Eilen kaiveltiin meidän museovehkeet taas riihenlipan alta esille ja alettiin hommiin, eli kovapaalaukseen. Hullujen hommaako? Ehkä, mutta ehdottomasti myös mukava liikunnallinen (ja hieman hikinen) päivä perheen -ja ystävien hyvässä seurassa.
Kerrankin oli sää kohdillaan, hienoinen tuulenvire, heinät ihan rutikuivia ja koneetkin pelitti loistavasti.
Läheltä kotia kun paalattiin, tehtiin kuormat pikkukärryyn, jolloin lapset saivat matkustaa kyydissä.
Joka vuosi koitamme tehdä vajaan 1000 paalia kovapaaleiksi. Näitä enää harvoin näkee kenenkään tekevän. Tämä villitys jo suurelta osin kuoli 90-luvulla pyöröpaalainten syrjäyttäessä pikkupaalaimet. Itseasiassa tutuista viljelijöistä en tiedä enään kenenkään muun pikkupaaleja paalaavan. Meillä paalataan vuosittain muutama lato täyteen, kunnes paalikone lopullisesti räjähtää.
Oli hieman onnellinen ilme meidän 6-vuotiaalla, joka ekaa kertaa sai ajaa kärrytraktoria pellolla. Ja Nuffikin pääsi hommiin, sillä kärryn veto alkaa olla ainoita hommia, joihin se vielä kykenee.
On toki monta syytä, miksi näitä kannattaa tehdä; Meillä tehdään, koska katoksesta löytyy vielä toistaiseksi siihen tarkoitukseen olemassa oleva, toimiva kovapaalain. Ja toisekseen tykätään syöttää kovilla pakkasilla navetalla pikkupaaleja. Kolmanneksi ei tule kalliita muovikuluja. Neljänneksi meillä on ladot ja riihet edelleen valmiina säilömään pikkupaaleja. Viidenneksi sopivasti suolatut pikkupaalit on mitä parhainta evästä pikkuvasikoille. Kuudenneksi paalejen heittely on mukavaa hommaa, jos paarmat ymmärtävät pysyä loitolla. Seitsemänneksi meillä riittää ystäviä, jotka mielellään tulevat tässä hommassa auttamaan. Serkkuni Tampereelta jopa tulevat näitä hetkiä varten meille. Kahdeksanneksi kuivien heinien pöyhiminen -ja paalaus on terapeuttista hommaa. Yhdennekseksi ikinä muulloin, kuin heinäsavotan jälkeen rantasaunassa saunominen ja uiminen ei tunnu yhtä mahtavalta. Tätä listausta voisi jatkaa vielä paljon eteenpäinkin... Mainitaan nyt vielä se fiilis, kun ne kuivat ja pehmeät vasikanheinät on sielä ladossa asti sateilta suojassa.
Vielä viimeinen paali kyytiin, syömään ja rantasaunaan huuhtomaan heinänpölyt! Osalla porukasta lähti talviturkit vasta nyt. Onhan se vesi edelleen viileä, mutta ehdottomasti uimalämpöistä virkistävällä vaikutuksella.
Rantasaunan jälkeen vielä grillattiin ja syötiin jätskiä, jonka jälkeen lapset olivat valmista kauraa nukkumatin matkaan.
Ihana päivä, ihanassa seurassa. Uskon että muistellaan tätä lämmöllä pitkään. Kiitos Paula ja Tiia pesueineen!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.