Niinpähän siinä sitten kävi, että eilen aamulla kurvasi A-tuottajien vasikkavälitysauto pihaan ja lastattiin viimekesänä syntyneet sonnipojat kyytiin. Ei niitä enää vasikoiksi tohtinut sanoa, kun välityspainot ylitti 300 kg:n rajan muutamaa hieman pienenpää kaveria lukuunottamatta. Ystävä, kun tuli lapsia aamulla hoitelemaan, päästiin isännyyden kanssa molemmat auttamaan lastauksessa. Isännän hommaksi jäi valita tasakokoisia kaksikoita aitaukseen valmiiksi ja minä kirjasin painoja ylös ja tarkistin, että jokaiselta löytyy tarvittavat korvamerkit edestä ja takaa.

vasikka.jpg

Lastaajan kädessä olevalla punaisella melalla ei läiskitä kyytiin lähtijöitä, vaan siinä sisällä oleva "helistin" rahisee ja vasikat siirtyvät eteenpäin. Vasikoita ohjataan uuteen (ja tottaki niille vieraaseen ja jännään) paikkaan ajolevyjen avulla, joka suojaa ihmisiä mahdollisilta potkuilta. Jokainen vasikka punnitaan autossa olevalla vaa´alla, jotta pystytään laskemaan todelliset päiväkasvut ja niistä ja elopainosta koostuva hinta jokaiselle vasikalle.

vasikka1.jpg

Oltiin isännän kanssa jaoteltu mullipojat hyvissä ajoin suurinpiin meille jääviin ja hieman pienenpikokoisiin lähteviin. Haikealta tuntui laittaa lähdölle ihanainen Mario. Siis se sama, josta olen täällä blogissa moneen kertaan kuvia laitellut menneen kesän aikana. (Tuo harmaahapsi tuossa ylhäällä)

vasikka2.jpg

Kuvassa meille loppukasvatukseen jäävä Mustanaamio, (elopaino noin 350-400kg) ihan meidän kaikkien lemppari kun on niin mahdottoman kesy. Kiitos siitä kuuluu vasikoiden kanssa paljon kesällä aikaansa viettäneelle Ellalle. Nyt kun kaupunkilaiset joulun jälkeen tulevat mullikoita navetalle katsomaan, hämmästys niiden hurjasta kasvuvauhdista on kova.

00%2000%2000%2000%2000%2000%2000%2000%20

Pientä Muskelia eivät pienen koon vuoksi ottaneet kyytiin. Elopaino sillä oli vaivaiset 151 kg, joten se jäi meille kotiin, vaikka reilusti yli puolet pienempi muista jäneistä olikin. Kyllähän sen toki välitykseen myytyä olisi sanut, mutta kun koko porukka meni kasvamaan yhteen ja samaan aitaukseen pihatossa, olisi se jäänyt sielä auttamatta muiden jalkoihin. Omat sonnithan sen kanssa toki ovat oppineet elämään, mutta vieraat nelijalkaiset sitä rökittäisivät urakalla, joten se sai jäädä meille. Siitähän voisi tehdä sellaisen pihassa vapaana jolkottelevan lemmikkivasikan, mutta tottahan se toki se laumaan menisi takaisin, joten pihavasikkahaaveet saa unohtaa. Muskeli-vasikan pieneen kokoon vaikutti sen pieni syntymäpaino (alle 30kg) ja se, että se syntyi monta kuukautta muita myöhemmin. Kyllähän siitäkin vielä komea sonni kasvaa, joskin aikaa se ottaa hieman muita enemmän. Kaverille jo vihjaisin, että siitä saisi hyvän lisälaiduntajan hevosten seuraksi. :)

00%2000%2000%2000%2000%2000%2000%2000%20

Siellä jo kyydissä koko karvakorvien topparoikka. Nyt meidän eläinmäärä onkin pienimmillään aina huhtikuulle saakka, jolloin jo kevään ensimmäiset  vasikat syntyvät. Ainiin, no onhan täysikasvuiset mullipuolen pojat vielä lähdössä teurastamoon siinä välissä helmi-maaliskuulla.

Kyllähän näihin niin kiintyy, että toivoo niiden pääsevän mahdollisimman hyvään kotiin ja hoitoon. Ja hieman enkeleitäkin lähettelen ajatuksissani jokaiselle! Autokuskeja aina naurattaa, kun toivottelen vasikoille turvallista matkaa. :)