Heips!

Pikkuneitien rokotuksista on nyt muutama päivä kulunut, eikä ainakaan toistaiseksi vauvelit ole sen kummemmin normaaleja iltaan painottuvia ilmavaivoja kummemmin kitisseet. Vauhti heillä alkaa olla jo kova, eikä ilman salamaa meinaa saada enää tarkkoja kuvia jos valaistus on yhtään heikkoa. Hulda on oppinut nyt vatsalleen pyörähtämisen ja sitä pitääkin sitten testata aina ja heti ja kokoajan pienenkin mahdollisuuden tullen. Arvatkaapa vaan, mitä siitä jatkuvasta pyörähdyksestä seuraa..? No sitä kitinää kun ei pääse pyörähtämään takaisin. Kohta saa olla kahta toukkaa kääntelemässä ympäri 24/7, kun Hildakin hoksaa saman tärkeän taidon. Sitä odotellessa.

Leanderin riippukeinukin alkaa aika täynnä vauvaa, kun kaksistaan siinä kiikkuvat. Toista oli kun sairaalasta rapiat kolme kuukautta sitten kotiuduttiin ja keinuun olisi mahtunut helposti viisikin pientä nyyttiä. Maiskutus kuuluu nykyään monen metrin päähän, sillä meillä on nyt löydetty omat nyrkit. Ne ihmeelliset nyrkit joita myös katselevat kummastuneena selällään olessaan, kasvojen päällä niitä pitäen. Omaa nyrkkiä innokkaasti imiessä välistä sujahtelee ilmaa mahaan ja iltaitkut on paukkusarjojen saattelemana taatut.

Edellisen lastenvaatepostauksen myötä vauhtiin päässeenä postilaatikkoon kolahti tällä kertaa kotimaista vaatetta Papulta, Gugguulta ja PaaPii designiltä. Päätinpä minäkin näihin kolmeen tutustua yhden vaatteen verran, sillä kovasti nämä näyttävät olevan nyt huudossa lastenvaatemarkkinoilla, varsinkin kaksi edellä mainittua. Olen kulmakarvat koholla, suorastaan hämmästyneenä seurannut satunnaisesti facebookin lastenvaatekirppissivustoilla, kuinka näiden kahden lastenvaatemerkin käytetyistä vaatteista maksetaan aivan järkyttäviä hintoja. Mielenkiinto heräsi, että näiden pitää olla kyllä laadultaan ja malleiltaan jotain aivan mieletöntä.

No pikavisiitti kyseisten merkkejen nettikaupoissa kertoi osasyynsä kovaan hinnoitteluun. Tuotteet olivat jäätävän hintaisia. Molempien kauppojen "super salesta" löysin mielenkiintoista vaatetta kylläkin, mutta vaikka tuotteet oli reilusti alennettuja ei pystynyt tilaamaan katsottavaksi ja kotiin ihmeteltäväksi kuin yhdet kummastakin.

Gugguun paketista löytyi musta, roosan värisellä viistovetoketjulla varustettu jumpsuitti Rinkulalle.

Pahoin pelkäsin, että haalarit saattavat hyvinkin hänen mielestään olla "vauvojen vaatetusta." Jumppiksen hankintaa olen aikaisemminkin hänelle suunnitellut, joten tämä tuli nyt siltä osui ihan hyvään saumaan. Yhtenä vaihtoehtona oli samanlainen Blaan! musta jumppis mustavalkoraidallisilla resoreilla, kuin mitä minit saivat joululahjaksi. Kuitenkaan se ei näyttänyt olevan meidän rinsrenssan mallinen, joten tämä pääsi nyt kokeiluun vaikka alehintaisenakin ikävästi kirpaisi rahapussissa.

