Reilu viikko taas vierähtänyt viime postauksesta ja vaikuttaa varmaankin siltä, että täälä aidanreunalla on vietetty hiljaiseloa. Totuus on kuitenkin toinen: nyt on ollut niin kiirusta, että tänne kirjoittelu olisi ajallisesti ollut ihan mahdotonta.

Kiireestä huolimatta lähestyvä pääsiäinen on saanut minut koukkaamaan kaupan kukkaosaston kautta hieman kukkaloistoa noutamassa. Tulppaaneita, helmililjoja ja hieman narsissejakin ja kevätfiilis on taattu.

Meillä tapahtui alkuviikosta tämän kevään ensimmäinen poikiminen.Sen pari viikkoa etuajassa arvioidusta poikima-aikataulusta putkahti Kukka- emon hellään huomaan pieni musta lehmävasikka. Olin aika varma, että tekee vielä aikaisuuden vuoksi toisenkin vasikan, mutta eipä tehnytkään. Ympäri vuoden ulkona liikkuvat emot ovat niin hyväkuntoisia, että vain harvemmin näkee jonkun poikimisen lähestyvän. No toki lannesiteiden löystyminen ja utareiden kasvu merkkaa jotain, mutta usein ilman ennakkovaroituksia ne sitten jakaantuu. Tätä ihmettä ollaan täälä ihasteltu, mutta kameralla en ole vielä kuvaa saanut aikaiseksi siitä napattua. Tänä vuonna vasikat alkavat o-kirjaimella ja ensimmäinen lehmälapsi laitettiin nautarekisterin nimellä Ohdake.

Siitähän se kiire sitten alkoikin, kun tuli aika ottaa Messinki -sonni navettaan, päästää viimekesäiset hiehovasikat kevättä nuuskuttelemaan ulkoilmaan Tarja-lehmä seuraneitinään ja laittaa muutenkin navetta valmiiksi poikimakuntoon. Kyllä oli hiehoilla riemu katossa ja vipinää riitti! Sitä iloa olisi voinut seurata useammankin tunnin. Ystäväni onkin ollut parin päivän ajan hoitelemassa nyt jo vierastamaan oppineita minejä, mutta toki hyvällä tuloksella alkuvierastuksen jälkeen.

Nyt on aikasen hyvät maisemat keittiön ikkunasta. :)

Vaaleita ja tummia...

Navetalla 3/5 poikimaketasta on nyt täytettynä. Kohta alkaa pikkupalleroita tulemaan urakalla. On se vaan kuulkaa aina yhtä jännää. Ja kylläpä se vaan on stressaavaakin. Oon sellainen jännittäjä ja aina on pelko persiissä onko vasikat syntymässä oikeassa asennossa, oikein päin ja meneekö kaikki muutenkin hyvin. Monen moista poikimista on tullut näihin vuosiin nähtyä vaikka toki yleensä kaikki menee hyvin. Mutta jos ei menekkään, niin haluan että apua on saatavilla heti, eikä viiden tunnin päästä.

Mamma Aurinko poikimavuoroaan odottelemassa. Viimeistä vuotta meillä tämä ihanuus nyt, eikä syksyllä enään astuteta tämä rouvaa ollenkaan. Uusia hiehoja on kasvamassa niin paljon, että vanhimmasta päästä on laitettava joitain pois. Tälläkin utarerakenne emolehmäksi aika haastava.

Ja tänään oli navetalle tupsahtanut uusi asukas. Heti reippaasti maitobaarin antimia nauttimassa.

Messinki- siitossonnihan tuli meille viime syksynä Liptonin korvaajaksi ja pääsi heti tullessaan hommiin. Navetalle sitä ei ehditty totuttaa ollenkaan ja nyt hieman jännitti, miten sisälle suostuisi tulemaan. Pelko olikin onneksi ihan aiheeton. Sääsuoja kun oli ennestään jo tuttu ja täysrehukin maistui odotetulla tavalla; ei tarvinnut kuin nappu kädessä kävellä edellä ja se tulla löntysteli sisään navettaan. Vasta navetan sisällä sitä paremmin tarkastellessa huomasi, kuinka se olikin saanut valtavasti lisää massaa talven aikana. Nyt siis sillä alkoi loma poikimisten ajaksi ja hommiin se pääsee taas heinäkuun ensimmäinen päivänä. Kyllä sillä riittikin ihmettelemistä, kun aidan takaa näki ensimmäisen jälkeläisensä. Tai mistä sitä tietää, ymmärtääkö se itse olevansa se isä vasikoille. Tuskimpa kuitenkaan.

