Tänään koetti se päivä, kun Atrian välitysrekka kurvasi aamuvarhaisella pihaan ja meidän vasikat lähtivät kohti uusia loppukasvatuskoteja. Lämpömittarissa kireät lukemat -24,6 astetta, hrr... Kyllä oli sonnipoikien turpakarvat suloisesti huurussa. Hih, kuormallinen Joulupukkeja.

1%2C62.jpg

Navetan sorkkamäärä väheni kertaheitolla puolella. Vasikat, tai eivät nuo enää miltään vasikoilta näyttäneet, olivat jo melkoisia mörköjä koko sakki. Mielenkiintoista oli nähdä, kuinka hyvin ovat kasvaneet, sillä tänä kesänä meille hankittiin laitumelle vasikoiden ruokintakatos, jossa viljaa on kokoajan vapaasti tarjolla. Täysikasvuiset lehmät eivät tuonne mahtuneet ahmimaan, vaan säätöporteista vain pienet sujahtivat sisään ruokailemaan. Kaikin puolin kätevä peli ja tienasi kyllä hankintahintansa takaisin vasikoiden kasvujen parantuessa. Välillä tosin koppi natisi liitoksistaan, kun sonni vähän persaustaan hinkkasi mökin kulmaan. Kulma taisi olla just sopivalla korkeudella.

3%2C47.jpg

1%2C94.jpg

Jokainen siis punnittiin ja nähtiin minkälaiset kasvutulokset on saavutettu. Muutamasta superihanasta persoonasta jouduin haikeudella luopumaan, kaikkia kun ei voi jättää meille loppukasvatukseen tilojen riittävyyden vuoksi. Mieluummin muutama eläin vähemmän, kuin liian ahtaat tilat. Parhaimpien päiväkasvu oli syntymästä laskettuna hieman alle 1400g luokkaa, ja huonoimmilla oli siellä 800g molemmin puolin. Olimme tuloksiin erittäin tyytyväisiä. Kuinkahan paljon olisi ollut päiväkasvut noilla suurimmilla vasikoilla, jotka omaan navettaan jäivät? 

Kyllä tässä muutama sata kiloa oli varren ympärille massaa kesänaikana kerräntynyt.Tässä muutama esimerkki. Lammaskin oli saanut kiitettävästi lihaa luiden ympärille, sillä painoa oli kertynyt 375 kg.

5.jpg6%2C314.jpg

Heihei, Lassi ja Leevi, lähitilalta tulleet orpokaksoset, jotka meille tulivat parin viikon ikäisinä. Tuttipullolla niitä juotettiin koko kesä ja ne kesyyntyivät ihmisrakkaiksi. Oman emon ravinteikasta ternimaitoa vastaavaa keinojuomaa ei ole olemassakaan, mikä tietenkin heijastuu heti kasvuun ja olivat selvästi pienempiä, kuin muut samanikäiset sonnivasikat. Haikeudella sanoin heillekkin hyvästit.

3%2C12.jpg1.jpg

8%2C51.jpg

Myös minikokoisena syntynyt Lennarth-vasikka loikkasi samaan kyytiin. Normaaliaikaisena syntynyt vasikka painaa 38-40 kg, tämä mini painoi syntyessään siitä noin puolet. Niin terhakka ja elämää täynnä se oli jo päivän ikäisenä, juuri ja juuri yltti emonsa utareelle juomaan. Se otti hyvin muita vasikoita kasvussa kiinni, mutta silti ei kuulunut ihan niiden kookkainpien vasikoiden joukkoon, jotka valitsimme meille jäämään. Myös Lukki, Lammas, Lobox,Lexa, Laku, Leo, Lumileopardi, Lilla, Lilja, Lutunen, Lady, Lyyli, Leila ja muutama muu lähtivät uuteen kotiin.