Materiaali tässä 100% orgaanista puuvillaa. Gugguun nettikaupassa aleprosentti noussut kymmenellä, mutta jäljellä näytti olevan enään valkeita jumppisyksilöitä. Se oliskin ei mukavaa, kun sellaiseen vetäisi mustikkatahrat ensimmäisellä - ja samalla todennäköisesti viimeisellä käyttökerralla. Siinä muuten yksi puhtaasti käytännönsyy, minkä takia meillä myös paljon tummaa vaatetusta. Vaatteet kun kuitenkin on tarkoitettu käyttöön ja kestämään leikkiä, vaikka navettahaalariksi en tätä annakkaan ottaa.

Voin kyllä jo korvissani kuulla selityksen, kuinka sulautuisi hyvin samanväristen lehmien sekaan. Neiti on nyt edennyt navetassa puruämpäreiden täytöstä ja jauhojen jakamisesta hieman vaativampaan puuhaan, eli tarttumaan isännän avustuksella "paskakolan" varteen kiinni ja on uudesta taidostaan ihan erityisen ylpeä. Ihanaa, se on onnellinen kun pääsee kolalla raapimaan lehmänpaskaa luoriin, josta kone sen hoitelee lantalaan. Kyllä siitä vielä kunnon emäntä leivotaan.🐮

Niin valtavasti näitä on hehkutettu, että todellakin mielenkiinnolla odotan millaiseksi materiaali osoittautuu käytössä ja toistuvissa pesuissa. Jolla kulla kokemuksia näistä?

Aamulla päästiinkin tätä testaamaan ja alkuvaikutelma oli hyvä. Neitikin innostui poseeraamaan innoissaan.😍

Eikö vaan olekkin aika kiva?

Papu niittää hieman samanlaista mainetta Gugguun kanssa. Ensi vilkaisulla ylihintaista, mutta ehdottomasti kivan näköistä  ja väristä, eli mustaa vaatetusta. Sieltä samaiselle neidille tilasin mustan Cotton Candy -gollegehupparin, jossa yksityiskohtina erikoisen mallinen huppu ja iso nappi etumuksessa. Mukana tuli iso ORANSSI (punainen luki nettikaupassa) varanappi, jonka vaihtamalla kiinni saa huppariin erilaista ilmettä.🔸▪️

Materiaali tuntui erityisen pehmoiselta ja materiaali tässä on 100% sertifioitua luomupuuvillaa. Tämäkin siis alekorin löytö ja vaikka nykyään pyrin neiti 4 veelle ostamaan kaikki vaatteet tuplakappaleina, jotta pienillekin sitten on valmiina myöhemmin kivoja kamppeita -ei tätä kotiutunut hinnan vuoksi kuin yksi. Ja tämä yksi ihan puhtaasti testimielessä. Näin ensituntumalta tämä vaikutti ihanalta mielestäni, vaikka saaja torppasikin tämän ensinäkemältä. No toisena päivänä vielä katsotaan ja sovitetaan ajan kanssa ja jos senkin jälkeen neiti on vastahakoinen, laitan tämän (noh myönnetään, hieman pitkin hampain) palautukseen. Itselleni haluaisin saman tuntuisesta kankaasta olevan hupparin välittömästi!

Vielä yksi kotimainen meille ihan uusi tuttavuus eksyi postilaatikkoon. Se oli ihanan raikas, kirkkaan keltainen Paapii Designin Lumme -tunika. Tämäkin samalle käyttäjälle kuin edelliset ja testimielessä yhtenä kappaleena. Tästäkään merkistä ei minkään sorttista aienpaa käyttökokemusta ole, mutta ainakin tämä on tervetullut tuttavuus. Kotimaista laatutyötä alusta loppuun ja kannattamalla kotimaista maksaa ihan mielellään muutaman euron enemmän ulkolaisiin vastaaviin verrattuna. Tästä löytyy 95% luomupuuvillaa ja 5% elastaania. Laadukkaan tuntuista materiaali on heti ensikosketuksella. Ja kuvitelkaas miten kiva mustien leggareiden kaverina.

