terttu%20lehm%C3%A4.jpg

Huomasin jo juhannuksena, että yksi vanhimmista lehmistämme oli kadottanut korvamerkkinsä. Tilaukseen uusi merkki meni heti silloin, mutta koko kesänsä se on viettänyt ilman toista korvakorua. Toki rumaa korua, korvalappua paremminkin. Kauniinpiahan nuo luojan luomat olisi ilman minkään sortin tunnisteita, mutta siihen ei ole mahdollisuutta itse vaikuttaa. Voitte arvata kuinka paljon harmittaa suloisen vastasyntyneen vasikan korvaan survaista tuollainen lähes koko korvan kokoinen, kirkkaankeltainen muoviläpyskä. Ei kivalta tunnu. Onneksi korva siitä ajan kanssa kasvaa ja merkit maastoutuu joillain aika hyvin korvakarvojen taakse piiloon.

Uusi korvausmerkki saapui postipojan tuomana postilaatikkoon reilussa viikossa. Päätin silloin laittaa sen hyvään talteen odottamaan seuraavaa Terttu-lehmän vierailua navetalla. Vierailuita tuli pariinkiin otteeseen, mutta merkki se vain pysyi piilossa. Uutta en lähtenyt tilaamaan, sillä tiesin sen olevan hyvässä tallessa omilla jäljilläni.

terttulehm%C3%A4.jpg

Viime yönä näin ikävää unta "korvamerkkivalvonnasta" ja sen vuoksi tämä oli hoidettavien asioiden listalla pikaisesti, mielellään heti aamusta ennen kuin muuta kiireellistä ehtisi tulla väliin suunnitelmiani sekoittaman. Haasteena oli vain löytää edelleen pussissa oleva korvamerkki suunnitelman toteuttamiseksi. Johan siinä kaivelin eteisen laatikostot ja hyllyköt, komeron ja keittiön yläkaapit, missä muut vapaat korvamerkit säilytetään vuodesta toiseen samassa paikassa siistissä nipussa vakuumikoneen päällä. Miksi en ollut sitä sinne laittanut? Siihen kun tietäisin itse vastauksen. Toista puuttuvaa korvamerkkiä koskevaa painajaista ja sen aiheuttamaa yöunien menetystä en enää halunnut kokea, joten päätin että etsin kunnes löydän. Tosin unessani meillä oli myös kanoja, hevosia ja marsuja nautojen lisäksi, joilta eu-tarkastaja etsi vihaisena korvamerkkejä. Niillä kun merkkejä ei ollut nautoja lukuun ottamatta ollenkaan, mutta unessa tietysti olisi pitänyt olla ja sakkoja napsahteli niin että hirvitti. :)

Kun kaikki mahdolliset säilytyspaikat oli sisältä etsitty tuloksetta, oli aika siirtyä ulos. Navetan karjakeittiö voisi olla tähän hyvä ratkaisu, sillä lääkekaapin välittömässä läheisyydessä säilytetään myös merkkejen kiinnitykseen käytettäviä metallipihtejä. Pihdit sieltä löytyi, mutta merkkejä ei edelleenkään. Alkoi jo tuntua epätoivoiselta, kunnes tutun näköinen valkoinen pussi pilkisti esiin pöydän alta, lattian nurkasta lääkekaapin alapuolelta. Sinne se oli tipahtanut ja nyt vihdoin kädessäni. Ihan välittömästi kiinnitin merkit hukkumisen pelossa pihteihin ja vein pihdit traktoriin odottamaan isäntää. Jos merkkiä ei olisi juuri tuolla hetkellä löytynyt, olisin marssinut suoraan tupaan ja tilannut välittömästi vastoin periaatteitani uuden korvausmerkin. Oli aika siirtyä suunnitelmaan B.

