Sähkökatkoksia ollut jo muutama aamupäivän aikana ja viritettiin sitten aggrekaatti pihaan. Tärkeintä oli saada aitoihin virtaa, sillä meillä on vasikka, joka käy testaamassa lankojen virranantokykyä useasti. Ja arvatkaapa vaan millainen huuto ja älämölö kuuluu, kun vasika on langan toisella puolella. Naapurit hieman kauenpanakin ovat varmasti tietoisia, että jotain poikkeavaa täälä tapahtuu.

Kävin aamulla kasvihuoneella hakemassa istutuspurkkeja ja voinee arvata, että tuossa tuulessa ne lentelivät sinne, tänne ja tuonne. Myös kasvihuoneen edelliset ilmakennolasit lentelevät pitkin pihoja vimmatulla vauhdilla. Yritin niitä keräillä ja kantaa suojaan, mutta aina tuulen puuskan iskiessä lähtivät käsistä väkisin. Taisi saada isännyys sellaiset naurut aamupalalla katsellessaan mun taistelua pihalla, että oli parasta tulla auttamaan. Hieman hirvitti valtavat tuulenpuuskat kasvihuoneen suhteen. Liian tuoreessa muistissa oli viimekevään myrsky, joka repi kasvihuoneeni riekaleiksi ja siitä johtuen viimekesän kasvihuonekausi jäi varsin suppeaksi. Nyt kuitenkaan vaurioita ei päässyt syntymään. Kasveja taas istuttelin tänään hieman lisää. Ja pieni sekaannuskin tapahtui, sillä mun piti sinne tänne ripotella samettikukan siemeniä tuholaisia torjumaan, kunnes liian myöhään hoksasinkin niiden yön yli lionneiden siementen olleen punajuuren siemeniä. No milläs niitä sieltä enää löydät muiden viljelmien keskeltä ja nyt sitten kaikkiin kasvualtaisiin putkahtelee puunajuuren alkuja samettikukkien sijaan. :) Tekevälle sattuu.

kas4.jpg

00000000.jpg

 

Niin kummallista ja hiljaista on ollut, kun lapset oli pe-la yön yökylässä kummitädillään. Aamuisen puhelun perusteella hyvin sielä oli sujunut, vaikka nukkumaan meno oli tuottanutkin todennäköisesti muutaman harmaan karvan hoitajalle. Keskimmäisellä oli ollut äitiä ikävä, vanhimalla oli jo aamusta hieman kiire kotiin ja pienimmästä ikävä jo aamulla hieman paistoi. Turvallisesti kotiutuivat ja pikkuneiti istuskeli mielellään sylissäni. "Rakastan sinua" -lausahduksen sain kuulla kymmeniä kertoja loppupäivän aikana ja viimeisen kerran nukutus puuhissa iltasella. <3 Pojilla sen sijaan oli niin hirmuinen vauhti päällä koko illan, että pois alta risut ja männynkävyt.

Aamulla poiki taas yksi lehmä, Anni. Sen verran oli vasikkaansa suojeleva äiti hormoonihuuruissa, että en tohtinut mennä kameran kanssa kiusaamaan. Edes poikimaketan aidantakaa välillä katsoessa emo antaa välillä sellaisia merkkejä, että lähelle ei ole tulemista. Tämä taitaakin koitua Annin viimeiseksi vasikaksi luonnevikaisuuden johdosta. Toki jokaisella emolla on oikeus puolustaa vasikkaansa ja hätistellä ylimääräiset pois liian läheltä, mutta tämä lehmä puskee aitoja niin että rutina käy ja meinasi vasikka jäädä jalkoihin tuossa sekoilussa. Onneksi vakavilta seurauksilta vältyttiin ja kyllä ne hormonit laskee muutaman päivän kuluessa. Nyt vaan ei lapsiakaan uskalla navetalle päästää, jotta vahinkoja ei pääse syntymään kenellekkään. Näin vihamielisiä ei yhdenkään emon saisi olla ja juuri siitä syystä Anni karsitaan syksyllä karjasta pois ja annetaan tilaisuus jollekkin nuorelle hieholle. Enää kaksi poikimatonta lehmää jäljellä. Jee!

Meidän moneen vuoteen ensimmäinen lapsivapaailta sujui pitkästi kasvihuoneella, niin juuri kuin vitsillä lapsetonta illankulkuamme suunniteltiin. Mutta oltiin me siellä isännän kanssa yhdessä <3 Mulla on ollut useamman vuoden varastossa nurinpäin kasvatettava tomaattiteline, joka on jäänyt testaamatta. Siihen sitten istutettiin yhtä onnetonta tomaatintaimea varmaan kaksi tuntia. :) Eipä olisi voinut hankalampi ja naurettavampi systeemi olla. Tuli mieleen kinkkisyyden puitteissa vasikan kääntäminen lehmän kohdussa. Yhtä ahdasta, sottaista ja samalla varovaista oli tuo touhu. Kyllä saatiin hyvät naurut ja nyt kasvihuoneen katosta roikkuu pääalaspäin susiruma lähes 40 kiloa painava teline yhdelle tomaatintaimelle.

Tomaattitaistelun jälkeen katseltiin pitkästäaikaa Viaplaylta elokuva ja nukahdettiin molemmat sohvalle. Eipä siinä puoli kahdentoista korvissa tullut enää alettua kokkailemaan normi iltapalaa kummenpaa. Enpä ole vuosiin nukkunut yhtä rentouttaaa yötä, vaikka navetalla kerran yönaikana kävinkin juoksentelemassa poikivia katsomassa. Silloin eil ollut poikimisesta vielä tietoakaan ja jatkettiin aamulla unia ruokottoman pitkään... Univajeesta pitkään kärsineet akut latautuivat aivan toden teolla. Kiitos siitä kuuluu sinulle P!

Huomenna meille tuleekin iki-ihana hoitolainen kesän ajaksi. Siitä lisää myöhemmin!