Ensimmäinen viikko kotona vauvojen kanssa alkaa olla takana päin ja vauva-arki alkaa asettua uomaansa. Melkoista tissi -tuttipullo -ja vaipparallia alkuun on mahtonut kellot ympäriinsä. Juuri niinkuin oli jo aiemmin tiedossakin.
Kotona oli innokas vastaanotto ja sylittelijöitä riittää aina jonoksi asti. Ainakaan toistaiseksi ei ole ollut mustasukkaisuutta havaittavissa. Välillä vain meidän aikuisten ajankäyttö harmittaa isompia lapsia, kun noissa pikkuisissa hommaa riittää.
Ekoina viikkoina otettiin hyvin maltillisesti vieraita vastaan. Lasten kummitäti olikin heti valmiiksi meillä jo odottelemassa isompien lasten kanssa kun kotiuduttiin sairaalasta.
Koska itse olin alkuun niin kipeä, jäi isälle suurelta osin hoitovastuu vauvoista. Onneksi hän oli heti alkuun pari viikkoa lomalla sillä Itse kituuttelin päivät buranan ja panadolin voimalla hormoonihuuruissani. Ei niin kovin ihanat hormoonit pisti jälleen kerran pääkopan sekaisin ja itketti ja nauratti välillä erikseen ja välillä yhtäaikaa. Imetykseen käyntiin lähtö takkusi toisen vauvan kanssa ikävästi ja koville otti ruokkia häntä pullosta joko itseltä pumpatulla, tuttavalta ostetulla äidinmaidolla tai korvikkeella. Koitin juoda hirmuisia määriä jotta maitoa riittäisi molemmille. Huvittavaa oli että myöskään ruoka ei meinannut alussa ottaa maistuakseen, vaikka olin jo kovasti suunnitellut viimeisten raskausviikkojen aikana, mitä kaikkea tulen sitten syömään synnytyksen jälkeen. Kaapit suorastaan pursuili herkkuja, mutta mitään ei tehnyt mieli kun edelleenkin olin kyljistä ja rintakehästä niin kipeä, että särkylääkkeiden tehon loppuessa teki mieli huuta Hoosiannaa ja ahkerasti kävi rapina särkylääkepurkeilla ensimmäisten viikkojen ajan.
Ensimmäinen kylpyhetki oli tuoreen isosiskon puolesta odotettu hetki. Hankittiin vauvoille "kohtu" ammeet, mutta isäntä meinasi jatkossa kylvettää neidit tavallisessa ammeessa, kunnes hieman kokoa saisivat lisää.
Rauhallinen neiti B otti ekat kylvyt rentoutumisen kannalta rennosti nukkuen. Toisin kuin taas tempperamenttisempi neiti B jaksoi kiljua kuin syötävä ensimmäisen kylpyhetken ajan. Seuraavilla kylpykerroilla on onneksi ollut tämäkin rauhallisempi tapaus.
Välillä hereillä ja suurimmaksi osaksi nukutaan.
Päästiin myös vauvojen kanssa testaamaan ekaa kertaa kaksostenvaunuja. Tai no me isännän kanssa pääasiassa katsottiin vierestä, kun ylpeä isosisko kertoi hoitavansa vaunulenkit. Alkuun tarkasti 15 minuuttia ja siitä aina on ulkoiluja pidennetty vartilla. No toppeasti pikkuneiti polki vaunuja eteenpäin, eikä pikkusiskot näyttäneet paljon kyydissä painavan. Vaunut on siis Trend for Kidsin twinner twist duot merkiltään, kun muutama teistä lukijoista on miettinyt millaisiin vaunuihin päädyttiin.
Välillä siis nukutaan, tissitellään, hörpitään pulloista lisämaitoa, vaihdetaan vaippaa, itkastaan masuvaivoja, tiskataan ja streriloidaan vauvojen ruokailuvälineitä, pestään pyykkiä ja koko litania lähes alusta loppuun monta kertaa päivässä. Vaippoja kuluu melkein paketillinen päivässä ja odottelenkin innoissani, milloin pienet reidet saavat hieman massaa lisää ja päästään päivisin kokoilemaan kestovaippailua. Tällä hetkellä ovat sellaisia tikkujalkoja, että kestovaipat vuotaisivat reisien kohdalta solkenaan...
Ehdin sitten ikäväkseni kokea myös rintatulehduksen, joka jouduttiin hoitamaan antibiootilla. Ehkä liian kauan odottelin lääkäriin menoa ja sairastin korkean kuumeilun luultavasti siitä johtuen pidemmän kaavan mukaan. Kun olin kituuttanut 39,5 asteen kuumessa useamman päivän yksikseni vauvoja hoidellen, alkoi meininki olemaan jo aika väsynyttä ja peilistä katsoi takaisin nuupahtaneen näköinen, mustilla silmänympäryksillä varustettu eukko. Isännän oli pakko tehdä muutama viikko maatilan syystöitä ja ajaa lomittajille paaleja kotiin ennen kuin aloittaa pidemmän isyysloman. Siitäkin viikosta selvittiin, vaikka muistikuvat ei kovinkaan ruusuiset ollut. Tottakai antibioottikuurini sai vatsanväänteitä pienissä masuissa aikaiseksi vauvojen maitohappokuurista huolimatta. Onneksi innokas isäihminen kuitenkin tuli hommista kotiin aina mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman aikaisin neitejä hoitelemaan. Silloin vetelin itse torkkua ja toimin janon yllättäessä lypsylehmänä.
Seuraava viikko kuluikin yhdessä hujauksessa ja ihania muistoja on tallentunut kameran muistikortille. En muista yhdenkään meidän vauvan alkukuukausista (kröhöm, tai edes kunnolla ensimmäisestä vuodesta) yhtikäs mitään, joten nyt tänne koitan itselleni muistoksi laittaa sanan silloin ja toisen tällöin jaksamisen ja ehtimisen mukaan.
Sisarukset ja pikkuruiset varpaat. Varpaiden lukumäärää meillä lasketaan lasten toimista ahkerasti ja aina löytyy tasan tarkkaan kymmenen pientä nykeröä. Ei yhtään enempää tai vähempää. :)
Aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi käydään antamassa pusut ja halit. Ja monen monta kertaa siinä välissäkin.
Ensikuvitelmista poiketen kaikista innokkaimmaksi sylittelijäksi on paljastunut isoveli. Keskimmäinen tykkää näytellä vauvoille kahden senttimetrin korkuisia pokemonhahmoja ja nuorin on innokkain pussailija.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.