Eilen kaiveltiin meidän museovehkeet taas riihenlipan alta esille ja alettiin hommiin, eli kovapaalaukseen.  Hullujen hommaako? Ehkä, mutta ehdottomasti myös mukava liikunnallinen (ja hieman hikinen) päivä perheen -ja ystävien hyvässä seurassa.

Kerrankin oli sää kohdillaan, hienoinen tuulenvire, heinät ihan rutikuivia ja koneetkin pelitti loistavasti.

00paalaus.jpg

00paalaus5.jpg

00paalaus4.jpg

Läheltä kotia kun paalattiin, tehtiin kuormat pikkukärryyn, jolloin lapset saivat matkustaa kyydissä.

00paalaus2.jpg

Joka vuosi koitamme tehdä vajaan 1000 paalia kovapaaleiksi. Näitä enää harvoin näkee kenenkään tekevän. Tämä villitys jo suurelta osin kuoli 90-luvulla pyöröpaalainten syrjäyttäessä pikkupaalaimet. Itseasiassa tutuista viljelijöistä en tiedä enään kenenkään muun pikkupaaleja paalaavan. Meillä paalataan vuosittain muutama lato täyteen, kunnes paalikone lopullisesti räjähtää.

00paalaus1.jpg

Oli hieman onnellinen ilme meidän 6-vuotiaalla, joka ekaa kertaa sai ajaa kärrytraktoria pellolla. Ja Nuffikin pääsi hommiin, sillä kärryn veto alkaa olla ainoita hommia, joihin se vielä kykenee.

00paalaus8.jpg

000paalaus.jpg

00paalaus9.jpg

On toki monta syytä, miksi näitä kannattaa tehdä; Meillä tehdään, koska katoksesta löytyy vielä toistaiseksi siihen tarkoitukseen olemassa oleva, toimiva kovapaalain. Ja toisekseen tykätään syöttää kovilla pakkasilla navetalla pikkupaaleja. Kolmanneksi ei tule kalliita muovikuluja. Neljänneksi meillä on ladot ja riihet edelleen valmiina säilömään pikkupaaleja. Viidenneksi sopivasti suolatut pikkupaalit on mitä parhainta evästä pikkuvasikoille. Kuudenneksi paalejen heittely on mukavaa hommaa, jos paarmat ymmärtävät pysyä loitolla. Seitsemänneksi meillä riittää ystäviä, jotka mielellään tulevat tässä hommassa auttamaan. Serkkuni Tampereelta jopa tulevat näitä hetkiä varten meille. Kahdeksanneksi kuivien heinien pöyhiminen -ja paalaus on terapeuttista hommaa. Yhdennekseksi ikinä muulloin, kuin heinäsavotan jälkeen rantasaunassa saunominen ja uiminen ei tunnu yhtä mahtavalta. Tätä listausta voisi jatkaa vielä paljon eteenpäinkin... Mainitaan nyt vielä se fiilis, kun ne kuivat ja pehmeät vasikanheinät on sielä ladossa asti sateilta suojassa.

00paalaus6.jpg

Vielä viimeinen paali kyytiin, syömään ja rantasaunaan huuhtomaan heinänpölyt! Osalla porukasta lähti talviturkit vasta nyt. Onhan se vesi edelleen viileä, mutta ehdottomasti uimalämpöistä virkistävällä vaikutuksella.

00paalaus7.jpg

Rantasaunan jälkeen vielä grillattiin ja syötiin jätskiä, jonka jälkeen lapset olivat valmista kauraa nukkumatin matkaan.

Ihana päivä, ihanassa seurassa. Uskon että muistellaan tätä lämmöllä pitkään. Kiitos Paula ja Tiia pesueineen!