Eilinen meni ihan muissa puuhissa ja mietteissä ja nyt on aika toivottaa teille ihanaa ja mahdollisimman lumista joulukuuta!

Takuuvarma joulun lähestymisen merkki meidän mökissä on se, että jättilyhtyyn syttyy kynttilät. Se on sellainen muun vuoden ajan nurkassa paljon tilaa vievä turhake, mutta jouluna sitäkin rakkaanpi esine jo muutaman vuoden takaa. Moni olisi sen meiltä matkaansa ottanut, mutta se on ja pysyy vuodesta toiseen yhtä valloittavana ja rakkaana katseenvangitsijana. (Vähän niinkuin Tarja-lehmäkin ilmeisesti) :)

Jättilyhty sai tuttuun tapaan sisäänsä kasan isoja valkoisia kynttilöitä. Metalliset peurat sinne sujahti minun toiveesta ja kaikki muu pikkuhärpäke pienen sisustajan innoittamana.

00j%C3%A4ttilyhty.jpg

Täälä aidanreunalla on nyt siis jo muutamana iltana ja hämäränä päivänäkin nautittu kynttilöiden pehmeästä valosta. Aika maltillisesti niitä olenkin vasta tänä syksynä poltellut. Parempi tosin vähänkin kuin ei ollenkaan.

00j%C3%A4ttilyhty1.jpg

Vuoden päästä tuskin paljon elävästä tulesta päästään nauttimaan ainakaan missään matalalla tai pöytätasoilla ylipäätään. Siitä pitää takuulla huolen sitten ensi joulun aikaan vuoden ikäinen kaksikko. Ja jos yhtään sisaruksiinsa tulevat niin takuulla vauhtia piisaa. Tämä joulu ollaan siis vielä sielä, minne aikuiset heidät asettelevat. Yleensä sylissä, riippukeinussa tai sitterissä. Ensi jouluna jossain ihan muualla.

Monesti vaan istuskelen hämärässä vauvat sylissä vain heitä ihaillen. Välillä on sellaisia hetkiä, että toivoisi ajan pysähtyvän siihen paikkaan. Tytöt ovat oppineet nyt viime viikkojen aikana hymyilemään ja se on kyllä sellainen kiitos hoitotyöstä, joka auttaa jaksamaan. Isommat lapsetkin lähes kiljuvat ilosta, kun vauvat heillekin niin suu apposen auki vastaavat hymyyn. Jompi kumpi pojisa sanoikin, että vauvat näyttävät ihan linnun pojilta nokat auki. Tänään aamuyöllä tuli vahvasti  sellainen tunne, että kaikki on hyvin tässä juuri nyt. Aamen.

Jos mahdollista, niin olen nauttinnut vauva-arjesta enemmän kuin vielä koskaan ennen. Onko se sitten rentoutta ja varmuutta jo neljännen ja viidennen kohdalla, vai ollaanko vaan päästy paljon helpommalla, mitä ensiajatuksella kuviteltiin? Toisaalta ollaan niin tiiviisti isännän kanssa hoideltu pieniä myös yhdessä, että sekin toki vaikuttaa jaksamiseen ja levänneeseen lopputulokseen. Vauvathan ovat nukkuneet sellaisia vaatimattomia 6-8 tunnin yöunia ilman heräämisiä. Aika luksusta, sanoisin kahden kuukauden ikäisten kaksosvauvojen äitinä. Illalla saatetaan tunnin verran kitistä, mutta sekin on vähentynyt selvästi eikä ole joka iltaista. Ilmaa vaan tuntuu välillä kertyvän pieniin masuihin ja paukuttelevat välillä kuin rekkamiehet.

00j%C3%A4ttilyhty2.jpg

Nyt olisi vuorossa viikkosiivous, sillä illalla meille tuleekin pidennetyn viikonlopun viettoon vieraita. Viikonlopun agendaan kuuluu myös vasikoiden vieroitus, joka on lipsahtanut jo muutaman viikon pidemmälle, kuin muina vuosina. Ja koska myös äitini saapuu meille, se tietää että päästää paljuilemaan kaikessa rauhassa. Sitä onkin odotettu ihan toden teolla näin pakkaskelienkin vuoksi. Täytyykin kurkkia, minä iltana olisi se tiukin pakkaslukema ennusteiden mukaan.

Mutta se, miksi kerron teille siivouksesta oli seuraava valokuva. Minusta oli niin hellyyttävä näky kun pikkuneidit kiikuttelevat riippukeinussa suut korvissa. Välillä ovat kasvotusten ja juttua tuntuu riittävän. :) Tosin jos kasvotusten ovat lähekkäin on vieressä oltava vahtimassa koko ajan. Silloin otetaan terävillä kynsillä kiinni mistä saadaan ja yleensä se on se kaverin korva, poski tai naama ylipäätään. Ja tumputhan ei käsissä pysy kahtakymmentä sekunttia kauenpaa, joten siltä osin jo luovuttu toivosta.

Leander-kehto on siis ihan lempparipaikkoja kaksikolle. Mietinkin, mitä sitten tehdään, kun eivät yhdessä enään mahdu kyytiin rötköttämään? Vielä mahtuu, mutta ei kauaa. Toisekseen olen miettinyt, kuinka olen tullut toimeen edellisiä vauvoja hoidellessa ilman kyseistä härpäkettä. No ekan kanssa ei tietysti ollut niin paljoa sitä muuta tekemistä ja hoidettavaa. Nyt tuppaa olemaan aika kiirusta välillä ja pitäisi olla sen seitsemässä paikassa yhtä aikaa. Tämä saisi kyllä kuulua äitiyspakkauksen perusvälineistöön. :)

typyk%C3%A4t.jpgtypyk%C3%A4t1.jpg

Jouluvalmistelut on siinä pisteessä, että toinen olkkarin pitkistä jouluverhoista on hukassa. :) Toinen puoli olkkarista alkaa olla jotakuinkin valmis joulun viettoon. (Sain muuten olkkariin ihanan punaisen nojatuolin imetystä varten!) Mutta toinen puoli on vielä toistaiseksi hyvinkin harmaan sävyinen. Tänään ajattelin penkoa hieman liinavaatekaappeja lisää ja etsiä hieman tyynynpäälisiä ja sen puuttuvan verhonkin. Myös Finlaysonilta tullut paketti saapui ja se pitää sisällään hieman uutta piristettä joulusisustukseen. (Sielä on muuten tälläkin hetkellä alemyynti meneillään ja postikuluttomuuskin, joten kannattaa käydä kurkkimassa löytyisikö omaan kotiin sieltä jotain ihanaa...)

Mutta nyt kaksikko nukkuu toisiinsa kietoutuneina riippukeinussa, mikä tarkoittaa sitä että tällä mamilla olisi jo kova kiirus toteuttaa sitä siivousta.

Lumivalkeaa viikonloppua teille kaikille!