Vaatteista siirrytäänkin nyt paljon tylsenpään aiheeseen. Ollaan isännän kanssa molemmat tooooosi laiskoja tarttumaan paperihommiin. Ei niinkuin yhtään kummallekkaan mieluista puuhaa. Kuitenkin vaan tasaisin väliajoin kissan kokoiseksi kasvava paperipino on hoidettava pois alta, ettei hommat mene liian monimutkaiseksi. Tässä ollaan yrittäjinä niin monelle eri taholle kirjanpitovelvollisia, että välillä ihan puistattaa. Pyrogratiaa on jo aivan liikaa eu:n taholta ja muita tahoja tuntuu olevan jonossa asti. Isäntä sanookin joskus, että muista nyt merkitä kirjanpitoon jokainen kärpäsen p####akin, ettei tule sitten sanomista. Se alkais olla taas viime vuoden verotuksenkin teko pikkuhiljaa ajankohtaista. Hauskaa siinä on vaan se, että siihen tarvittavia yhteenvetoja saa penätä ja soitella sen miljoona kertaa ennen kuin kaikki tarvittavat plakaatit on kasassa. Boring.

Eilen pyörähdettiinkin vuorostaan taas isännän kanssa yhdessä navetalla. Saatiinkin puuhata ihan rauhassa vasikoiden kanssa kun avulias ystävä tuli siksi aikaa hoitamaan jälkikasvua. Tänään koitti se päivä kun Atrian eläinkuljetusrekka taas kääntyi pihaan. Tälläkertaa sen tulo ei ollut kuitenkaan niin haikeaa katseltavaa, sillä kyseessä ei ollut teurasrekka, vaan välitysvasikka-auto. Kasa karvaturpia lähti aamulla seitsemän aikaan kohti uutta kotia ja ennalta ilmoitetut, lähtevät yksilöt piti erottaa muista omaan karsinaansa aamun lastausta helpottamaan ja nopeuttamaan. Hommasta kun ei tule kantapään kautta opittuna siinä vaiheessa mitään, jos vieraita ihmisiä on niitä lajittelemassa. Ne oli isännän ja auton kuljettajan toimesta aamulla välitysvasikka-auton vaa´assa punnittu ja nyt pääsen laskemaan suurella mielenkiinnolla päiväkasvuja. Aika vonkaleita olivat, vaikka pienimmät viime kesän sonnivasikoista laitettiin matkaan.

Eilen kävin niille antamassa illalla vielä viimeiset rapsutukset ja leipäpalat ja toivottelin hyvää matkaa ja loppuelämää. Toivomuksena olisi, että pääsisivät kylmäkasvattamoon kuivikepohjalle tai ulkoilemaan lämpöisen lietelantalakasvattamon sijaan. Mutta toivoa ei saa, ne menevät sinne missä kysyntää on ja minne välittäjä ne on saanut tehtäväkseen kuljettaa. Meille ei uutta kotipaikkaa kerrota. Heippa vaan Nyrkki, Iloinen Orava, Niklas, Nuppineula ja Neo. Enkeleitä laitettu niiden matkaan.

Vauhdikkaan päivän päätteeksi eilen illalla vielä leivottiin koko perheen voimin pizzaa. 🍕Tai no välillä isommat lapset viihdyttivät sittereissä loikoilevia tai sohvalla ja sylissä köllöttäviä pikkusiskoja.

Ihan ekaa kertaa tein porosta innostuneena kylmäsavuporopizzaa. Ja herkkua meidän aikuisten mielestä tosiaankin oli. Laittelen ohjetta taas jahka kerkeän.

Meidän lapset ei vielä tiedä, että tänään meille on tulossa autolastillinen serkkuja viikonlopun viettoon. Tiedän kokemuksesta, kuinka he odottavat nenä kiinni keittiön ikkunassa tuntitolkulla, niin päätin heidät säästää odottamisen tuskalta ja vieraat saavat tulla täysin yllätyksenä. Sitten ei olekkaan riemulla rajaa!

Mutta nyt pitäisi tämä lievästi sanottuna räjähtänyt koti saada jonkinsorttiseen järjestykseen, mikä tarkoittaa siivouspäivää. Hihat ylös ja hommiin siis!

Näissä merkeissä toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua.