Tänään oli talven ensimmäinen lihan suoramyyntipäivä ja myös ensimmäinen kolmesta peräkkäisestä lihapäivästä. Pystyssä ollaan vielä iltasella viimeyön lyhyehköiksi jääneistä yöunista huolimatta, vaikkakin jo hieman muissa maailmoissa. Nyt ajattelin kyllä kaatua pehkuihin hyvissä ajoin, jos suinkin mahdollista. Jo aamulla noudetaan kaupalta seuraava lihalähetys, joka paketti kerrallaan punnitaan ja pakataan laatikoihin vastaamaan mahdollisimman lähelle asiakkaiden tilausmääriä. Tänään käsiteltiin 600 kiloa sonnipoikaa, josta johtuen illalla ihan tietää tehneensä.

liha.jpg

Ei tulisi lihamyynneistä mitään ilman toissa kesänä valmistunutta terassia. Tälläkin hetkellä piha on aivan ruokottoman huonossa kunnossa, mutta minkäpä näille keleille teet. Pari kunnon pakkasyötä olisi tilauksessa, mutta toteutumis ajankohdasta ei hajuakaan.

lihakuorma.jpg

Vaikka nämä päivät on tosi kiireisiä ja työntäyteisiä, näissä on ihan oma tunnelmansa. Paljon uusia ja ennestään tuttuja kasvoja, joita tälläinen kotiinsa mökkiintynyt mökkihöperö aika harvoin suuremmissa määrin näkee. Kiva on aina huomata, että moni tykkää myös samalla poiketa kahville, glögille tai teelle. Tänään meillä on käynyt kahvittelemassa arviollta 40 henkilöä ja lähes kaikien kanssa olisi riittänyt juttua ehdottomasti pidempäänkin. Tokikaan näinä päivinä ei kerkeä montaa hetkeä istuskella, sillä kiirusta pitää aina ilta kuuteen saakka, sen jälkeen hiljenee.

lihap%C3%A4iv%C3%A4.jpg

Meillä on näinä päivinä myös avoimet ovet navetalle. Vasikat olisivat saaneetkin paljon silityksiä ja rapsutuksia, jos olisivat hoksanneet tilanteen käyttää hyväkseen, mutta vasta hiljattain emoistaan vieroitettuina ne päätyivät katselemaan vierailijoita turvallisen hajuraon päästä.

Lihat meni kaikki ja enemmällekkin olisi ollut kysyntää. Myös alkuvuoden lihaerän lista sai jo suuren joukon uusia tilauksia. Kivahan se on, että kysyntää riittää ja tuottamamme liha kelpaa jo vuodesta toiseen vanhoille asiakkaille ja uusillekkin riittää kiinnostusta.

Aika mahtavat olivat fileet tänään ja suuresta koostaan huolimatta niitä lähti asiakkaiden matkaan paljon. Muutaman viikon kun ostajat malttaisivat niitä raakakypsyttää, olisi makunautinto täydellinen. Vesi tässä tulee ihan kielelle kuvaakin katsoessa. Johan sitä on kulunutkin liikaa aikaa edellisestä pihvielämyksestä. Toisaalta taas on hassua ajatella, että tämäkin eläin oli viikko sitten vielä navetalla rapsuteltavana. Joku minulta kysyikin, kuinka voin eläinrakkaana näitä itsekasvatettuja eläimiä syödä? Siihen isäntä vastasi taka-alalta, että niin kauan sitä itkettää, kunnes on pihvi nenän edessä lautasella ja sen jälkeen muuttuu nauruksi. :) No ei nyt ihan niinkään, mutta tosiasiassa voin hyvällä omalla tunnolla näitä syödä, kun tietää millaisen elämän ja kohtelun ne ovat elämänsä aikana saaneet. Nämä on meille paljon enemmän, kuin pelkkiä tuotantoeläimia. Ja niinkuin täälä ole jo eiemmin kirjoittanut, ei tällaista työtä voisi tehdä, ellei näistä olisi valmis joskus luopumaan. Jokuhan jokaisen eläimen kuitenkin sen teuraaksi päädyttyä syö, niin miksei söisi itse tai myisi suoramyyntinä, kun pihvilihaa arvostavia ihmisiä tuntuu paljon lähistöltä löytyvän.

fileet.jpg

vakuumi.jpg

Yksi paistipaketti oli saanut naarmun kuljetusessa, joten sitä ei myyty ja se vakumoitiin pakastimeen. Kahta kertaa ei tarvitse isäntää kehoittaa vakuumikoneella työskentelemään. Taitaa olla se mieluista puuhaa siis.

koirille.jpg

Joka ruhosta tulee toki mukana rasvaa ja koirille huippu mieluisia luita. Luita on hyvä myös heittää sopan sekaan ja lihalientäkin niistä saa helposti valmistettua. Pakastintilat kun on rajalliset, niitä kaupataan lähiseudun koiraihmisille. Kuvittelisin, että luulaatikko voisi olla aika monen turren unelmien joululahja. :)

Vielä hieman leipomuksia huomiselle ja kuitit kuntoon. Johan tässä alkaa silmäluomi painaa sen verran ankarasti, että parempi mennä vaakatasoon, ennen kuin nukahtaa pystyyn. Se on moro!