Hyvää aurinkoista huomenta!

Meillä on vietetty laatuaikaa lasten serkkujen seurassa. Kamera on nyt muutamana päivänä jäänyt hylättynä keittiön pöydälle, kun on sakilla rynnätty paikasta toiseen. Ihana ja taltioitava hetki oli, kun pienet serkukset pelasivat keskenään pöytäjalkkista. Tasaisesti tuli maaleja, eikä aina ollut niin suurta merkitystä kumman maalissa verkko heilahti. Kannustivat toisiaan kiljahduksilla.

Me aikuisetkin ollaan samaista peliä pelattujo kaksi iltaa, tai pikenminkin yötä. Sormenpäät hellinä pyöritelty vipuja. Aivan mahtava peli! En olisi ikipäivänä voinut kuvitella tuosta tykkääväni, mutta väärässä olin. Myös korttia ja välillä Rummikubiakin tulee pelattua aina kun vaari meillä kyläilee. Ne on ihania ja rakkaita perinteitä, jotka toistuvat vuodesta toiseen. <3

0000000000000000000000000000.jpg

Kaveri sai maalin, mutta missä minun maali viipyy?

IMG_5418.jpg

Ihanan keskittynyt ilme...

IMG_5417.jpgIMG_5416.jpg

Inga, Inga, Inga tekee maalin!

IMG_5424.jpg

Mahtavat ulkoilukelit ollut rivakoista tuulenpuuskista huolimatta. Mäenlaskua ja luistelua- eli niitä perinteisiä. Oi-joi, niin kauniita kukkasia meidän väliaikaisella "ikkunalaudalla." Onhan niitä hieman kuvattua, kun auringonsäteiden kanssa kilpaa loistavat.  Tulppaanit ja ruusut. Hassua, miten paljon meille on viimeviikkoina ilmaantunut kukkia. Nyt myös ekaa kertaa hankkimani valkoiset Aallon vaasit edustavat samaan aikaan. I like.

000000000000000000000000000000.jpg

Tänään meillä vietetäänkin taas synttäreitä: vanhin lapsista täyttää kuusi vuotta. Meidän piti hankkia Stigan jääkiekko pöytäpelin speed-versio synttärilahjaksi, mutta eipä me olla kotihuudeilta poistuttu useaan viikkoon. Tosin Remun ykköstoive Little Big planet -peli pleikkarille on käärittynä lahjapaperiin.

Eskariin ilmoittautumislappusetkin postilaatikkoon pölähti. Iik, mihin tämä aika oikein valuu? Muistan hetken elävästi, kun ensimäisen lapseni sain syliini. Ei siitä nyt niin kovin kauaa ole ja nyt samainen reipas nuorenmiehenalku on lähdössä eskariin. Käsittämätöntä.

Remontti myös etenee hitaasti, mutta varmasti omalla painollaan. Nyt on kattoa ja lattiat purettuna. Hirmuinen ahdistus tuli, kun kuvittelin suunnitelmieni olevan täysin valmiita. Mutta ehei. En löytänytkään täydellistä valokuvatapettia, vaan päätin tehdä meidän tehosteseinän itse. Paikallisesta rautakaupasta löytyi maalit ja muut härpäkkeet. Tosin mitään en vielä ostanut, kun sävyjä vielä hetken tuumailen. Struktuuripinnoite pitäisi yrittää tehdä seinälle ja se saattaakin olla mielenkiintoista puuhaa.Tunto hieno -tai tunto karhea olisi sopiva pinnoite siihen ja helmiäislasyyria  päälle. Voin laittaa kuvaa sitten lopputuloksesta, kun jotain saan aikaiseksi. Katosta kahden erilaisen kerroksen alta löytyi ihana ja leveä raakalaudoitus. Päätimme maalata sen. Myös lankkulattian kunto oli ehdottoman positiivinen yllätys. Ainoastaan yhdessä nurkassa muinoin olleen kylmiön jättämät jälket niin seinään kuin lattiaankin aiheuttavat lievää päänsärkyä ja ylimääräistä pohdintaa. Uskon vakaasti, että isäntä hyvänä nikkarina hoitaa homman taidokkaasti kotiin. Kuitenkin tuossa vanhassa lankkulattiassa näkyy se elämänjälki, jota arvostan ja haluan säilyttää. Kyllähän siinäkin kunnostustyötä sopivasti piisaa, mutta hyvä tulee.

IMG_5386.jpg

Tänään siis lihanjakoa ja synttäreiden juhlintaa siinä sivussa. Ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin. Osa meidän vieraista jatkaa tänään matkaa, yksi jää ja huomenna tuleekin lisää väkeä. Perjantai onkin oikein vauhdikaspäivä sillä silloin on meillä tämän kevät-talven viimeinen lihojenjakopäivä. Navetta on nyt tyhjentynyt kaikista isoista naudoista ja vasikat saavat nyt rauhassa kasvaa vuodenpäivät. Sen uuden siitos-sonnin kohtalo pitäisi ratketa myös tämän viikon aikaan, joten siltä suunnalta odottelen hieman innoissani puhelua. Ja pidän peukkuja pystyssä, että juuri se valikoimamme sonni Lego päätyisi meidän farmille tömistelemään.

 

Kiitos taas lukijoille ja aurinkoisia talvipäiviä!