Tänään koetti se päivä, kun meidän navetan sorkkalukumäärä väheni 40 sorkan, eli 10 eläimen voimin.

Kuormaan lähti vanhempia lehmiä poistoon syystä ja toisesta ja jo ihan iänkin puolesta. Vanhin lehmä Riikka oli jo saavuttanut kunnioitettavan 13 vuoden iän. Myös johtajalehmä Soma lähti samaan kyytiin luonteensa vuoksi, sillä oli aina vastasyntyneelle vasikalleen vihainen ja sen seurauksena äärimmäisen paljon huolta, aikaa, sterssiä ja vaivaa vaativa aina keväällä poikima-aikaan. Myös mustat kaverukset Anni ja Eaea lähtivät samaan kuormaan liian ärhäkkäiden luonteiden puolesta. Ensi kesänä poikii 8 uutta ensikertalaista, joten vaikka se hankalalta tuntuu on pakko toisesta päästä poistaa.

Kaikista eniten kirpaisi laittaa matkaan maailman ihanin Iklu-sonni, joka käveli autoon reippaasti leipäpalan saattelemana. Voitte arvata, kuinka kurkkuani kuristi sitä sinne ohjata. Viimeiset halit, pusut ja leipäpalat turpaan ja sinne meni yksi ihanimmista nelijalkaisista ikinä. Varmasti näkivät kuljettajatkin kyyneleeni, vaikka yritin tilanteesta pikaisesti poistua takavasemmalle. Tilattiin Iklusta vuota palautuksena muistuttamaan ihanasta eläimestä ja sen mahtavasta persoonasta. Vuota tosin tulee koristamaan meidän olohuoneen lattiaa vasta ensi syksynä, sillä niin pitkä aika kuluu nahan muokkauksessa valmiiksi matoksi. Vanhoista lehmistä ei oteta lihapalautuksia vaan ne myydään teurastamolle lihoiksi.

Myös keväällä hankittu siitos-sonni Laku lähti samaan kuormaan heikon suvunjatkamiskykynsä ansiosta. Meidän harmiksi se ei saanut hiehoja kantaviksi ja siitä syystä jouduttiin siitäkin nyt luopumaan. Myös lihantuotantoon kasvatettuja hiehoja lähti samaan kuormaan ja niitäkin otetaan sonnipoikien lisäksi lihapalautuksena.

Tällä kertaa täytyy antaa kaikki pisteet A-tuottajien teurasauton kuljettajille, jotka rauhallisesti ja ammattitaidolla ohjasivat eläimiä autoon. Ei ollut mitään tietoa paniikista eikä huitomisesta ja mikä tärkeintä -ei ollut kiire. Kaikki karvaturvat menivät autoon tosi nätisti. Itse olin sählännyt kahden samannimisen eläimen eu-tunnukset sekaisin, mikä meinasi itselleni aiheuttaa paniikkia palautuslistoja tehdessä. Onneksi asia tuli selville samantien ja saatiin oikaistua oikealle eu-tunnukselle oikea sonnipoika. Papereita kun täytettiin, kävi toinen teurasauton kuljettajista vielä juttelemassa isännälle, kuinka hyvin eläimet liikkuivat ja kuinka rauhallisia ne olivat käsitellä.

Ystäväni oli meillä lapsia vahtimassa päivällä vasikoiden erottelun ja lastauksen ajan. Kovin viihtyivät hyvin lapset kavereiden seurassa ja saatiin sitten rauhassa isännän kanssa laittaa kaikki valmiiksi. Kun eläinkuljetusauton perävalojen hävisi näkyvistä, ei enää pystynyt kyyneleitä pidättämään. Vielä tätä kirjoittaessanikin ottaa niin vietävästi tunteisiin päivän tapahtumat. En varmaan ikinä tule tähän tottumaan, vaikka samaa hommaa olen tehnyt jo reilusti yli 10 vuotta. Toisaalta tätä työtä ei pystyisi tekemään ollenkaan, jos ei välillä joutuisi eläimistä luopumaan. Mutta on nämä rankkoja päiviä.

Illalla käytiin saunassa ja lapset juttelivat keskenään eläinten poislaitosta ja siitä mitä niille tapahtuu. Ihan ollaan alusta asti kerrottu, mihin eläimet lähtee ja että niistä tehdään ruokaa. 5-vuotias kysyi, että oliko Iklun pakko lähteä siihen kuormaan, johon eskarilainen vastasi, että: "Kyllä oli, Iklu sai olla meillä pidempään kuin muut sonnit ja nyt oli sen vuoro mennä lihoille ja sitäpaitsi sillä oli jo niin paljon vasikoitakin... Ja tiesitkö, että meidän pakastimessa alkaa olla lihat lopuillaan ja sinne tarvitaan täytettä!" Näinhän se juurikin on. Päivällä lapset vielä sanoivat minulle, että älä äiti sure, jäihän sinulle navetalle vielä sun lempilehmä Tarja. Onneksi kaikesta voi löytää jotain positiivistä. <3

Ensi viikolla siis lihaisia päiviä tiedossa peräti kolmena päivänä, jotta saadaan kaikille halukkaille lihaa tarjolle. Nyt vielä illalla hieman tonttupuuhastelua viimeisten pakettejen merkeissä... Huomenna meille tulee vieraita pidennetyn viikonlopun viettoon ja tiedossa on hieman myös heppoja, pupusia, isoja koiruuksia ja paalinajoa.

Antoisaa loppuviikkoa!