Sitten hieman pikkuväen kuulumisia.

Hyppykiikusta on vauvojen ja kieltämättä hieman meidän aikuistenkin riemuksi tullut nyt viime viikkona ihan hitti! Niin reippaasti siinä kiikkuvat muutaman 10-15 minuutin pätkän päivässä ja saadaan sitten vaikka ruokailla tai heittää pyykit narulle kuivumaan kaikessa rauhassa ilman kainalotakiaista.

Ootteko huomannut parhaillaan olevat Stoccan Hullut päivät ja viime viikkoiset Kärkkäisen Sikapäivät? Täälä on alennuksia hyödynnetty ja Kärkkäisen paketista löytyi mm. Hapen Villit vihannekset peli, jota lapset ovatkin nyt joka päivä innokkaana pelanneet.

Noppa näyttää, minkä värinen vihannes tornista on poistettava ja täytyy sanoa, että aikamoisia sankareita lapset tässä pelissä jo ovatkin. Laadukkaat puiset palaset toimittavat keittiöleikeissä myös vihannesten virkaa.

Nyt täytyy ensimmäistä kertaa myöntää, että tupla-arki on tuonut tullessansa ihan uudenlaiset haasteet. Nyt kun poikimiset alkoi ja navetalla pitäisi juosta yhtä kyytiä se lähteminen ei enään olekkaan niin helppoa. Ennen sitä vaan nappasi vauvan takin sisälle kantoliinaan ja sai mennä menojaan. Toista se on kahden kanssa. Ei muuten onnistu. Yöllä saa herätä vuorotellen vauvojen tarpeiden tyydyttämiseen ja välillä herätyskellon kilkatukseen, kun on navettakierroksen aika. Ollaan tällä hetkellä nimittäin aika poikki molemmat aikuiset. Ja molemmilla selätkin reistaa kaiken kukkuraksi juuri nyt, vaikkakin minulla kipuilut jo hieman paranemaan päin ovatkin. Isäntä sen sijaa joutuu syömään useampaa kolmiolääkettä, jotta pystyy kävelemään, nukkumaan tai ylipäätään hommia tekemään. Lomittajaa on tähän hätään turha kysellä, sillä etukuormaajalla varustettu traktori on parhaillaan huollossa, eikä lomittajaa viitsi laittaa ajamaan toisilla rämpstillä. Kivut tietysti vaikuttavat myös yöuniin ja lääkkeiden syönnin vuoksi olen vauvojen kanssa keskenäni kammarissa ja isäntä sai yöosoitteekseen patjamajoituksen olohuoneen lattialla. Ei uskalla ottaa pienintäkään riskiä, että hän nukkuisi niin syvää unta ettei tunnistaisi vieressä möyrivien vauvojen liikkeitä. Nyt saan jännittää ja toivoa, ettei haastavia poikimisia tulisi ainakaan nyt, kun ollaan molemmat puolikuntoisia.

Tänään iltanavetalla käytiin hakemassa pajunkissoja. Huomennahan pitäisi olla pieniä noitia liikkeellä virpomassa. Saapa nähdä rohkenevatko meidän lapset siihen hommaan. Ennen eivät ole halunneet, mutta nyt ainakin nuorin neiti on jo virpomisrunon opetellut ulkoa ja on kovasti lähtemässä kierrokselle. Sunnuntai aamuna onkin vuorossa askartelua ja koristuspuuhia.

Veljensä viime viikolla menettänyt Rocky on ollut yllättävänkin pirteä ja reipas. Sillä on mennyt paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Se sai haistella velipoikansa jäänteitä ja ymmärsi takuulla mistä on kyse. Ei koirat tyhmiä ole vaan luultavasti viisaampia kuin osataan edes kuvitella. Huomenna juhlistetaan sen synttäreitä ja otin sillekkin hieman pihviä sulamaan. 14 vuotta on jo ihan kunnioitettava ikä.

Toiselle pikkuneideistä on tullut ihan uusi taito. Hulda nousee jo komeasti kontalleen ja hytkyttää siinä itseään edestakaisin. Hildan mielestä se on hauskaa, sillä usein se naureskelee ääneen katsoessaan siskon touhuja. Nyt ei enään pysy kumpikaan pikku hetkeä pidempää aikaa leikkimatolla, vaan sieltä poistutaan joko peruuttamalla tai kierimällä.

Mutta nyt taas mentävä. Mukavaa sunnuntaita ja käykäähän äänestämässä! Jos paikallisilla puuttuu vielä pätevä kunnallisvaaliehdokas, kannattaa tutustua numerolla 44 olevaan vaihtoehtoon! :)