Vuoden etappi lähenee vauhdilla, sillä tänään tuli täyteen jo 9 kuukautta. Kuukausipäivän kunniaksi neideille vetäistiin "ykköset" päälle ja katsottiin, mitä kameralle tallentuu.
Ja tallentuihan sinne: Mahtavissa bandahaalareissa hengailevat pikkuneidit. Haalarit ovat odottaneet sopivaa käyttöönottohetkeä ja tovin ja nyt oli sellainen niin kuukausipäivän kuin vauvojen koonkin puolesta. Haalarit ovat Saarijärveläisen ompelijan käsialaa. Hänet löytää facebookista nimellä Ompelin UnelMankin. Ja todellakin hän ompeli unelmieni haalarit taidolla ja huolella omien toiveideni mukaisesti, eli voin vain lämpimästi suositella.
Niinkuin viime postauksessa mainitsin, Hulda oppi seisomaan Juhannuksena. Nyt Hildakin on muutaman kerran hivuttautunut seisoma-asentoon ja ymmärrätte varmaan että nyt on minulla kiirusta. Pari kertaa on päässyt hieman kopsahtamaan, mutta niistä järkyttyneenä on nyt pehmustetut kypärät tilattuna. Minä siis olen järkyttynyt, vauvat eivät ainakaan toistaiseksi ole olleet moksiskaan.
Huldalla konttaukset ovat sujuneet jo pidemmän aikaa, mutta aikaisemmin perässä ryömimällä kihnuttanut Hildakin oppi eilen, päivää vaille 9 kuukauden iässä konttaamisen salat. Kiiren tulle saattaa ryömiä, mutta konttailemalla etenee nyt pääsääntöisesti.
Hulda oli kuvaushetkellä vakavalla ilmeellä Hildan ja minun epäonnistuneista yrityksistä huolimatta.
Pienimmät rakkauteni
Nyt ei hymyilytä yhtään, joten hymyjä ei heru.
Sisälle tultaessa jo hieman ilmekin muuttui iloisempaan suuntaan.
Viime viikko onkin ollut oikein oppimisen aikaa. Pystyyn nousemisen ja konttauksen lisäksi on saatu varmuus istumiseen, mikä tarkoitti syöttötuolejen käyttöön ottoa ja sormiruokailuharjoitusten aloitusta. Tällä kertaa olin jo ennalta päättänyt, ettei syöttötuoliin tarvi mennä ennen kuin homma on hanskassa ja istuminen sujuu itsenäisesti ilman tukemista. Voi turkanen sitä sotkua, mikä kahden natiaisen harjoittelun tuloksena syntyy. Ruokaa tuntuu löytyvän enemmän lattialta, mitä edes lautasille on laitettu. Ja jotainhan sinne pieniin suihinkin tulisi eksyä ruokahetkinä. Ei ole edes koiravanhuksesta siivousavuksi, kun se ei enään ole perso ruoalle.
Mutta nyt itkuhälyyttimestä kuuluu rapinaa, mikä tarkoittaa välipalakattauksen alkamista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.