Keltaisia tomaatteja, punaisia tomaatteja, kirsikkatomaatteja, tiikeritomaatteja, minitomaatteja, ylipäätään aivan kauheasti tomaatteja! Paljon on raakileita ja niitäkin kokoajan näyttää kasvavan lisää.

Ruukkuihin istutetut pensastomaatit ovat suurelta osin vielä raakoja.

Neidin napsimat tomaattitertut kypsyy kasvihuoneen hyllyillä muutamassa päivässä.

Paprikat alkavat myös pikkuhiljaa punastella, suippopaprikat ovat pidemmällä, kuin normaalit.

Ei mitään pikkupalleroita yhden pensaan tomaatit. Kasvihuoneessa on siis seitsemää eri tomaattilajiketta.

Tämänpäiväinen tomaattisaldo. Ei huono ollenkaan. :) Vielä kun hieman saadaan lisää, päästään tomaattikastikkeen keittoon. Mausteista tomaattikasteketta keittelen 10 litran kattilallisen pakastimeen talven pizzapäiviä varten. Joskus sitä tulee syötyä myös tomaattikeiton asemassa.

Kukkaloistoa piisaa näin syyskuun alkuunkin. Ostin Tuurinreissulta korkeat krysantteemit rapunpieluksia koristamaan, mutta alasleikatut orvokit alkoivatkin uudelleen kukkimaan, joten ihan vieläen henno niitä hävittää siitä pois.

Kun toiset lakastuu,on toisten vuoro aloittaa kukintansa. Tänä kesänä tosin monet lajit ovat paljon myöhässä normaalista kukinta-aikataulustaan.

Innokkaita kasteluapulaisia riittää edelleen, vaikka mennään jo kovaa kohti syksyä.

Pikkuneidillä oli tänään pyhäkoulu ja keskimmäinen jäi isän kanssa kotiin pelaamaan papupeliä. Olin liikkeellä ihan yksin, mikä onkin harvinaista herkkua. Suuntasin rakasta ystävää moikkaamaan ja aika kului kuin siivillä. Edellisesä tapaamisesta oli kulunut jo aivan liian pitkään ja oli vaan niin ihana nähdä, vaikka yhteyttä onkin pidetty. Vielä tänään iltasella tulee toinen ystäväni poikkeamaan lapsikatraansa kanssa. Kuinka paljon saakaan virtaa ihanista ihmisistä ympärillään. Kyllä se niin on, että rakkaat ystävät on elämän suola.

Ihanaa keskiviikkoa jokaiselle!