Eikä auta unohtaa kaksosia Lihaksikasta ja Luuviulua. Lihaksikas oli oikein roteva ja elinvoimainen valkopäinen sonni syntyessään, toisin kuin siskonsa Luuviulu, joka oli pieni, laiha ja väritykseltään täysin musta. Lihaksikas syntyi ensimmäisenä ja oli emonsa ylpeydenaihe ja silmäterä, jota nuoltiin tuntitolkulla päivittäin, Luuviulun osa äidinhellyydestä ja huomiosta oli olematon. Kyllä emo sen kuivaksi poikimisen jälkeen nuoli, mutta siihen hellä huolenpito sitten jäikin. Se loikki laitumella sitkeästi perässä, kun emo seurasi herkiämättä Lihaksikasta, itsensä näköistä valkopäätä. Epäarvoisesta kohtalosta huolimatta molemmat pääsivät juomaan suoraan emosta maitoa ja pääsivät hyvään alkuunHeihei, Lassi ja Leevi, lähitilalta tulleet orpokaksoset, jotka meille tulivat parin viikon ikäisinä. Tuttipullolla niitä juotettiin koko kesä ja ne kesyyntyivät ihmisrakkaiksi. Haikeudella sanoin heillekkin hyvästit.

1%2C3.jpg3%2C45.jpg

Luonteensa puolesta Luuviulussa olisi ollut meille hyvää emoainesta, mutta jos lehmävasikka on kaksospuolikas sonnin kanssa, se ei tule tiinehtymään. Näin ollen Luuviulun, kuten muidenkin välitykseen lähtevien karvaturpien kohtaloksi on kirjattu rekisteriin lihantuotanto. Kuljettaja kyllä totesi, että osasta näistä meiltä lähteneistä vasikoista voisi olla tulossa emolehmiä, se olisikin hieno juttu muiden kuin noiden kaksoispuolikasten kohdalla. Elämä on aika raakaa peliä. Kuitenkin jaksan aina toivoa, että meiltä lähtevät vasikat pääsevät hyvään ja välittävään uuteen kotiin, jossa jokaista eläintä arvostetaan yksilönä ja siitä pidetään hyvää huolta.

Tässä vielä kuva laitumella kirmaavasta Liljasta, joka lähtiessään hieman suurenpana moiskautti minulle kostean pusun. Hyvää jatkoa myös sinulle!

3%2C48.jpg3%2C621.jpg

Toisekseen myös teuraskypsiksi kasvaneet sonnipojat alkavat navetalla käydä vähiin. Onkin ollut erilainen vuosi niiden poislähdön suhteen, sillä ensimäistä kertaa kaikki naudat on myyty suoramyyntinä tästä meidän farmilta. Tosin kaikki naudat teurastetaan asianmukaisessa laitoksessa, jonka jälkeen lihat haetaan tähän meille. Tästä ihmiset noutavat ennalta ilmoitettuna päivänä tilaamansa lihamäärän. Moni muukin herkkusuu on päässyt meidän oman väen lisäksi hyvän lihan makuun. Kaupanlihaa meillä ei syödä ollenkaan ja jos niin ikävästi sattuu, että omasta pakastimesta lihat loppuu, elämme kalalla ja broilerilla, kunnes pakastimet taas on täytetty. Perjantaina olisi vuorossa jo kolmas lihanmyyntierä, neljänteen ja viimeiseen eräänkin on tullut jo paljon tilauksia. Päätuotteena meillä on jauheliha, nyt ensimäistä kertaa myymme myös paisteja ja fileitä. Niiden kysyntä on yllättänyt positiivisesti. Lähiruoka tuntuu olevan tänä päivänä arvo, josta ihmiset ovat valmiita maksamaan, totta puhuen vastaavaa lihaa ei ole saatavilla, kuin  suoraan pihvikarjaa kasvattavilta tiloilta. Jos vielä et ole maistanut, niin kannattaa kokeilla, pihvikarjanlihaa myyviä tiloja löytyy ympäri Suomea.

Tässä vielä muutama kuva edelliseltä lihapäivältä, hyvin hoidettujen eläinten lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla. Ja kyllä muuten koirienkin hammaskalusto pysyy kunnossa tuoreita luita jäytäessä.

Joulukuu201401%20141.jpgJoulukuu201401%20142.jpgIMG_2340.jpgJoulukuu201401%20144.jpg