Meidän pihamaalla sattui loppuviikosta kummia. Yhtenä päivänä koko pihan läpi meni puolentoista metrin levyinen ja saman syvyinen käytävä. Se näytti kun jmeteoriitti olisi pyyhkäissyt tontin läpi ja hävinnyt savuna ilmaan autotallin seinän kohdalta.

hiekka.jpg

hiekka3.jpghiekka1.jpg

No isännällähän siinä oli sormet ja traktorinkauha pelissä ja välillä hieman pistolapiokin. En heti tajunnut mikä oli homman nimi, mutta kun käsky kävi lähteä salaojaputkiostoksille oivalsin siinä vaiheessa minäkin. Onhan sitä muutamana keväänä ja syksynä tullut manattua tuota pihaa, kun rapaa riittää nilkkaan saakka ja voitte kuvitella miltä lasten ulkovaatteet näyttää rapakelien jälkeen, kun siinä ovat ensin lillussa pyörineet.  Nyt siihen olisi tulossa jo pitkään kaivattu muutos, jee!

hiekka2.jpg

hiekka4.jpg

Lapset on innoissaan kun ovat rymynneet traktorin korkuisissa hiekkakasoissa pari päivää. Itse en ole paljoa ulkoa nokkaa näyttänyt, sillä kurkku on niin kipeä, että nieleminenkin on sanotaanko vaikka haastavaa.

murske.jpg

Eilen illalla tai oikeastaan yöksihän se jo hieman venähti, no mutta kuitenkin saatiin piha tasoitettua ja tänään isäntä onkin ajanut hiekkaa pihaan monta kuormaa. Kelit näyttää sen verran viilenneen, että laitetaan ensimmäinen teurassatsi kohta jonoon. Siitä seuraakin tiivis lihanmyyntijakso ja lihanhimoiset saavat pakastimiin täytettä. Johan minulta on asiaa tiedusteltu, enkä yhtään kauppareissua ole heittänyt enää pitkään aikaan, jolloin joku ei olisi ollut hihasta nykäisemässä ja kysymässä, koska, koska, koska? :) Kivahan se toki on, että näin paljon on tilaajia ja mielenkiintoa riittänyt. Omassa pakastimessakaan ei ole enää kuin muutama hassu kilo jauhelihaa ja se on luokattoman vähän! Nyt lautselta löytyykin paljon kasviksia, kalaa ja broileria, kunnes lihavarastot taas täydentyy. Pikkuneidin ja punajuurien kanssa ollaan muuten temuttu nyt ihan urakalla, kirjoitan siitä vaikka huomenna lisää.

Isänpäivästä vielä muutama sananen. Meillä vietettiin oikein rento sellainen ja lähes koko päivä vaan löhöttiin perheen voimin sohvalla, pelattiin, katseltiin viaplaylta elokuvaa ja syötiin herkkuja. Aamupalaan panostin, mutta sitä ei suinkaan tarjoiltu sänkyyn, sillä isäntä oli jo ensimmäisestä herätyskellon pärähdyksestä pystyssä meidän toisten kanssa.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4.jpgis%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A42.jpg

Viime viikolla, kun lapset on sairastivat ja kerhot, pyhäkoulut ja eskarit oli jäänyt välistä, sain järkeillä kuinka lasten opinahjoissa askartelemat isänpäivälahjat saatiin ajallaan kotiutettua, No kaikki kolme pussukkaa kuitenkin sunnuntaiammuna oli siellä missä pitikin ja yllätyksiä isukille riitti. Arpapaketista ei päästy rikastumaan, niinkuin ei yleensäkkään ole ollut vaarana, mutta lapset tietysti olivat innoissaan isin kanssa "japittelemassa." Pikkuneiti näytti monen monta kertaa kerhossa otettua kuvaansa ja kysyi, "enkö olekkin aivan ihana?" No kyllähän se on, eikä tarvinnut yhtään liioitella. Niin reipas ja ihana, vaikkakin juuri ainakin jonkinlaiseen uhma-ikään tulossa. Täälä me sitten väännetään sukkahousujen-, t-paidan-, pipon- ja milloin minkäkin kahvikupinväristä, minä ja kohta 3 vee. :) Nimittäin aina se, mitä on päälle laitettu, muuttuu väärän väriseksi muutamassa minuutissa. Olis hieman muutakin tekemistä, kun pikkuneidin vaatteenvaihtoa 23 kertaa päivässä.

Hamahelmistä tehtiin lasten kanssa jo perjantaina hyvissä ajoin traktoreihin uudet avaimenperät, kunhan lenkit vielä jäljestäpäin niihin ripustetaan.

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A41.jpg

Ruokatouhut jäi kokonaan kuvaamatta, mutta niitä perinteisiä samoja syötiin ja loppuja vielä aamullakin. Tänään meillä oli iltapäivästä iltaan ystäväperhe lapsineen meidän seurana ja isännän kanssa käytiin samalla hieman siirtelemässä navetalla eläimiä. Tilaa pitää saada tehtyä, sillä huomenna olisi tarkoitus hakea laumasta erilleen isoin kaikista kolmesta siitossonnista. Varmaan en pysty sitä ilman kyyneleitä tekemään, mutta jokaisen maallinen matkahan täällä jossain vaiheessa tulee päättymään ja Iklun vuoro on lähteä vihreämmille laitumille lähiviikkojen aikana.

Kameranpiuha edelleen hukassa, mutta paikalliselta nettikirppikseltä sain vinkin laittaa kameran muistikortti suoraan koneeseen. Kappas, kun ei ollut itsellä edes käynyt moinen ajatus mielessä. No johan helpotti, kun sain taas siirrettyä kuvia koneelle ja kirjoitettua tänne samalla jotain. Niin että kiitos vain T. :)

Teitä on täällä käynyt taas tosi paljon lueskelemassa näitä mun höpinöitä ja blogihaastettakin on pukannut suoraan tänne ja sähköpostiinkin. Kiitos haasteista Sarella ja miniquu! Kai niistä johonkin voisi tarttua, kun ehtii tässä joku päivä. Kommentit edelleen tervetulleita ja mukavaa on, jos jätätte käynnistänne jotain merkkiä! Myös kysymyspostausta on kysytty, joten nyt voitte niitä kysymyksiä tähän alle esittää, kerään ne yhteen ja vastailen kyllä parhaani mukaan ihan tässä lähiaikoina!

Mukavaa alkanutta viikkoa ja koitetaan pysyä terveenä tai kaikki kipeänä olevat parantua mahdollisimman nopeasti! Kovasti jos jonkinmoista tautia liikkeellä juuri nyt.

-Soikkuu