tuplat.jpg

Kun vauvat ilmoittielivat keväällä tulostaan, meni meillä auto vikkelästi vaihtoon. Eikä tottapuhuen yhtään ole tullut ikävä punaista Volvoa, joka tyrkättiin vaihdossa menemään kohti pohjoista.

Kuviteltiin ettei tule tila heti loppumaan, kun haettiin Oulusta 9-paikkainen Transportteri. Olisi muka hyvin tilaa myös mummille ja kummille, jos vaikka kylpyläreissulle otettaisiin mukaan ylimääräiset silmäparit lasten pulikointeja valvomaan.

No mutta kuinkas sitten kävikään?  Ne tilavat kuvitelmat romuttuivat savuna ilmaan, kun ekaa kertaa poistuttiin koko perheen voimin muualle kuin kylällä olevaan neuvolaan tai ruokakauppaan.

Vihjaisin viime viikolla isännälle, että Marimekolla olisi juuri parhaillaan meneillään ystävämyynti ja tämä mamma haluaisi käydä sielä ennen kuin seinät alkaa kaatumaan päälle. Yllätyksekseni sain vastauksen, että lähdetään käymään sielä kaikki. Oho, no sitten lähdetään. Vauvat tosin tarvitsi vaunut mukaan matkaan sillä ei niitä voisi turvaistuimissa kovin kauaa pitää.

Ei muuta kun kamppeet niskaan, vaunut ja vauvat kyytiin. Yksi penkki piti poistaa ja toinen niitata seinään kiinni. Siltikin teki mahtuminen tiukkaa ja siihen hetkeen loppui tilavuuden tuntu autosta, tai Transformerista -millä nimellä lapset kulkupeliä nimittävät. Sanotaanko että ahdasta tuli. :)

transportter.jpg

Jatkossa siis taas mentävä auto-peräkärry-yhdistelmällä jos oikein asioille mielii lähteä ja koko konkkaronkka vaunut mukaan lukien on matkassa mukana.

Ysmyiltä en hämmästyksekseni löytänytkään mitään ihmeellistä (muutamaa pientä lautasta lukuunottamatta) ja kaikki kankaat joita menin kuvitelmissani ostamaan olivatkin loppu. Aika niukalta näyttää myös kangasvarasto kotona, kun kaikki loppu tilkut ujuttautuivat kätevästi vauvojen tilkkupeittoon. Jäi hieman harmittamaan kehno kangasvalikoima.

Iittalan liikkeessä oli muuttoale. ( Huom! Nyt Kyyjärven Iittalassa muuttoalen vuoksi kaikki -50%) Yksi paistinpannu tarttui matkaan mukaan, joten hyvin mahduttiin autossa vielä kotiinkin päin. Ja opin kuulkaa jotain ihan uutta. Olen aina ostanut suhteellisen laadukkaita pannuja, mutta kerta toisensa jälkeen niiden pinnoitteet on muutaman kuukauden käytön jälkeen pilalla. Testattu on niin kovanaamat, Matadorit ja Rotisseritkin useamman pannun voimalla -aina samalla tuloksella. Pinta pilalla muutaman kuukauden kuluttua. Liekö osasyynä ollut puuhella, jolla tulee myös välillä ruokaa laitettua muullakin kun valurautaisella pannulla. Siinähän paistolämpötila voi nousta kovinkin korkeaksi. Mutta nyt sain kuulla, että mitään pinnoitettua paistinpannua ei saisi pitää levyllä tyhjillään edes lämpenemisen aikaa, vaan pannulla tulisi olla aina 1-2 sentin kerros vettä. Ja kun vesi reippaasti kiehuu se kipataan pois ja päästään tosi toimiin. Ikinä tällaisesta kuullutkaan, mutta nyt päätän noudattaa säntillisesti ohjetta.

Toivon pitkää yhteistä taivalta pannun kanssa, sillä tämän pitäisi kestää hetkellisesti myös 1000 asteen lämpötiloja, kun muissa testaamissani maksimilämpö keikkuu sielä 400 asteen korvilla. Näitä haen sitten toisen ja kolmannenkin jos osoittautuu hyväksi vielä muutaman kuukaudenkin kuluttua.

paistinpannu.jpg

Kotiin päästyäni piti heti päästä uutta työkaveria testaamaan ja kyllä se vaikuttikin hyvältä. Broilerisalaatti lämpöisillä vuohenjuustokasviksilla ja syntyi ihan hetkessä. Tässä onkin kiireessä tullut syötyä nälkäänsä välillä ihan mitä sattuu: leipää ja liikaa eineksiä, joita kyllä tulee erittäin harvoin normaalisti syötyä. Uuden kaverin myötä alkaa taas keittiössä tapahtumaan, sillä taas sain kadoksissa olleen kokkauskipinän syttymään.

