Sillä välin kun oltiin muutama päivä pois kotimaisemista, oli saapunut syksy. Kylmää, tuulista, harmaata ja puista pudonneita lehtiä pöllysi pitkin pihaa. Vasikatkin näyttivät niin pörröisiltä, ihan kuin olisivat jo kasvattaneet talvikarvaa.  Ensimmäisenä siis vilkaisu eläimiin -kaikki tallessa ja hyvin voivia. Kissa terassilla, koirat tervehtivät iloisina omasta häkistään ja poni päästettiin iltajuoksulle omasta aitauksestaan. Navetta on viimeisen päälle siistissä kuosissa -kiitos ihanan lomittajan. Hieman tuli viivyttyä aitauksen reunalla, sillä meidän isoin siitossonni Iklu söi heinää ruokintatelineestä istuallaan. Kyllähän se silloin tällöin laitumella istuskelee, mutta syömässä en sitä vielä ikinä ole istuma-asennossa nähnyt ja heti kävi mielessä, ettei vain ole jalkaansa loukannut. Ei ollut, sillä kutsuttaessa nousi terhakkaasti pystyyn ja marssi aidan viereen noutamaan lehmille tuliaisiksi ostetusta leipäsäkistä omaa osuuttaan. Kasvihuoneessakin kaikki kasvit hyvinvoivina.

Anopin jäljiltä kotiakin oli siivottu ja jäätävän kokoinen puhtaanpyykinvuori oli hävinnyt meidän makkarista. Kaikkea muuta kotihommaa teen ihan mielellään, mutta puhtaiden pyykkien kaappiin laitossa olen kertakaikkisen surkea. Ei meillä ikinä likaisissa vaatteissa tarvi elellä, sillä pesen, vien narulle ja sieltäkin haen vielä pyykit sisällekkin. Siihen se homma vain aina tyssää aina siihen asti, kunnes 9 pyykkikoria on pinossa meidän makuuhuoneen lattialla ja sieltä sitten kaivelen lapsille vaatteita.

Joten aika kiva kotiintulo. Purettiin kauppakassit ja osa matkatavaroista ja koko porukka loikoillaan sohvalla, sillä päätettiin ottaa rennosti viimeinen lomapäivänilta. Lapset katsoo lastenohjelmaa, isäntä tuijottaa takassa räiskyvää tulta, minä vuorotellen tulta ja läppäriä ja välillä pelataan lautapeliä. Torakkapeli ja afrikan tähti vuorossa ja ensimmäisen afrikantähtivoittonsa napannut pikkuneiti kiljuu innosta! Lisää harmitusta syntyi isoveljien toimesta, kun pikkusisko vei torakkapelinkin voiton.

Saapa nähdä pysytäänkö terveenä, sillä puolet serkuista tuli kipeäksi niiden muutaman päivän aikana, mitä Tampereen suunnilla oltiin. Nähtäväksi jää, mutta luultavasti on meidänkin lapset saaneet tartunnan ja täällä pidetään yllä sairastupaa loppuviikko.

No mutta palataanpa vielä hetkeksi eiliseen ja vielä niin kesäisiin fiiliksiin. Siskojen likoilla alkoi tämä lukuvuosi upouudessa koulussa, joka oli aivan huikean upea! Eilen käytiin tyttöjen toiveesta katsastamassa koulun upeasti suunnitellut piha-alueet ja olin yhdellä sanalla; vaikuttunut.

LEIKKI3.jpgLEIKKI6.jpgLEIKKI2.jpg

Muistellessa omien kouluaikojen ankeaa koulunpihaa, joka oli vain soraa, soraa, soraa, rikkakasveja ja taas lisää soraa, oli tämän päivän koilupiha kokenut huikean muutoksen. Ensimmäisenä tuli mieleen huvipuisto. Oli jos jonkin näköistä kiipeilytelinettä ja härveliä, eikä enää takuulla ole oppilailla välitunneilla tylsää. Aktiviteeteistä löytyy takuulla jokaiselle jotain mielenkiintoista ja uskoakseni moni saa kipinää liikuntaan luovista elementeistä ja mikä tärkeintä -yhteistä tekemistä.

No kun tässä näin hehkutan, niin laitetaan teille lukijoille vielä muutama kuva katsottavaksi. Voitte sitten itse rakentaa oman mielipiteenne.

LEIKKI.jpg

Pyörivä rengas ja joustava hämähäkinseitti. Minä sain tietysti osakseni olla se kiinni ottava iso ja paha hämähäkki, joka yritti metsästää syötävää. Miten jo arvata saattaa en saanut yhtään saalista. :)

leikki4.jpgLEIKKI1.jpgLEIKKI7.jpg

Itse koulurakennuskin näytti uskoakseni hieman erilaiselta, mihin aika moni meistä on tottunut. Oli väriä ja kontrastia. Jotain myös viihtyvyydestä kertoo se, että koululaiset viettivät koulun pihalla aikaansa ihan vapaa-ajallakin. Vielä kun joskus pääsisi katsomaan, miltä koulun sisällä näyttää. Tyttöjen mukaan puitteet on kunnossa sisätiloissakin.

LEIKKI5.jpg

Oma lapseni on nyt esikoulussa pienessä, kokonais-oppilasmäärältään 30 oppilaan koulussa, joka on tälle kompleksille täysi vastakohta. Vaikka meidän kyläkouluympäristössä ei riitä rahkeita vastaavaan puitteisiin, löytyy sieltä metsää ja peltoa ja pieni leikkipaikka. Eli varmasti eskarilaiselle ja isommillekin oppilaille juuri sopivasti tekemistä ja haasteita ja talvisin huippuhyvää pulkkamäkeä ei sovi unohtaa. Jos kuitenkin mietin kumpaan vaihtoehtoon lapseni mielummin veisin, valitsisin nykyisen pienen yhteisön. Rakkaiden siskonmuksujen puolesta olen kuitenkin onnellinen, että pääsevät ylläolevaan ja nykyaikaiseen, upeasti toteutettuun kouluun opinahjoonsa. Ehdottomasti hyvät puolet molemmissa vaihtoehdoissa.

Summa summarum kiva oli loma ja kiva oli tulla kotiin. Niin paljon mentiin, tehtiin ja touhuttiin, että takapenkillä oli koko matkan ajan hyvin hiljaista. Kiitos Sanna ja Arto majapaikasta ja ihanista peli-illoista.

LEIKKI8.jpg

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle!