Viikot vierii niin hirmuista vauhtia, ettei itse meinaa pysyä kyydissä edes kalenteri kädessä. Joka päivälle nyt tuntuu olevan ohjelmaa ja menoa niin hammaslääkärikäyntien, neuvoloiden ja Jyväskyläkäyntien merkeissä. Ja aina haaveilemani Tuurin reissu siirtyy eteenpäin hamaan tulevaisuuteen... Jospa sinnekin kuitenkin ennen joulua vielä ehdittäisiin. Myös ensiviikolle ja sitä seuraavallekkin tiedossa keskussairaalassa käyntejä hieman vain potilasta vaihdellen. Samalla on kiva päästä hieman kotikylää pidemmälle katselemaan maisemia. Reissussa kyllä aina mietityttää mitä kaikkia tauteja missäkin jyllää. Aina kun vuosi lähenee loppuaan, alkaa myös influenssarokotukset vilahdella vikkelällä tahdilla mediassa. Meidän koko konkkaronkka marssi piikille vauvoja lukuun ottamatta jo viime viikolla. Kerran influenssan sairastaneena sitä ei yksinkertaisesti enään uskalla jättää ottamatta varsinkaan nyt kun vauvat ovat ihan pieniä. Aihehan on tosi mielipiteet jakava, mutta kuinkas te lukijat meinaatte menetellä asian suhteen? Ottaakko vai eikö ota? Neljä meistä otti piikin käteen ja neiti neljä vee oli heti käsi reippaasti pystyssä, että mulle, mulle eka! Pojat koitti hieman laittaa hanttiin, mutta reippaasti koko porukka (minäkin mukaan luettuna) ilman itkuja selvittiin. Kotona odotti lapsille palkintona ylimääräinen tunti peliaikaa. Jalkaansa piikin valinnut hieman linkutti, mutta käsivarressa ei tainnut olla tuntemuksia kenelläkään. Eikä mitään muutakaan oireilua tullut. Eihän nuo rokotukset kivoja ole, mutta joskus on vain punnittava riskejä ja mentävä omien tuntemusten mukaan.

Käytiin esittelemässä suvun tuoreimmat tulokkaat Jyväskylän reissulla serkkutytölle ja hänen avokille. Hetken malttoivat pikkuneidit olla hiljaa ja sen jälkeen meteliä riitttikin. Vitsailtiin isännän kanssa, että meidän piti käydä hieman tartuttamassa vauvakuumetta, mutta vierailun vaikutus taisi olla täysin päinvastainen. :) Tottapuhuen koulun ensin loppuun ja sen jälkeen vasta perheenkasvatuspuuhiin.

heini.jpgheini%20ja%20jalmari1.jpg

Kotosalla meillä kävikin isännän puolen sukulaisia tädistä serkkuihin vauvoihin tutustumassa ja pikkuneidin niin kovasti odottama kummitäti. Jo aamulla kummitädin tulosta innostuneena oli kaivettava kynsilakkapussukka perinteiden mukaisesti esille.

kummit%C3%A4ti2.jpgkummit%C3%A4ti.jpg

Mikös sen parempaa, kuin päästi IHAN ITSE lakkaamaan toisen kynsiä ja samalla hieman niitä varpaitakin.

kummit%C3%A4ti1.jpg

Ja vuoron vaihto...

kummit%C3%A4ti3.jpg

Ollaan muutamana aamuna oltu ihan vaan "akkaporukalla" kotosalla ennen iltapäivien kiireitä. Lököttelyä leikkimatolla kaikessa rauhassa.

tytt%C3%B6set.jpg

Muistipeliä kerta toisensa jälkeen ja minun häviö on lähes sata varma. Aivan käsittämätön muisti tuolla pelikaverilla on.