L%C3%A4mmin%20broilerisalaatti1.jpg

Käytiin vielä samoilla vaunun tunkemisilla toisena päivänä ekaa kertaa koko joukolla kylässä. Missäs muuallakaan kuin lasten kummitädin luona naapuripaikkakunnalla. Sulloutuminen sillipurkkiin ja menoksi. Pikkuiset viihtyy hyvin autossa, kunhan on maitotankkaukset tehty huolella ja vaippaan ei satu tulemaan matkan aikana ikäviä yllätyksiä.

IMG_6274.jpg

Kummitäti on aika kova juttu lapsien keskuudessa ja käydään aina neuvotteluja kenen vuoro on milloinkin jäädä yökylään. Välillä ovat kaikki kolmekin kerrallaan, mutta yleensä vuorotelle, jotta saavat jakamatonta huomiota yksitellen sillä sen antaminen kotona on hieman haastavaa tällä hetkellä.

paula%20ja%20remu.jpg

Aika koneella tai saati telkkariruudulla on viimeaikoina ollut aika vähissä. Typyköillä on yleensä päivittäin 1-2 pidempää hereilläolohetkeä ja koitetaan sitten ne ajat seurustella jos suinkin ehditään. Ilmeet on niin ihania että onhan ne ikuistettava.

"Hildan" ilmeitä

ilmeet2.jpg

Ja "Huldan" tyylinäytteitä.

ilmeet.jpg

Välillä on päiviä, jolloin jatkuvasti saa jompi kumpi olla kainalossa. Välillä köllitään niin kiltisti vierekkäin Leanderissa ettei tosikaan. Katosta roikkuva riippukehto on kyllä ollut suosittu nukkumispaikka pikkuisille. Ihana kuunnella välillä tasaista tuhinaa, kun kummallakaan ei ole vatsanväänteitä tai muuta itkunaihetta.

vauvat2.jpg

Neiti 3vee on nyt ollut kolme kertaa uudessa hoitopaikassa. Kovasti tykkää ja mikä kivointa on hoidossa kolme muutakin saman ikäistä rinsrenssaa. Kahtena päivässä viikossa siis käy hoidossa kodin ulkopuolella nuuhkimassa uusia tuulia ja maanantaisin on myös muutaman tunnin kestävä seurakunnankerho. Keskiviikko on sellainen päivä, että vaan me meidän perheen akat ollaan neljästään kotosalla. Jos vauvat sattuvat olemaan tyytyväisiä, niin saadaan kahdestaan viettää rentoa päivää pelaillen ja askarrellen. Kynsilakat ja letitkin kuuluu keskiviikon ohjelmistoon. Ei siis minulla, vaan ylpeällä isosiskolla, jolla on vaikeksia pitää sormia erossa pikkusisaruksista.

vauvat1.jpg

Eskarilainenkin on ollut nyt viimeisen viikon aikana taas enemmän kiinnostunut pikkusisaruksista ja syliin pitää saada pikkuisia päivittäin. rompsu%20ja%20mini.jpg

Tämä viimeinen otos jo vilahti facebookin puolella, mutta tämä nyt vaan on niin kertakaikkisen hyvä. Olin iltasella pyykkejä ripustelemassa kuivaamaan, kun kuulin oven takaa hihitystä. Kuulin, että iskästä on tullut kuningas ja siltähän se sitten tosiaan näytti. Ja tuo hymy, niin onnellinen kuningas valtakunnassaan.

vauvat.jpg

Ihanaa kun maakin alkaa pikkuhiljaa muuttumaan valkoiseksi. Lapsilla on jo kovat suunnitelmat, millaiset lumilinnat tänä talvena pihaan rakennetaan. Saapa nähdä saadaanko sitä lunta edes niin paljoa, että alkeellisintakaan lumilinnaa päästään työstämään. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Meille saapui viikonlopuksi vieraita ja huomenna olisi kevyesti tarkoitus juhlistaa pyhäinpäivää herkkujen ja paljuilun merkeissä. Perinteiset halloweenkekkerit siskon perheen kera juhlitaan vielä hieman myöhemmin. Oma äitini on viikonlopun meillä apuna vauvoja vahtimassa. Hänellä muistissa kaksostenhoitopuuhat  36 vuoden takaa, jolloin isosiskoni olivat 10 päivän tarkkuudella saman ikäisiä nyyttejä. Lapsillekin on tiedossa ystävien luona Halloweenkekkerit ja odotukset juhlien suhteen tuntuu olevan kovat.

Mukavaa viikonloppua kaikille!