Vihdoin viimein viimeistä pioniopensasta lukuunottamatta ollaan saatu nauttia pioneiden mahtavasta kukinnasta. Tätä olikin jo aika kovasti odotettu. pioni%20ja%20lilja.jpgpioni.jpg

Osa noista valkoisista on kooltaan ihan valtavia, lähes lapsen pään kokoisia. Niitä on pitänyt käydä napsimassa hieman keittiön -ja olkkarin pöydille, terassille ja huvimajaan ilahduttamaan ja sateilta suojaan. Kunnon kuurosade täysin auki olevan pionin päälle kun tekee siitä jo ekasta kerrasta entisen.

Omat tummanpinkit pionit ei kukkineet tänä vuonna laisinkaan. Saattaa johtua kukkien puute liian innokkaasta viime kesän parturoinnista. Onneksi naapurin kukkapenkissä rehotti samaista väriä valtoimenaan ja sain sieltä käskyn käydä napsimassa muutaman maljakkoon. Eikä muuten tarvinnut kahta kertaa käskeä.

v.%20pioni.jpg

Meidän pikkuneiti 3 vee pakkasi ampiaisreppuunsa yöpuvun ja vaihtovaatteet ja lähti sitten iloisesti ponihäntä keikkuen kummitädilleen yökylään. Jo auton turvavöihin kiinnitettynä ja hyvästit jätettynä huusi vielä että "Äiti tule vielä käymään täälä!" Kuiskasi sitten korvaani:" Rakastan sinua niin paljon ja muista kertoa isillekin että rakastan sitäkin.Ja lupaan olla tosi kiltisti!"  Aivan varmasti kerron isillekin terveiset. Sai taas nieleskellä kyyneleitä tovin. No huomenna hänet käydäänkin poikien kanssa hakemassa kotiin. Ihanaa, että lasten elämässä on ihmisiä, jotka mielellään viettävät lasten kanssa aikaa ja lapsetkin ovat aina mielellään lähdössä kohti uusia kokemuksia turvallisin mielin. Voisin kuvitella että iltasella kummitädin luona lakataan kynsiä ja laitellaan huulipunaa ja hempeillään muutenkin.

Isäntä lähti kaatamaan rehua ja tarkoitus olisi sitten huomenna pistää apilat paaliin ja pakettiin. Kyllä muuten sylettää katsoa vierestä, kun toinen tekee 18 tunnin työpäivää ja itse lähinnä vietän aikaa lasten kanssa siinä sivussa ohimennen pyykkiä pesten ja vähän ruokaa laittaen. Alkuviikolla kyllä ajattelin koittaa, miltä rehunteko tuntuu ja että pystyykö sitä enää traktorin kopissa työskentelemään. Välillä on kyllä päiviä, jolloin supistaa jo pienestäkin tekemisestä ja toisinaan pystyy tekemään vaikka mitä ilman ikävää kiristystä. Noh, aika näyttää.

krone1.jpgkrone.jpg

Kotona onkin ollut hiljaista, sillä pojat saivat luvan pelata hetken pleikkarilla ja sujahtivat yläkertaan ilman pientäkään vinkaisua. Itsellä ollut taas sellainen päivä, että aamun kauppareissun ja siellä ostoskassien nostelemisen jälkeen vatsaa onkin kiristellyt useamman tunnin. Vaakatasoon sohvalle ja nukkumatti vei välittömästi mennessään.

Laitoin muuten Oivalluksia aidanreunalta- blogin facebook sivuille videon sonnin kesäterveisistä. Ihan 24/7 ei pidä samaa mölyä, mutta monta tuntia päivässä kuitenkin. Hiljaiseksi sen saa kun menee sille syöttämään leivänkannikoita aitaukseen. Tosin pussin tyhjentyessä sama örinä ja kaapiminen alkaa taas uudelleen. Oikeissa astumishommissa en sitä vielä ole bongannut, paitsi muutaman lehmän pääpuolelta on koettanut loikkia suvunjatkamispuuhiin. Sanoinkin sille, että väärä on suunta ja tuolla tavalla lehmämammojen kiimat ei tule vähenemään. No annetaan armon aikaa ja jospa sekin pian ymmärtäisi mitä pitää tehdä ja miten.vas%20sonni.jpg

Vaikka sonni onkin kiltti, täytyy myöntää että hieman välillä  jännittää kun se lähtee rynnimään kovaa mölinää pitäen kohti. Se melkein syliin juoksee jos päästää mutta vatsaa on suojeltava, kun tottapuhuen minäkään en enää niin nopeasti pysty väistämään tarpeen vaatiessa. Usein tuleekin sille jutusteltua aidan toiselta puolelta.

vasikka%20ja%20emo.jpg

Aurinko ja Nastamuumio. Sonni löysi jo uuden mielenkiinnon kohteen ja Aurinko saa jatkaa kesän viettoa ilman isompaa perskärpästä. Lehmät ovat nyt lähes meidän pihassa, sillä isännän ollessa hommissa ja minun vahtiessa lapsia on helpompi pitää ne tässä silmän alla. Laitumet saa kasvaa ja sonnin puuhastelua seurata suoraan terassilta tai keittiön ikkunasta. Isännyys ajaa niille suoraan rehua pellosta, joten pääsevät kuitenkin nauttimaan tuoretta rehua kellon ympäri.

emolehm%C3%A4.jpg

Hellittelyhetkiä. :)

vasikka.jpg

Lopuksi vielä kuva siitä uusimmasta  ja kesän viimeisestä nelijalkaisesta tulokkaasta, sonnipoika Nyrkistä. Sillä on ihan erilainen karva kuin toisilla eli sarkea ja kippurainen ja karva muistuttaa kerittyä lammasta.

Nyt on palju lämpöisenä ja grilli kuumana, joten siinä loppuillan ohjelmat, jos Messinki suinkiin vaivautuu pysymään haaremissaan. Eiliset iltasuunnitelmat se jo tärväsi ja aitoja korjailtiin vielä yöllä kahden aikaan sen temmeltämisen vuoksi.

Näissä merkeissä toivottelen kaikille hyvää viikonloppua!