Taas joka päivä (maanantaita lukuunottamatta) on uusi vasikka putkahtanut maailmaan. Lauantai yönä meidän johtajalehmä poiki. Itse poikiminen meni hyvin, mutta lehmä ei hyväksynyt hormonihöyryissä heti vasikkaansa, vaan puski sen poikimaketasta pois. Näin meidän hommaksi jäi kuivata vasikka kuivaksi. Ihanaa huomata, miten vasikan refleksit heti syttyi, kun ihoa ja korvia hinkkasi kuivaksi. Toki aina parempi olisi, jos emo tämän homman hoitaisi ja vasikka saisi välittömästi emoltaan vastustuskykyä. Tämän jälkeen emo parteen hetkeksi kiinni ja heti kun vasikka pysyi jaloillaan se vietiin  tissille hörppimään ternimaitoa. Ensimmäisen yön vasikka vietti käytävän puolella emon välittömässä näköyhteydessä. Yöllä käytiin samanlailla kertaalleen juottamassa ja aamujuotolla emo jo hyväksyi hienosti vasikkansa. Siitä alkoi jatkuva vasikanpesu, joka kestikin sitten monta tuntia. Sonnivasikka sai nimekseen Moottori.

Kyseinen emo on meillä lähtölistalla, mutta aina kuitenkin alkuhankaluuksien jälkeen on mahdottoman hyvä emä vasikalleen. Nyt vain on tulossa uusia hiehoja niin paljon, että vanhimmasta päästä on vara hieman karsia.

Lapsilla oli leikkikavereita sunnuntaina ja yhdessä titkivat Dinon näytille tuomaa hiiriateriaa.

Yhtenä iltana syntyi kaunis tyttövasikka Muumi. Ensin tissibaarille oli vaikea löytää ja turvatakseen ensimaidon saannin tyyli on aikas vapaa. Oppihan se sitten tuon tärkeän taidon ihan jaloillaankin.

Nyt on ensimäisinä syntyneet vasikat päästetty ulkos emojensa kanssa ja mahtavaa vauhtia kirmailevat metsälaitumella. Enää ei niitä saisi kiinni, joten onneksi on jokaisella korvamerkit jo korvissa. Koetan niitä ehtiä hieman kuvailla josssain vaiheessa. Myös Mario vasikka jakselee jo hyvin ja on pihalla emonsa ja sisarensa kanssa, tosin ovat omassa aitauksessaan, jotta tarvittaessa näen heti jos joku on pielessä.

Kävipä tässä yks päivä myös aivan karmea juttu. Lastenvahti oli lasten kanssa sisällä ja meidän vanhin lapsi juoksi navetalle huutamaan, että sisällä haisee aivan palaneelle. Ei muuta kuin äkkiä sisälle katsomaan ja toteamaan, että meidän mikro oli TULESSA! Tässä vaiheessa jo alkoi palohälyttimetkin soida ja käry oli aika melkoinen. Kolmeen kertaan oli isäntä palon sammuttanut, mutta aina uudelleen syttyi palamaan. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja muutaman tunnin tehokkaalla tuuletuksella. Kiitos lähti jonnekkin yläkertaan että joku oli kotona, sillä muuten lopputulos olisi ollut kauhea. Onneksi on enkelit mukana elämässä. <3

Tätä juttua kirjoittaessani taas yksi vasikka syntyi. Hetki sitten tuli tunne, että käyppäs taas navetalla, vaikka edellisestä käynnistä ei ollut tuntia kauenpaa. Kävin, ja siellä oli Euroviisu jo kovasti hoitamassa pienokaistaan. Onneksi kaikki meni hyvin ja paremminhan poikiminen toki sujuu, jos ihmisen ei siihen tarvitsekkaan puuttua. Puutumme vain, jos homma ei etene ripeästi eteenpäin jotta pystymme turvaamaan vasikan hapensaannin. Toki jos joskus näkyy takaperin syntyvät sorkat, on apuun ryhdyttävä välittömästi.

Nyt taas navetalle päin jatkamaan päivän hommia. Täytyy tarkasti seurata, että vasikka löytää ravinnonlähteensä ja emokin tekee jälkeiset. Siirretään pari lehmää vasikoineen harjoitteluaitaukseen pihalle. Harjoitteluaitauksesta yksi pari lähtee metsäaitaukseen harjoittelemaan laumaan sopeutumista. Ja poikimaketat saavat taas uudet asukkaat. Lisäksi muutama seuraavana poikimajonossa oleva siirretään navetalle odottamaan vuoroansa. Ihan riittää siis hommaa myös tälle päivälle.

Eilen myös siivottiin pihaa ja kyllä sitä roskaa ja ryönää piisaakin. Kaatopaikallekin olisi vietävää, sillä meiltä muutama kuukausi takaperin hajosi kaksi pyykinpesukonetta samalla viikolla. Ja löytyyhän siitä kuormaan paljon muutakin roinaa pihaa täyttämästä. Tänään jos vielä koirien ulkotarhan ehtisi jossain välissä siivota. Ja taitaa meillä navetalla päästä poikimapuuhin myös toinenkin lehmä tälle päivälle.

Reipasta keskiviikkoa jokaiselle lukijalle!