Niin mielellään, kuin sitä viettäisi aikaa sieniä ja marjoja metsästä talvenvaralle haalien, on välillä keskityttävä ihan oikeisiinkiin hommiinkin. Nyt vihdoinkin kun kelit on kohdillaan, lähtee puimurit käyntiin ja se tietää meille paalihommia oljenkeruun muodossa. Talvella ja varsinkin syksyllä kuiviketta kuluu runsaasti, joten paaleja tarvitaan paljon.

Tytöt jäivät aamupäivällä kotiin kumitädin hellään huomaan ja lähdettiin paalihommiin kanssaviljelijän ohranpahnoja keräämään poikien kanssa. Keli oli kyllä varsin kesäinen puiden syksyväritystä lukuun ottamatta ja saatiinkiin muoviin käärittyä hyvinkin kuivaa olkea. Pojilla oli ihan omat metkut mielessä ja saatiin nauraakin niin, että vatsalihakset on kipeänä. Ehtivätkö molemmat 10 sekunnissa paalin päälle?

Voittajien on helppo hymyillä!

Muutama kuva napsittiin ohimenne sankareista.

Ja ihmeteltiin, kuinka esikoisen hammas se vaan pysyä roikkuu menossa mukana. Nypätäkkään ei sitä pois anna, joten aika näyttää...

Päästiin samalla ihastelemaan ihan nykyaikasita puimuria meidän oman, yli nelkytvuotta vanhan rouskun sijaan. Pojat kyselivät voitaisko meillekin hankkia noin hieno puimuri? Näillä pinta-aloilla, viljan määrillä ja tuloilla se olisi sula mahdottomuus, eikä myöskään kyllä mitenkään päin kannattavaa. Nimittäin jos meidän rouskut pelittää, on puinnit ohi kolmessa päivässä ja tuollaista puimuria ei voi tallissa seisottaa 362 päivää vuodessa. Mutta kyllä se oli kertakaikkisen upea ilmestys ja sen puimista oli pilvettömässä kelissä lähes maagista seurata.

Sitten sitä säävarmaa. Tai alkoi se meidän mielestä jo tuntumaan hyvinkin epävarmalta...

Monen monta viikkoa ollaan jo saatu ihmetellä riihen nurkalle ilmestyneitä johtokeloja ja uutta sähkökaappia.

Edellisellä viikolla sovittiin, että heti alkuviikosta tulevat tekemään kaivauksia meidän pihamaalle ja siirrettiin emolaumat pois pihalaitumilta tien toisilla puolilla oleville laidunlohkoille valmiiksi jo sunnuntaina. Niillä evästä riittäisi sopivasti muutamiksi päiviksi, jotta kaivaukset olisivat ohi. Kuinkas sitten kävikään... Kaivinkoneita ei näkynyt maanantaina, eikä tiistaina, jolloin otin jo luurin käteen ja soitin missä viipyvät. Kaivinkoneet kyllä olivat pihassa valmiina, mutta työmiehiä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Keskiviikkona sama homma ja tällä hetkellä alkoi touhut jo vähän kiristämään: laitumetkin oli kaluttu jo lähes loppuun, eikä hommat olleet edes vielä alkaneet. Aidat oli kuitenkin valmiiksi purettu, eli emoja ei voitu kotiinkaan tuoda ennen kuin homma olisi ohi.

Vihdoin viimein torstaina alkoi tapahtua ja sitten tapahtuikin vauhdilla. Oli mukava katsella keittiönikkunasta kaalikääryleitä rullaten, kun parin metrin päässä työskenteli kaivinkone täydellä tohinalla.

Kääryleistä puheen ollen otin ruokahaasteen vasteen ja valmistin jotain, mikä yleensä ei kuulu meidän perheen ruokalistalle. Tällä kertaa se oli possunlihaa fileen muodossa. Täytyy kyllä todeta, että ennakkoluuloista poiketen se oli maukasta ja lapsetkin tykkäsivät.

Hauduttelin lihoja uunipadassa kermasinappikastikkeessa ja kyytipojaksi uunijuurekset ja perunamuusi. Oikeesti täytyy sanoa, että oli hyvää näin vannoutuneen pihvinaudanlihanystävänkin suuhun. Ottakaapas tekin ruokahaaste vastaan ja valmistakaa tulevalla viikolla jotain teidän normiruokavaliosta poikkeavaa. Vinkkejä saa heittää myös tännepäin, sillä liian usein pyörii ne samat pöperöt lautasella ja vaihtelu olisi kovinkin tervetullutta!

Lauantaina saatiinkin yllätyksenä reippaalla kädellä tyttöenergiaa taas kylään. Jo aiemmin olin päättänyt, että yläkerran lastenhuoneesta lähtee nyt kaikki pienet, vauvoille vaaralliset pikkuhärpäkkeet evakkoon ja niin myös kävi. Näppärät ja iinnokkaat (ihan oikeasti) ylimääräiset käsiparit oli tervetulleita selvittämään valtavaa leluröykkiötä, josta alenpana kuvassa näkyy murto-osa. Lelujen lajittelu sujui mukavasti kuulumisten vaihdon ohessa ja lapsillakin oli seuraa serkuista. Ja pienimmillä ahkeria hoitajia. Lehmätkin saivat nuuhkia uutta tuttavuutta.

Eilinen lastenhuoneen räjäytysoperaatio tuotti kauan piilossa olleita ruokatarvikkeita leikkikeittiön varustukseen ja tänään saatiin 4-vuotiaan toimesta nauttia hyvinkin runsas aamupala.  Johan alkoi neidin oma keittiö taas pyöriä totuttuun tapaan.

Mutta näillä eväillä ensiviikkoon! Paljon kivaa tiedossa pienen loman ja vauvojen synttäreidenkin merkeissä.

 

Aurinkoista syyskuun viimeistä viikkoa jokaiseen kotiin!