Tänään meidän perheen vanhimmalla lapsella alkoi esikoulu. Aamulla jännitti poikasta niin paljon, että aamupalakaan ei meinannut maistua. Kovin huolissaan oli, jos refluksikohtauksia tulee eskarissa, enkä tietenkään voi sanoa, ettei voisi tulla sillä niitä nyt voi tulla missä vain. Aikaa ja paikkaa mokomat kohtaukset kun ei katso. Arki meillä tulee muuttumaan paljon, sillä nyt on kellon kanssa alettava elämään ihan erilailla, kuin ennen. Nukkamaanmenojat, aamuherätykset jne. Tähän asti ollaan eletty kuin siat pellossa. :) Menty illalla/ yöllä nukkumaan kun päivän hommat on tehty ja herätty aamulla, kun silmät aukeaa... Enää se ei toimi niin.

0000000000000000000000000000000000000.jp


Uusi, huolella valittu Mario-reppu selkään ja menoksi. Matkat poika kulkee normaalisti taksilla, mutta ensimmäisenä päivänä halusin kyyditä hänet itse. Samalla sain eskariopeille annettua lääkkee ja ohjeet niiden käytöstä.

Niin ihana tunnelma ja lämmin vastaanotto koulussa oli; aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, lapset juoksentelivat suukorvissa koulun pihassa ja pettajat siinä pihalla tervehtimässä uusia ja vanhoja koulun oppilaita ja meitä vanhempia. Koulu on sama, jossa myös lasten isä velipoikineen ja sisarineen on koulutaipaleensa aloittanut jo kauan sitten. Itse olen kouluni aloittanut Tampereella, eikä pienistä kyläkouluista sielä ollut tietoakaan. Koko koulussa on noin 30 oppilasta ja koulu on viimeinen pieni sivukoulu täälä kunnassa. Ei olisi parenpaan eskaripaikkaan voinut lapsi päästä. Neljän hengen eskariporukka ja ihana opettaja, voiko enenpää toivoa lapselle, joka ei ikinä päivääkään ole ollut kodin ulkopuolella hoidossa? Kiva on myös eskarilaisilla oleva nelipäiväinen viikko, perjantait kun ovat vapaita.

Mutta niin vaan en pystynyt kyyneleitä pidättämään, sillä kuitenkin huoli omasta rakkaasta on iso. Eihän eskariin lähtö mitenkään surullinen asia ole, mutta tunteet on kuitenkin vahvasti mukana pelissä. Tiedän että poika pärjää ja kun pääsee vauhtiin niin uudet, samaa ikäluokkaa olevat kaverit ovat enemmän kuin tervetulleita. Mä nyt vain aina olen ollut vähän herkkis, enkä näköjään ihan ainut , kun naamakirjasta muiden äitien päivityksiä tänä aamuna lueskelin.

Sinne jäi rakkaani koulun rappusille kelloa soittamaan, kun pihasta kurvasin kodin suuntaan.

Jokaiselle eskarilaiselle ja koululaiselle toivottelen tarmokasta intoa uuden oppimiseen ja enkeleitä koulumatkoille.

-Soikku