puolukka.jpg

Niin syksyiseltä kun alkoi jo kelejen puolesta vaikuttaakin, saatiin taas aurinkoa kerrakseen.  Eilen lähdettiin lasten kanssa metsästämään puolukoita vispipuuroon. Kun poimurit oli pengottu aitasta esille kävi kissakin niitä ihmettelemässä. Näitä kun ei liian usein terassilla ole näkyvissä, ahkerampiakin marjastajia voitaisiin  olla.

puolukkapoimuri.jpg

Mutta niinkuin toissapäivän retkellä jo pongasin, puolukoita oli kivasti rantasaunan läheisyydessä. Isännyyskin innostui lähtemään meidän mukaan, sillä pellolle ei ollut asiaa poutakelistä huolimatta. Traktori on nimittäin remontissa ja vasta tänään sai siihen postipojan tuomana uudet tarvittavat osat. Heinänkaato jatkuu toivottavasti tänään illemmalla ja saadaan taas lisää paaleja talveksi varastoon. Myös navetassa sillä on remontti kesken ja hieman harmittaa kun itsestä ei ole enää avuksi fyysisiin hommiin. Mulle kun käy ihan työstä jo tämä tämän hetkinen oleminen.

puolukkamets%C3%A4ss%C3%A42.jpg

Kaikki niin tosissaan mättäillä keräilemässä.

puolukkamets%C3%A4ss%C3%A43.jpg

Ja jokaisella oma tyyli. :) Ykkösluokkalainen näki parhaaksi poimia sormin puolukoita koneeseen, jolloin yhtään roskaa ei ollut seassa.

puolukkamets%C3%A4ss%C3%A41.jpg

Tällä koiravanhuksella on jatkuva karvanlähtö vaikka sen turkkia harjataankin epäsäännöllisen säännöllisesti. Se saa olla vapaana, vaikka sen touhuja pitää hieman seuratakkin. Rambo kun on lähes kuuro eikä sitten kuule vaikka kuinka sitä kutsuisi. Kauas se ei lähde, mutta joskus voi jälkien perässä lähteä haistelemaan lähistölle. Toinen joutuikin karkaamistaipumuksensa vuoksi olemaan narun jatkona.

puolukkamets%C3%A4ss%C3%A4.jpg

Ei meillä ollut kovin isot astiat mukana, mutta saatiin hetkessä mitä lähdettiin hakemaan. Isännällä oli mukana lisäksi 10 litran sanko joka täyttyi puolilleen. Aika paljon oli vielä raakileita seassa eli kiirusta metsään puolukan poimiminen mielessä ei vielä ole. Puolukkahyytelöön sopivan kypsyisiä näillä leveysasteilla marjat olisivat juurikin nyt sillä raakileet sisältävät tarvittavasti hyytymiseen tarvittavaa pektiiniä.

Viime syksynä kirjoitetussa postauksessa ohje ihanaa puolukkahyytelöön, kannattaa kokeilla vaikka pienemmällä määrällä. Tässä linkki: http://oivalluksia-aidanreunalta.vuodatus.net/lue/2015/09/pulleat-punertavat-puolukat#

puolukka1.jpg

Saatiin myös seuralaisia puolukkareissulle, kun emot siirtyivät ihmettelemään metsälaitumelle mitä oikein touhutaan.

emot%20mets%C3%A4ss%C3%A4.jpg

Sähkölangan toisella puolella ei ole varvun varpua, sillä karvaturvat heti pistävät sellaiset herkut vikkelästi poskeen aidan alusia myöten.

emot%20mets%C3%A4ss%C3%A41.jpg

Messinkikin tuli tutun örinän saatteleman esittelemään itseään. On sillä rankka kuukausi ollut takana, sillä elopainoa siltä on astumispuuhien myötä hävinnyt silmämääräisesti vajaan sata kiloa. Näytti ihan laihtuneelta siihen verrattuna, mitä oli laumaan päästettäessä heinäkuun alussa. Hyvin on kyllä hommansa hoitanut, sillä monenkaan lehmän en ole havainnoinut kiimojaan uusivan.

emot%20mets%C3%A4ss%C3%A42.jpg

"Onko eväät mukana?" Ei ollut. Lapset juoksivat hakemaan vieressä olevalta rantasaunalta helpotusta janoon. Saunakin olisi pitänyt heidän mielestä laittaa tulille, mutta nyt siihen ei ollut aikaa. Nakkasin ennen marjastukseen lähtöä patonkitaikinan nousemaan ja tomaattikeiton tulille. Niitä oli päästävä  jatkamaan ja puolukoita siivoamaan, jos lasten toivoman vispipuuron meinasi vielä iltapalaksi toteuttaa.

puolukkamets%C3%A4ss%C3%A44.jpg

Tomaattikeittoon saa hyvin uppoamaan suuremmankin kasan tomaatteja. Lapset olivat innoissaan juustotäytteisitä patongeistä ja aikuisten patonkeihin sisälle tein yrtti-valkosipulivoin. Pikkuneiti halusi yhden välttämättä "koristella" kauniiksi. Lapsille ei aurajuusto-tomaattikeitto uponnut laisinkaan vaan söivät kiltisti edelliseltä päivältä jäänyttä jauhelihakeittoa. Voi kun tietäisivät mistä jäivät paitsi!

tomaattikeitto%20ja%20patonki.jpg

Puolakoita putsailtiin iltasella, mikä aina onkin marjastuksessa se kaikista ankein työvaihe.

vispipuuro.jpg

Ja äkkiä vispipuuro tulille. Samalla käytiin keräämässä viimeisiä vadelmia puskista ja ne laitettiin myös vispipuuron sekaan. Melkein koko kattilallisen vetivät puuroa napoihinsa, joten tätä olikin näköjään kaivattu enemmän kuin olin kuvitellut. Onneksi puolukoista riittää useammaksikin kerraksi ja lisäähän on metsät punaisenaan.

vispipuuro1.jpg

Viikko alkaa taas jo kovasti kääntymään loppua kohti. Jos mahdollista niin menkäähään metsään. Ihan vaikka istumaan kiven tai kannon päälle ja tuoksuttelemaan ilmapiiriä jos marjojen poimiminen ei innosta. Itse täälä vielä haaveilen kanttarelleistä ja tuoreista suppiksista, mutta sieniapajille on sen verran pitkä matka ettei minusta taida enää olla sinne lähtijäksi.

Mukavaa torstaita jokaiselle!