Koska pitkäsarvinen lehmä on laitumella ja lukkoparsi kauenpana navetalla, piti keksiä hyvä sotasuunnitelma merkin kiinni laittamiseksi ilman ylimääräistä vaaratilannetta vapaana laitumella käyskentelevälle lehmälle. Kiltti se toki on, mutta eihän ne päästä korvaan merkkiä laittamaan jos huomiota ei johda johonkin toisaalle. Ja muita lehmiä ei saisi olla lähistöllä häiritsemässä.,

terttu%20lehm%C3%A41.jpg

Minä tungin taskut täyteen litistettyä viljaa ja houkuttelin lehmän muilta huomaamatta aidan viereen. Pikainen soitto isännyydelle, että nyt olisi valmista. Napullinen jauhoa turvan eteen ja isäntä koettamaan onneaan. Muilta lehmiltä meni yhden herkkuhetki täysin ohi suunnitelmien mukaisesti. Tuollaisten sarvien kanssa saa silti olla tarkkana, vaikka lehmä ei vihainen olisikaan. Pelkkä vauhdikas pään nosto tai vaikka pihtien napsahduksesta johtuva säikähdys saattaa saada pahasti osuessaan jo ikävää jälkeä aikaan.

terttulehm%C3%A41.jpg

Monen tunnin alkuvalmistelut vaatineen, entiseen reikään asennetus korvamerkin asennus oli muutamassa sekunnissa onnellisesti ohi aivan suunnitelmien mukaisesti. Nyt lehmämamman korvassa hohtaa uusi kiiltävä lappu, niinkuin eu-säädökset ja tasainen unenlaatu vaativat. Kyllä kummasti helpotti tätä emäntää, että viimeiselläkin lehmällä oli vihdoin viimein lappu korvassa.

terttulehm%C3%A42.jpg

Eli näin minä osaan rentoutua lasten ollessa muutaman tunnin opinahjoissaan tai pienimmän ollessa hoidossa. Tänään lapsilla olikin viikon lyhyin päivä, sillä taksi nouti heidät aamulla yhdeksän aikaan ja palautti kotiin jo puoli yhden aikoihin. Saman ajan siis temmelsin merkkiä etsien ja nyt olen ihan poikki. :) Polarin sykettä mittaavaan aktiivisuusmittariinkin täyttyi päivän liikuntatavoite´täyteen kertalaakista sillä sykkeet tuntuu tällä hetkellä muutenkin olevan huipussaan. Lapsilla on tänään ennalta sovittu pelihetki pleikkarilla läksyjen teon ja välipalan syönnin jälkeen ja saan hyvällä omalla tunnolla seurata heidän peliään sohvalta vaakatasosta ja kirjoittaa tänne muutaman sanan päivän koettelemuksista.

Kohta lähdetään jo eilen sovitulle metsäretkelle lasten kera oman rannan metsikköön. Eilen siellä seikkailtiin keskellä risukoita ja mättäitä vajaan parin runnin verran.  Hyvät jahtausleikit loppuivat lasten mielestä aivan liian aikaisin kesken kun metsässä poukkoilu sai aikaan supistuksia ja jouduttiin hiljakseen lähteä kävelemään kotiin päin. Toki heidän on mahdoton osata kuvitella millaista on lyllertää tälläisen masun kanssa samalla liitoskivuista kärsien. Toisaalta sielä on aivan ihanaa, varsinkin yksi kohta tuosta rannan metsiköstä on erityisen kaunis ja rakas. Paljon jäkälää ja sammalta ja niitä marjoja vaihdellen ajankohdan mukaan. Puolukkaa oli eilen mättäät punaisenaan ja ehkä muistan tällä kertaa napata kamerankin mukaan.

Kyllä se vaan kesä alkaa taittua syksyä kohti, ei siitä mihinkään pääse. Täytyy laittaa sen kunniaksi iltasella joku keitto porisemaan ja lapset ovatkin toivoneet vispipuuroa. Jospa saataisiin siihen puolukat kerättyä retkeltä.

Metsäntuoksuista keskiviikkoa jokaiselle!