Ikinä ei sängystä noustessa tiedä, mitä aamulla tulee vastaan. Yleensä nukun hieman pidempään ja isäntä nousee laittamaan aamupalaa eskariin lähtijälle. Poikkeuspäiviäkin toki on, sillä usein mun vuoro navetalla käyntiin osuu aamuyölle neljän viiden aikaan ja uni vain ei tule sitten aina enää uudelleen. Voi kun nautinkin silloin tällöin yksin istuskelusta nukkuvassa talossa. Iltaisin laitan aina vaatteet eskarilaiselle valmiiksi, sillä isännän tai eskarilaisen päästessä vaatekaapille kouluvaatteita valitsemaan on lopputuloksena lähes aina vähintäänkin jonkin asteinen katastrofi.

Muistan elävästi kun muutama vuosi sitten pikkuneitiä odottaessa menin yhtenä aamuna neuvolaan ja isännän piti laittaa pojat kerhotaxiin. Kotiin tullessani näin heti tuolin selkänojalle asettamani vaatteet koskemattomissa nipuissa ja pojat oli jo hyvän tovin olleet kerhossa. Kysyin sitten isännältä, että mitä vaatteet siinä tekivät ja mitä pojilla sitten lähtiessään oli päällä? Oli ihan ihmeissään vaatteista ja unohtanut niille kiireessä vaihtaa vaatteet. Kauhulla odotin poikien saapumista kerhosta ja painajainen kyllä palkittiin, sillä pojilla oli päällä yöpuvut. Siis YÖPUVUT!!!!  Nauratti jälkeenpäin, että mitähän kerhotädit siellä seurakunnalla miettivät... Voi tsiisus, tästä käydään yhä edelleen keskustelua satunnaisin väliajoin.

Eilen illalla kävin vielä puolen yön jälkeen navetassa iltatarkastuksella. Samalla huomasin, että Kukalla oli täysi poikimistyö käynnissä, vaikka mitään ei vielä perääästä näkynytkään. Tunnin päästä siitä pehmoisen purupatjan päälle ilmestyi suloinen ja terhakan oloinen sonnivasikka. Vielä vahdittiin vajaa pari tuntia lisää ennen kuin vasikka löysi tissille imemään.  Myöhäänhän se taas meni, mutta lopputulos oli loistava, eikä yövalvominen haittaa näissä tapauksissa ollenkaan. Suunnitelmissa oli nukkua aamulla hieman pidempään, sillä vielä viime syksyllä pärjäämilläni 4-5 tunnin yöunilla en enää jaksa päivää tätä mahaa raahata, vaan nykyään nukun selvästi enemmän. Luonto taitaa hoitaa nämä hommat automaattisesti, kun unirytmini palautuu normaalinpaan suuntaan ihan itsestään.

Aamulla kuitenkin kovat sotahuudot saivat minut heräämään kesken makoisten aamu-unien uuteen viikkoo. Yhtään ei kuulostanut prinsessaleikeiltä vaan tänään oli siis ritaripäivä.

ritari.jpg

Täysvarustus päällä jo aamu kasin jälkeen. Äiti mistä sulle saadaan ritarivaatteet vai haluatko olla vaan vihollinen? Vaan... vihollinen?

ritari2.jpg

Äipän kolmevuotias miniritari kultakutreissaan. Ei näiden kanssa kuulkaa aika tule pitkäksi. Ja vauhti tulee vain kiihtymään kun masuasukit päättävät joskus syntyä.

ritari1.jpg

Tällainen aamuherätys minulla. Kuinka sinun päiväsi lähti käyntiin? Aurinkoista alkanutta viikkoa jokaiselle!