Eilen oli ehdottomasti yksi kesän ihanimmista päivistä, sillä lähdettiin retkelle meidän kotirannasta näkyvään Ellunsaareen isosiskoni perheen kanssa. Suunnitemissa oli lähteä reissuun heti aamupalan jälkeen, mutta ainahan muutama mutka matkaan mahtuu. Navetalla reistasi sontakone, silppurikin otti kivestä osumaa isännän hakiessa aamulla lehmille rehukuormaa ja tuli kotipihaan remonttiin. Ennen kuin sämpylät oli paistettu, eväät näperretty, armoton määrä tavaraa pakattu ja pelastusliivit sovitettu, kello näytti reippaasti yli kahta iltapäivällä kun ensimmäinen venelastilinen lähti kohti Ellunsaarta.
Määränpää näkyvissä. Ollaan käytetty koiria samaisessa saaressa joka kesä juoksentelemassa, eikä tälläkään kertaa niitä tarvinnut kahta kertaa pyytää veneen kyytiin. Toinen tosin alkaa olla jo niin kankea, että tarvitsi jo hieman apua kyytiin päästäkseen. Rantautumisen jälkeen ensimmäisenä viritettiin nuotiopaikkaan tulet.
Sinnikkäistä ongintayrityksistä huolimatta kalaa ei noussut, sillä kertaakaan ei edes nyppässyt. Useaan otteeseen lapset kävivät onneaan kokeilemassa. Kummipoika oli innostunut veistelemisestä ja makkaranpaistotikkuja syntyi keskittyneen veistelytuokion seurauksena.
Saari on ainut paikka, jossa meidän koiravanhukset Rocky ja Rambo saavat yhdessä nauttia vapaudesta. Kotosalla Rambo on vapaana, mutta Rocky joutuu olemaan narun jatkona tai omassa aitauksessaan karkailutaipumuksensa johdosta. Kyllä vaan koiraveljeksistä huomaa että komea kolmentoista vuoden ikä alkaa painamaan, sillä vauhti on hidastunut puoleen.
Maisema saaressa on huikea. Nyt myös keli oli meidän puolella, eikä hyttysistä tarvinnut sopivan tuulenvireen vuoksi kärsiä. Muutama pisara tippui vettä, kun oltiin kotimatkalla.
Retkieväisiin oli panostettu ja tuoreet sämpylät, kahvit, mustikkamehu, hedelmäsalaatti ja avotulella paistetut purtavat hupenivat nopeasti. Myös koirat saivat nauttia eväistä lihapullien ja makkaroiden muodossa.
Näillä kalliolla kelpaa katsella maisemia ja hengittää raikasta ilmaa. Toisin kun olin kuvitellut, pikkuneiti 2,5-vee ei kokoajan yrittänytkään rynnätä järveen, vaan hengaili muiden seurassa kiltisti rantakalliolla ja metsässä.
"Olet rakas."
Kyllä koirakin parhaan paikan itselleen varaa, kun joku pyllynsä nostaa. Enää ne ei päättömästi juosseet saarta ympäri edestakaisin, vaan katselivat ihmisten seurassa maisemia rantakallioilla loikoillen saaren ympäri kolutun tutustumiskierroksen jälkeen.
Saaressa retkeily oli lasten mielestä parempaa kuin pleikkarilla pelaaminen. Se on jo paljon sanottu se, sillä niin kiinnostavaa ja koukuttavaa se ruudun tuijottaminen peliohjain kädessä on. Harvakseltaan annetaan lasten pelata, mutta parhaan kaverin kanssa toki saa välillä hieman kokeilla. Kuvassa tulevat eskarilaiset.
Koko lapsikatras löydetty piilosilta saaren kätköistä. Niin on kivaa kaikilla ja hymy herkässä.
Ihana päivä ja ihanat muistot. Täytyy mennä käymään saaressa tänä kesänä uudelleenkin, sillä vielä koiratkin meidän kaksijalkaisten lisäksi tuntuivat nauttivan retkeilystä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.