Eilinen oli ihana päivä.
Koska traktorit on nyt valjastettu kiinni rehuntekokoneisiin, ei ottosen, eli tuorerehun hakuun ole liienmmin ollut aikaa, mahdollisuutta kuin mielenkiintoakaan. Paaleja syötetään kesällä vain pakon edestä. Tai no kyllä joka paalausreissulta tuodaan kotiin muutama käärimätön paali suoraan ruokintaan maistiaisiksi. Laidunruokinta olisi ehdottomasti egologisinta ja kustannustehokkainta, mutta eihän meillä laitumet tälle päämärrä koko kesän syöttöihin meinaakkaan piisata. Eilen kuitenkin keväällä viljelty ja laitumeksi merkattu herne-apila-raiheinäpelto oli rehahtanut sellaiseen mittaan, että päätettiin päästää emolauma sinne nauttimaan. Ensin se vaati pellolle yhden väliaidan tekoa ja hommahan alkoi sujumaan kun neiti 4 vee tuli tolppia kantamaan.
Isäntä sai hommakseen hakata tolpat maahan ja minä naputtelin nappulat ja langat. Aidanteko on muuten mukavaa puuhaa, varsinkin uuden sellaisen. Toista se on, kun joka kevät kierretään korjaamassa aitoja ennen laitumille laskuja.
Melkoinen mölinä alkoi kuulua viereiseltä pellolta, kun lehmät saivat juonen päästä kiinni, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja kun tarpeeksi huutaa, niin saa haluamansa. Niinköhän se meni? Ei vaan, portit auki ja johan pysyi turvat tiukasti maantasalla ja korvilla kuuli vain katkeavan rehun rahinan.
Jostain kumman syystä se usein on Tarja, joka kameran tähtäimeen sattuu osumaan.
Pellolla oli vaihtelevalla kattauksella rehuhernettä, apilaa, muita heinäkasveja ja viheliäisiä rikkaruohojakin. Herneet ja apilaat syödään aina ensimmäisenä. Siinä on onnellisten lehmien laidunresepti.
Nam nam. Tänään laitumella illasta onkin jo varmaan aika tyhjää.
No sitten tämä pieni kaksikko sai uutta kesävaatetusta päälleensä; ihanat mustavalkoraitaiset helleasut. Ja niinkuin kuvasta näkee, seisomaharjoitukset on käynnissä.
Yhdenkäden taiteilut saattavat poikia muksahduksen takapuolelle.Hulda.
Ja Hilda toki perässä.
Neitien pitkien päikkäreiden ja sormiruokailuharjoitusten jälkeen pakattiin kassi eväineen autoon ja mentiin pellolle katsomaan isi-ihmisen touhuja. Sielä sitä oltiin pöyhimässä, eli kääntämässä heinää. Kuivaheinänteko onkin ihan oma taiteenlajinsa, malttamattomilta se ei onnistu ollenkaan. Kaadon jälkeen heinä on pöyhittävä levälleen kahteen eri kertaan peräkkäisinä päivinä ja ennen paalausta vasta karholle. Aurinkoinen keli ja sopiva tuulenvire edesauttavat optimaaliseen tulokseen pääsemistä. Muoviin jos heinä kääritään, ei pienestä kosteudesta ole haittaa, mutta pikkupaalin teossa kosteus saa satavarmasti heinän pölisemään ja homehtumaan.
Suurin osa tämän pellon sadosta pyöröpaalataan tänään ja huomenna laitetaan siivut pikkupaalin, jos keli näyttää vielä hyvältä.
Pellolta napattiin isäntä mukaan ja suunnistettiin ystäväperheen kanssa läheiselle rannalle. Pikkukaksikolle se oli ensimmäinen kerta elämässä päästä tunnustelemaanpienillä sormilla ja varpailla hiekkaa. Mutta evästauko ensin!
Vesi oli tosi lämmintä. Itsekkin olisi ollut kiva käydä pulahtamassa, mutta kotona saunan naulakossa riippuva uikkari ei lohduttanut ja päädyin vain kahlaamaan rantaviivalla. Tuli ihan hirmuinen mieliteko päästä rantasaunaan, jossa ei olla ensimmäistäkään kertaa vielä tänä vuonna käyty kylpemässä. Tällä viikolla koitetaan ehtiä sinne siis.
Lapset kävi uimassa kymmeniä kertoja. Meidän esikoinen oli kummitädinluona yötä, joten hän puuttui porukasta.
Lapset halusivat tiristää makkaransa ihan ite.
Aurinko alkoi jo laskea metsän taakse, kun kamppeet kerättiin. Vaikka hommaa on koko ajan jonoksi asti, täytyy välillä repäistä tuo toinenkin puolisko nauttimaan hetkestä.
Nyt odottelen lastenvahtia, jotta saadaan seuraava erä heinää paaliin. Tai siis isännyys lähti jo aikaisin aamulla ja minä menen sitten perässä kun pääseen. Pieni mahdollinen kuurottainen sadealue iltapäivällä pitää meidät hieman varpaillaan huomisten pikkupaalien suhteen. Jos näyttää, että sade osuu kohdalle vetäistään kuivat heinät isoon paliin jo tänään.
Hassu sattuma oli muutama päivä sitten, kun Goldi -poni oli mennyt meiltä hukkaan. Etsittiin niin talon, kuin navetan ja saunankin takaa ja sen omasta aitauksesta. Ei missään. Kunnes epätoivon jo iskiessä huomasin sen olevan mennyt huvimajan sisälle tutkimusmatkalle. Ovi oli mennyt tuulen mukana kiinni, eikä sitä sieltä heti huomattu. Nyt käy huvimajassa kurkistelemassa lähes päivittäin.
Oon nyt reilun viikon ajan nukkunut kyseisessä huvimajassa vauvojen yösyöttövieroituksen tähden. Nyt jo yöt menee niin mukavasti, että kait sitä voisi pikkuhiljaa siirtyä omaankin sänkyyn nukkumaan. Mutta toisaalta on se ihana viileys nukkua tuossa majassakin ollut ihan omiaan. Joka yö minulla on ollut unikaverina joku lapsista, jonka kanssa ollaan vietetty illalla hieman laatuaikaa kahden kesken. Viime yön kainalossa oli tuleva ekaluokkalainen. Luettiin illalla iltasaduksi kirjaa ja kappas, ihan tuosta vain hän luki minulle rivi toisensa jälkeen. Itse siis opetellut ja nyt onnistui yllättämään minut ihan totaalisesti! Mahtavaa.
Goldista on tullut ihan terassikärpänen. Niin tänä, kuin muinakin aamuina se tulee katselemaan meidän touhuja lähietäisyydeltä. Ihana, pieni karvaturpa!
Mutta nyt mentävä hommiin! Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.