huhti22%2C02.jpg

Viime viikolla syntynyt, bandakarhun väritystä muistuttava Oivallus sai samalla värityksellä olevan kaverin: Sillä tällainen mustavalkoinen ihanuus oli ilmestynyt pari päivää sitten navettaan. Poikimiset siis jatkuu, vaikkakin onneksi hieman rauhallisempaan tahtiin, kuin pääsiäisviikonloppuna. Kaksi päivää tässä oli jo sellaisia, että yhtään uutukaista ei syntynyt, mutta tänään syntyikin oikea jättiläisvasikka siitäkin edestä. Varmaan lähes 60 kiloinen sonninjötikkä. Siitä täytyy ehdottomasti napsasta kuvaa myöhemmin ja puntarissakin se olisi mielenkiintoista käyttää pyörähtämässä. Omegaksi se ristittiin ja sen emällä Satulla on ollut muulloinkin taipumusta tehdä isoja jälkeläisiä. Tällä kertaa saatiin isännän kanssa ihan tosissaan kahdestaan vetää vasikkaa pihalle, ennen kuin jätti saatiin ulos pinteestä.

huhti22%2C03.jpg

Korvamerkkejä on saatu napsia pieniin korviin ihan urakalla. Emolehmien vasikathan on sellaisia, että jos merkin laitossa viivyttelee ei niitä saa enään muutaman päivän jälkeen kiinni. Eihän nuo kirkkaan keltaiset läpyskät yhdenkään vasikan ulkomuotoa korista, mutta kiitos Eu:n että ne ovat pakolliset. Toisaalta vasikoita olisi myös miltei mahdoton myöhemmin tunnistaa, ellei niitä olisi merkitty täysin tunnistettaviksi.

huhti22%2C01.jpg

Vaikka navetalla poikimisten suhteen ollaankin edetty maltillisesti, on tämän alla olevan emo- vasikka pariskunnan kanssa vietetty sielä aikaa tunti jos toinenkin. Vasikan elinehto on, että maitobaarin antimet maistuvat ja sielä osataan omatoimisesti käydä. Aina se ei kuitenkaan niin mene, vaan Eka -lehmän sonnivasikka se ei meinannut oppia juomaan sitten millään. Emo oli rauhallisuuden tyyssija, ei heilu eikä potki, mutta vasikalle koko utareen lähelle meno aiheutti paniikin. Siinä ei muu auttanut, kuin ottaa tuttipullo avuksi ja juottaa vasikkaa ensimmäiset päivät pakastimesta sulatetulla ternimaidolla. Kun oman pakastimen ternimaitoantimet oli kulutettu muutamaa pikkupussukkaa vaille loppuun, jouduttiin jo helpotusta ternimaidon loppumiseen soittamaan naapurista maitotilalta. Jokaisen juoton jälkeen vietiin vasikka vielä tissille, jotta yhdistäisi maidontulon emoonsa, mutta kauan ja monta juottoa se vaati, ennenkuin ekan kerran se saatiin muutama imu sieltä nappaamaan.

huhti22%2C04.jpg

Voisi kuvitella tissille viennin sujuvan tuosta vain, mutta tämä osasi kyllä olla kaikin puolin hankala. Pää ei millään meinannut laskea vetimien tasolle, vaikka mikään pahimman luokan riippatissi Eka ei olekkaan. Vasikalla täysi pakitus päällä koko ajan ja suu visusti kiinni. Voi huokaus, kun meinasi jo välillä usko loppua. Kahdestaan isännän kanssa sitä käytiin lukemattomat kerrat syöttämässä. Toinen piti vasikkaa kiinni, ettei pääse peruuttamaan ja toinen painoi pään alas, avasi suun ja laittopi vetimen suuhun. Siinä sitä sitten kiinni pidettiin, että edes muutaman minuutin imutti, eikä tarvinnut sen pelätä kuivuvan hengiltä. Vihdoin pikku hiljaa homma alkoi edistymään ja jätettiin pullojuottoa vähemmälle. Kun kunnon nälkä iski alkoi oman emon tarjoilutkin kelvata jo ihan uudella mielenkiinnolla. Kuitenkaan ei millään ensin oppinut, että sinne juomaan voi mennä ihan itsenäisestikkin, vaan lutkutti monesti tyytyväisenä emon kylkeä silmät kiinni, kunnes ihminen kävi sen utareelle työntämässä. 3-4 tunnin välein ympäri vuorokauden kun hommaa käytiin laittamassa alkuun, se oppi jo kun menin aidan taakse komentamaanettä sinne tissille voi mennä ihan itsekin. Ja tänään se löysi sinne kolmen tunnin kauenpaa sivusta seurattuna vihdoin ihan itsekin.  Huh. Kyllä jollain voi ottaa touhu koville, mutta kuolluthan se olisi emon täysien utareiden viereen, jollei reppanaa olisi autettu. Onneksi näitä vasikoita on tosi harvassa, viime vuonna taisi olla niin, ettei tuttipullolla tarvinnut juottaa yhtäkään vasikkaa, mutta sitä edeltävänä kesänä pullovasikoita oli erilkaisita syistä johtuen useampikin.

