Nyt ne suli! Ei pelkästään lumet pihalla, vaan myös yksi meidän neljästä pakastimesta. Oli jäänyt ainoan kaappipakastimen alaovi auki ja paskastimeen tavaroita viedessä vastaan tuli sulaneita mustikoita, kääk! Mustikoiden lisäksi oli sulaneita mansikoita, vadelmia, broileria useampi paketti, itse tehtyjä pikkupizzoja, lohipihvejä, karjalanpiirakoita laatikollinen ja koirille lihaa. Kaikki oli onneksi ihan kylmiä ja osa vielä hieman kohmeisiakin, mutta ei auttanut kuin koko kaappi tyhjätä ja laittaa pakastin uudelleen tyhjänä pakastumaan. Koko sulanut osasto kannettiin keittiön pöydälle ja tarkoituksena hyödyntää kaikki mahdollinen. Koirille tuli joulu jo etukäteen, sillä aikasmoinen juhlapäivä niillä tänää on ruokien osalta.

lanttu2.jpg

Lauantaina vietin koko päivän aamusta iltaan keittiössä. Valmistin myös valkosuklaa-karpalofudgea muutaman muun joulunamin lisäksi. Nyt on kaikki laatikot tehtynä itselle ja maistiaisia hieman naapuriin ja ystävällekkin asti. Omat jouluna syötävät laatikot sujahti raakana pakasteeseen ja ne on tarkoitus paistaa sitten aattoaamuna. Pienet määrät paistoin peruna -ja porkkanalaatikoita maistiaiseksi ja maistelun perusteella niitä kelpaa jouluna tarjota. Perunalaatikko imeltyi uunissa yön yli ja siitä tuli juuri sellaista, kun pitikin. Aina se ei vain ota yhtä hyvin onnistuakseen, vaikka samalla ohjeella vuodesta toiseen sitä tuusaankin. Sunnuntai aamuna paistettu maistiaislaatikko tyhjeni muutamassa minuutissa. Että sitä aattoa odotellessa...

porkkanalaatikko.jpg

Isäntä, kera pienten isäntien remontoi traktoria koko lauantai päivän ja me akat siis touhuttiin keittiössä. Voi minkä riemun meistä pienempi sai kuskatessa porkkanan ja lanttujen kuoria kompostiin ja latoessa pilkottuja juureksia kattilaan. Ihan parhautta oli lantusta rakennetut lanttu-ukot, riemua riitti. "Minä niin tykkään tehdä ruokaa." -oli neidin kommentti.

lanttu.jpg

Eilen oli tarkoitus vetää villasukat korviin saakka ja katsoa lasten kanssa Mikin Joulu- elokuvaa takkatulen loisteessa, mutta mitä vielä! Aamuinen vierailu pakastimella muutti päivän suunnitelmat kokonaisuudessaan. Tässä mökissä ei näköjään ainakaan ennalta suunnitellusti onnistu lonkanveto. Yhdestä traktorista oli takarengas tyhjentynyt ja ulkokumissakin niin iso viilto, että uusia renkaita traktoriin lähdetään heti maanantaiaamuna tilaamaan. Ihme että se sattui nyt, eikä jouluaattona. Silloin ruukaa aina sattua jotain, mikä teettää ylimääräistä työtä. Perinteisiä on, että sontakone rikkoontuu juuri silloin tai joku puu on kaatunut metsässä emojen aidat rikkoen ja muutama joulu ollaan vietetty ilman sähköjä. Se ei onneksi ruoanlaittoa ja tunnelmaa meillä rokota, sillä keittiöstä löytyy toimiva puuhella.  Tänä syksynä ei olla vielä kertaakaan keittiön puuhellaan viritelty tulia, odotellaan hieman kireämpiä lukemia lämpömittarissa.

Mansikat hävisivät lasten suihin, mutta kuningatapiirakoita tein mustikoista ja vedelmista muutamaa erilaista sorttia, pieniä ja isoja. Suolaisia piirakoita tuli kanssa kolmea erilaista laatua.  Broilerista erilaisia versioita ja yksi kolmen juuston piirakka samalla kun vauhtiin päästiin ja parissa juustossa alkoi päivämäärä lähentyä uhkaavasti.

leipomuksia.jpg

Kyllä pikkuisen muuten väsytti, kun viimeisen piirakan tempaisin uunista pihalle. Hetki sohvalla vaaka-tasossa ja jo taisin kuorsata. Iltaa kohden tunnelma piristyi, kun rakas ystävä saapui meitä moikkaamaan ja liian pitkästä aikaa vaidettiin kuulumisia herkkujen ja glögin merkeissä. Isäntä painui pehkuihin aikaisemmin ja saatiin kahdestaan jatkaa juttua yömyöhään. Niin se väsymys vaan väistyi ja nyt taas jaksaa! Kyllä vaan, että hyvät ystävät on elämän suola. Minullakin niitä on vain pieni kourallinen, mutta siitä kourallisesta pidän kovasti kiinni. Kiitos teille, tunnistatte kyllä itsenne.

Joko teillä on laatikot tehtynä, vai valmistatteko niitä vasta ihan aaton aattona? Vai haetteko jouluruoat kaupan kylmäaltaista? Pakastekinkunhan saa ottaa pian sulamaan, meillä isäntä taisi nostaa sen kylmään kellariin jo eilen. Vaikka en mikään kinkkufani olekkaan ja sikaa tulee syötyä vain jouluna, niin myönnettäköön, että kyllä sitä jo aamuisten laatikkomaistiaisten jälkeen hieman odottaa. Ehkä ensi vuonna saadaan nauttia jouluna itse kasvatettua possua, mutta sen tuleva vuosi tulee näyttämään.

Hyvää alkanutta viikkoa! Eikä enää ole montaa päivää jouluun.:)