tytt%C3%B6set%20pelaa.jpg

Rakkauksia kolme kipaletta. Hieman on ollut vauvojen tulo ja muutenkin syksyn muutokset välillä rankkaa isosiskolle. Ensimmäisessä hoitopaikassa ehti olla pari kuukautta ja sen toiminnan loputtua hän siirtyi uuteen hoitopaikkaan pari viikkoa sitten. Taitaa tässä olla joku uhmaikäkin meneillään, sillä välillä on sitten niin kertakaikkisen haastavaa elämä ja vähintään kaikki asiat huonosti. Hetken kuluttua taas on oma aurinkoinen itsensä ilman huolen tai murheen häivää. Vauvoja kohtaan ei ole ollut kylläkään minkäänlaista mustasukkaisuutta ilmassa, vaan pikkusiskot on niin rakkaita että pusuttelemassa ja halimassa pitäisi olla yhtä kyytiä. Hieman pitää toppuutellakin, ettei kesken unien mennä jatkuvasti pusujen kera herettelemään. Ymmärrettäväähän se toki on, että pieni mieli myllertää ja nyt koitetaan mahdollisuuksien mukaan huomioida jokaista isompaa lasta yksilöinä vaikka ajan suhteen se haastavaa onkin.

tyt%C3%B6t1.jpgtyt%C3%B6t.jpg

Lattialla pötköttely ei vauvojenkaan mielestä ole niin tylsää kuin vielä viikko sitten. Takassa räiskyvää tulta jaksavat katsella pitkiäkin aikoja ja Mimmien musiikki on käynyt jo tutuksi.

kummit%C3%A4ti4.jpg

Eilen käytettiin vauvat lääkärineuvolassa ja kyllä ne vaan hirmuista vauhtia kasvaa. Hulda jo reippaasti yli neli kiloinen ja Hilda sataa grammaa vaille. Valveillaoloaika on kasvanut pienellä aikaa reilusti ja nyt ollaankin jo kaksi pidempää jaksoa päivässä silmät apposen auki ympärillä tapahtuvia asioita tiirailemassa. Iltaisin meinaa olla itkuisuutta tunnin parin ajan, mutta yöt nukutaan kiltisti muutaman ruokatauon katkoilla. Välillä isännyys poistuu sohvalle jatkamaan unia, kun tila sängyssä menee liian ahtaaksi. Itselle se on kätevää nukkua noiden keskellä ja kääntyä sinne suuntaan, mistä tuhinaa kuuluu. Tissi poskeen ja taas porskutetaan muutama tunti nukkumatin matkassa.

Meillä alkaa ensi viikolla loma. :) Ekaa kertaa pitäisi lähteä koko perheen voimin yökyläilemään ja ajatuskin on kieltämättä hieman huvittava. Nimittäin se tavaran määrä, mitä mukaan tarvitaan...  Neideille pidetään reissun päällä pienet juhlat pienellä piirillä ja samassa yhteydessä saavat nimet.

Mutta sitä ennen vietetään isänpäivää niinkuin monessa miljoonssa muussakin kodissa. Täytyy kyllä myöntää, että suunnitelmat lahjan suhteen meni hieman poskelleen. Isänpäivälahja ei ehtinyt tulla postiin kun olin liian myöhään asialla, mutta onneksi lapset ovat hoidossa/eskarissa ja koulussa tehneet muistamisia isälleen. Ehkä tässä vielä jotain pientä ehditään kehitellä. Tarkoitus on paistaa isännän lempparia, eli pihviä lisukkeineen ja lisäksi aamupalat tehdään lasten kanssa niin siinä sitä ohjelmaa riitääkin vauvojen hoidon ohessa.

Tänään tehtiin sellainen kaloripommi rasvakeittimellä, että seuraavan kerran täytyy syödä vasta sunnuntaina. Tai siltä ainakin tällä hetkellä vahvasti tuntuu. Lohipihvejä, röstiperunoita, juustotikkuja ja sipulirenkaita. Se oli sellainen pikainen tutkimusretki kovassa kiireessä ja huutavassa nälässä kaupan pakastealtaalle että hip hei. Sienisoosia ja kasviksia ja nyt olotila ei ole kovinkaan nautinnollinen. Rasvakeitin on hyväksi ja näppäräksi todettu silloin tällöin käytettynä, mutta nyt meni kieltämättä överiksi. :) kaloripommi.jpg

Nyt kuitenkin sauna kutsuu ja Hilda ja Huldakin pääsevät ensimmäistä kertaa pällistelemään alalauteen lämpöön saunatouhuja. Saapa nähdä tuleeko käynnistä nautinnollinen hetki vai karjunnalla säestetty pikapyrähdys. Itse epäilen ainakin toisen kohdalla jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Oikein mukavaa viikonloppua ja ikimuistoista isänpäivää kaikille isi-ihmisille!