Minit on nyt kasvaneet jo midi -kokoon. Kovasti kurkkivat riippukehdosta, mitä ympärillä tapahtuu. Alkaa olla jo molempien kyytiläisten ollessa kyydissä sen verran ahdasta ja päät nousemaan kohti reunoja, että riippukeinu taitaa kohta puoliin lähteä johonkin muuhun vauvaperheeseen pienokaista viihdyttämään. On se vaan ollut ihan huippu! Äitiyspaketista pitäisi löytyä ehdottomasti vastaava kiikku lapsiperheiden elämää helpottamaan.

huhti22%2C06.jpghuhti22%2C05.jpg

Vauvat ovat saaneet ihan uutta ulottuvuutta kylpytouhuihin. Paljuun niistä ei vielä ole isompien sisarusten jatkuvista pyynnöistä huolimatta, mutta yhteisiä kylpyhetkiä kokeiltiin jo hyvällä menestyksellä. Itkuhan siinä tuli, kun pois ammeesta nostettiin.

huhti22.jpg

Kesäkurpitsasta on tullut nyt ihan lemppari ja siitä tulee tehtyä ruokaa eri muodoissa lähes päivittäin. Nyt saa jo maukkaita kurpitsoita kaupoista joten kannattaa kokeilla! Aika monelle kesäkurpitsa ruoanlaitossa on vieras, mutta suosittelen sitä ennakkoluulottomasti kokeilemaan! Oi voi, en meinaa malttaa odottaa. että kurpitsoita pääsee hakemaan omalta kasvimaalta. Niitä voi muuten kasvattaa vaikka parvekkeella tai kuistilla ämpärissä, jos oma kasvimaa puuttuu.

Täytetyt kesäkurpitsat ja paprikat hävisivät vikkelästi parempiin suihin, eikä pakastimeen niitä ehtinyt yhtään ennakkosuunnitelmista huolimatta. Kiireisinä päivinä meinaa ruoanlaitto venyä iltaselle, sillä lapset syövät arkisin koulussa tai kotona ollessaan lounaaksi usein edelliseltä päivältä jääneitä ruokia. Sitten itse nälkäisenä tulee vedettyä ihan mitä sattuu ja terveellisyys ainakin kiireessä tuntuu unohtuvan lahjakkaasti. Kun valmiina olisi jotain hyvää ja kasvispitoista ruokaa, ei hiilarimättöä tuisi syötyä yhtään niin paljoa. Parhaimpia kesäkurpisareseptejäni löytyy muuten blogipilven kohdasta "kesäkurpitsa."

huhti06.jpghuhti05.jpg

Salaatteja kyllä tulee onneksi tehtyä usein iltaisin. Lapsille salaatti ei ruoaksi käy, vaikka heistä jokainen kahta pienintä lukuun ottamatta onkin salaattia oppinut pienessä määrin syömään. Itse voisin elää hyvillä ja ruokaisilla salaateilla. Lohisalaatti keitetyillä kananmunilla höystettynä vie isommankin nälän mennessään. Pitäisi kehitellä taas jotain uusia salaattiversioita, sillä niin usein tulee syötyä samoja totuttuja keskenään vain järjestystä vaihdellen.

huhti04.jpg

Kun navetalla ei kukaan poikinut, ehdin myös kokeilla ihan uusiakin kehitelmiä keittiössä. Pesto-pinaatti- kesäkurpitsalasagne oli viedä kielen mennessään. Tästä kirjoitelenkin tänne reseptiä muistiin lähipäivinä.

pestolasagne2.jpg

Mutta nyt taas navetan iltakierrosvuoro iski minulle, joten toivottelen teille antoisaa lauantaiyötä ja mukavaa sunnuntaita! Ensi viikonloppuna juhlitaankin jo Vappua ja toivottavsti ulkosalla olisi hieman tätä viikonloppua keväisemmät kelit.