Heipparallaa pitkästä aikaa. :)

Paljon on viimeisen kuukauden aikana ehtinyt tapahtumaan täälä aidanreunalla hiljaisuudesta huolimatta. Nyt on vierähtänyt  vauvojen syntymästä täysi kuukausi ja arki alkaa asettua raiteilleen. Muutaman sanan olen koittanut naputella viime viikkojen tapahtumista tänne muistiin, mutta hyvin katkonaista on koneella jumittaminen sattuneesta syystä ollut. Moni onkin meidän kuulumisia käynyt lueskelemassa blogin facebook -sivuilta. Kissavanhuksellekin jouduttiin viime viikolla sanomaan haikeat hyvästit. Siitä muutama sana erillisessä postauksessa tuolla alempana.

Ja tiedoksi teille, jotka ette ole kuullut meistä mitään niin kaksi terhakkaa tyttöä syntyi perheeseemme 28.10. Ei kuitenkaan niitä kolmea ja tämä kaksikkokin on ollut sen verran työllistä paketti, että oikein hyvin on meillä asiat nyt näin viisilapsisena, kahden pikkuvauvan perheenä. Ollaan kaikki ihan onnesta soikeana ja joka ikinen päivä hämmästelen näitä ihanuuksia, joita perheeseemme siunaantui. Samalla on myös tunnustettava, etten ole harmikseni ehtinyt kertaakaan käydä lueskelemassa teidän kuulumisia, mutta kahlaan teidän kirjoitukset läpi heti kun ennätän.

Saapi nähdä, kuinka aika riittää jatkossa tänne kirjoitteluun, mutta nyt on taas reseptit luettavissa. Hieman jo jännitti ovatko kaikki reseptit kokonaan hävinneet sillä enään ne ei itsellenikään näkyneet, mutta asetuksia useanpaan kertaan mulkkaamalla kaikki vanhat kirjoitukset pitäisi olla taas luettavissa. Oikein olen positiivisesti yllättänyt, kuinka paljon ruokaohjeistani on tullut kyselyitä. Kiva siis, että niin ahkerasti olette reseptejäni testailleet.

vaavit.jpg

Pikkuiset ovat ottaneet molemmat kovasti jo ensiviikkojen aikana kasvua, vaikka syntyymäpainojen saavuttamista saatiinkin aika pitkään odotella. Vaikka kokoero näyttää isolta, ei painoeroa ole kuin n. 400g. Pienempikin nyt reippaasti yli kolmekiloinen paketti. Tempperamenttiä löytyy pienemmältä vaikka muille jakaa ja isompi taas on rauhallinen ja vähään tyytyvä. Täysin eri persoonia kumpainenkin. Vaikka sektiossa selvisi neitien kasvaneen yhteisellä istukalla, olen päivä päivältä tullut enemmän siihen tulokseen etteivät vauvat ole identtisiä.

pirjo.jpg

Meillä on käynyt nyt viime viikkoina rakkaita ystäviä, tuttavia ja sukulaisia vauvoja katsomassa. Pari ekaa viikkoa oltiinkin omassa vauvakuplassa tulokkaisiin tutustuen. Harmittaa, kun muutamalla läheisellä on vieläkin neidit näkemättä sairasteluiden vuoksi. Nuokun kasvaa parhaillaan ihan hirmuista vauhtia ja sen huomaa selvimmin pieniksi jäävistä vaatteista.

vieraita.jpg

Siskontytöilleni napsahti vauvojen syntyessa mieluinen tehtävä: Tulevien "kummitätien" sydämien sulattamiseen ei kulunut pientä hetkeä kauenpaa. Ellalle arvottiin kummilapseksi vauva A.

ella%20ja%20raita.jpg

ella.jpg

Ja Milla sai kummitytökseen neiti B:n. Ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

milla.jpg

Setä ja serkkutytöt.

sukulaiset.jpg

Myös oma isomuorini pääsi vihdoin suvun uusimmat tulokkaat katsastamaan. Kuvissa siis sukuni vanhin ja nuorin edustaja. Kaksi edustajaa neljän sukupolven molemmista päistä. Myös Leo ja Söpö- kissanpentu tutustuivat pikku nyytteihin. Söpö oli erityisen kiinnostunut silloin, kun riippukehdosta kuului pientä tuhinaa.

isomummu.jpgleo.jpg

Ehkä joku muistaa, kun aiemmin kirjoittelin vauvantarvikehankinnoista. No ehkä ei niin järkeväksi ja välttämättömäksi hankinnaksi kuviteltu pehmonorsu onkin ollut tosi suosittu nukkumapaikka vauvoille. Siinä vedetään torkkupätkät lähes päivittäin.

pikkuiset1.jpg

Niin pienessä kippurassa.

pikkuinen.jpg

Kärsän alla turvassa...

norsu.jpg

Myöskään Baby Björnin sitterit eivät pettäneet viihdyttävyydessään tälläkään kertaa, vaan ovat olleet mahtava torkkumapaikka vauvoille. Pystyasento kun tuntuu olevan kova juttu pienille ja omat hartiat alkaa olemaan jo aika tukossa nyyttien kantamisesta. Tasaista liikendintää on helppo tökkäistä sitteriin vaikka jalalla muiden toimien ohessa tai toista imetettäessä. Voin kertoa, että kaikki arjen helpottajat keksinnöt otetaan avosylin vastaan, sillä aika harvinaista herkkua on että kumpainenkin nukkuisi yhtäaikaa hiljaa jossain muualla kuin sylissä. Mutta nämä toimii. :) Ja tutit ovat olleet niiden hetkein pelastus, kun yksin hoitaa kahta ja molemmilla olisi samaan aikaa kiljuva näljkä tai sylintarve. Yleensä se tosin menee niin, että kiivaampi tulee hoidettua kovaäänisyytensä vuoksi ensiksi, kun toinen tyytyy tutin lupsutteluun aina muutamaksi minuutiksi.

minit.jpg

Ollaan oltu tässä kahden vaiheilla vietetäänkö ristiäisiä ollenkaan vai ei. Isojen juhlien järjestämiseen ei riitä aikaa eikä ylimääräistä virtaakaan ole viime viikkojen aikana ollut nimeksikään. Syksyisin liikkuvat influenssa-aallot saavat meidät kääntymään ainakin näillä näkymin vain ihan minipienten kastejuhlien tai nimiäisten viettoon. Nimet pikkuisilla on ollut jo laitokselta kotiutuessa valmiina ja samaa tuttua R-kaavaa jatketaan heidänkin kanssaan. Vauvoilla ehti jo olla nenut tukossa muutaman päivän, mikä pelkästään sekin sai yllättävän paljon lisähaastetta heidän syömäpuuhiin ja jokavuotiset loppuvuoden tautipaineet ei houkuta pätkääkään.

Mukavaa sunnuntaita toivottelen kaikille tänne blogiin uudelleen eksyville täältä vauvatuoksuisesta arjesta.