Kyllä onkin kiva lopettaa näin mukava viikko tähän postaukseen. Monen moista ollaan menneellä viikolla puuhasteltu ja koko viikon ajan nähty paljon ystäviä. Sydäntä lähellä olevat ystävät ovat kyllä elämän sokeri ja suola. Saatiin nauttia loppuviikko harvinaisemman ystäväperheen ihanasta seurasta. Nyt taas jaksaa.

Kelitkin ovat olleet paremmat, mitä säätiedotteet ovat ennustaneet. Ollaan käyty potkimassa jalkkista, paljuiltu, saunottu pitkälle yön pikkutunneille ja herkuteltu. Eikä sovi unohtaa luonnonläheistä retkeä mörkömaahan.

Kaverukset.

Ronsku ja Rompsu. Tällä kaksikolla saattoi olla pientä ihastusta ilmassa.

Ja niinpä tosiaan meidän perheen pienimmätkin olivat ensimmäistä kertaa retkellä. Siinä oli isännällä puseronselkä märkänä, kun työnsi muutenkin painavat kaksostenvaunut korkealla sijaitsevalle näköalapaikalle.

Itse kuvailin matkalla puhdasta ja vehreää luontoa. Vadelmia tuonne Kirkkovuoren luontomatkailualueelle on tulossa runsaasti, joten siitä päätellen vadelmavuosi tulisi olemaan hyvä muuallakin.

Retkeilyyn kuuluu toki eväät, joten tuli tirisemään. Odotellessa hiillosta naposteltiin sipsejä ja mansikoita.

Hyttysiä meinasi olla aluksi, mutta ne ymmärsivät jonnekin hävitä. Tottakai meillä jäi vaunujen hyttysverkot kotiin ja sadesuoja oli mukana aurinkoisella pilvipoudalla.

Oltiin juuri ennen retkelle lähtöä oltu pelaamassa jalkkista, jonka ajan vauvat ottivat autossa torkkua. Täälä luonnon keskellä ei sitten väsyttänytkään ja hyvä niin. Pienimmät retkeläiset olivat kovin innoissaan kaikesta ympärillään näkemästään.

Tunnistakkeko Huldan ja Hildan erilleen? Ja joko olette oppinut näkemään tyttöjen erinäköisyyden? Lähes joka kauppareissulla joku tulee sanomaan, että "siinä teillä on identtiset tytöt, aivan saman näköiset..." Ja omaan silmään ne on täysin eri puusta veistetyt.

Käret käy niin ettei meinaa kuvaan mahtua.

Yksi vuoristoapinakin oli liikkeellä. Jos olis ollut köyttä mukana olisin ottanut kiinni ja vienyt sen kotiini kasvamaan. :)

Rakkaita joka sorkka!

Retki oli kaikin puolin onnistunut, sillä jokaiselle löytyi seuraa, ilma oli retkeilyyn sopiva ja tulitikutkin tulivat mukaan matkaan. Isommat lapset kävivät tornissa useanpaan kertaan, vauvoja ei viety vielä ollenkaan.

Näin totinen ja iloinen retkeilijä. Vaikka useanpi tuntikin laavulla vierähti, ei kumpikaan malttanut nukkua silmällistäkään.

Kaupoissa on ollut tarjolla kotimaisia pensasmustikoita, vadelmia ja mansikoita. Vauvat on ihan hulluina varsinkin vadelmiin. Kaupan mansikoita ei ole kovin paljon homeenestoaineiden ja muiden tautitorjunta-aineiden vuoksi tullut pienimmille syötettyä, vaikka ei ne samat aine jäämät toki toisillekkaan hyvää tee. Luomumansikoita kun jostain saisi, niin olis kova juttu. Meillä on pikkuruinen mansikkamaa, jossa kovasti on nyt kukkia, joten sieltä sitten viikon päästä luomumansikkaa suoraan suuhun. Pakastimeen asti niitä ei tule riittämään jos ja kun vanhat merkit paikkansa pitävät.

Ja kyllähän ne muillekin maistuu ihan sellaisenaan tai vaikka kakun päällä.

Anna, anna herkkua tuolta pussista!

Kun vierailla tulia iaka kääntää auton nokka kohti pääkaupunkiseutua, me pakattiin rantakassi valmiiksi ja odotettiin isi-ihmisen lopettelevan virtsan ajon. Kun navetan takana olevat altaat olivat tyhjät, päästiin lähtemään lasten toivomuksesta rannalle. Kuvittelin sielä olevan ihmisiä, mutta ei ristinsielua missään.

Keskimmäinen nautti auringosta täysin siemauksin ja isoveli piti seuraa pienimmille.

Meidän perheen rinsrenssat. <3 Pienimmillä voi vierähtää muutama vuosi, jotta saadaan kasvatettua samanlaiset karvat kuin isosiskolla.

Isännyys kävi uimassa meille muutaman lumpeenkukan kaislikosta. Oikeasti se joutui sinne hieman pakon sanelemana, sillä lasten pallo karkasi sinne ja lähti tuuleen mukana menemään pitkin rantapusikkoa. Ihanat tuliaiset saatiin kuitenkin ja pikkuneidin toimesta ne koristavat nyt terassin pöytää.

Täksi päiväksi säätiedotus lupasi poutaa, joten isännyys lähti niittopuuhiin ja paalaamaan. Nyt vuorostaan tehdään emoille sapuskaa. Lehmät päästettiin uudelle laitumelle ja taas vetävät hernettä pötsiin niin että rapina käy. 

Illaksi odotettiin lasten serkkuja kylään, mikä tuli ihan yllärinä lapsille. Ihan meinasivat haljeta onnesta. Isännyyden hikoillessa peltohommissa lähdin viettämään lasten kanssa aikaa rannalle.  En ole ollut mikään rantaihminen ollenkaan, mutta nyt lasten kanssa on ollut ihan huippu kivoja rantareissuja, eikä siihen tullut muutosta tälläkään kertaa. Paljon tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia. Huippua. Muutaman rantakuvan laitan teillekin nähtäväksi. Melkoisia linssiluteita nuo meidän perheen pikkuprinsessat.

Hilda

Hulda

Kavereiden kanssa saadaan parhaat leikit aikaan.

Hulda koittaa laittaa ämyriin lisää ääntä.

Saapa nähdä, mitä kaikkea huomenna alkava viikko tuo tullessaan. Ainakin elätellään toiveita rantakeleistä. Monta merkintää on kalenterissa ja minä kun en tykkää aikataulutetusta elämästä sitten yhtään. :)

Mutta näillä eväillä toivottelen mukavaa alkavaa viikkoa!