Niitä meidän viime päiviin on mahtunut oikein urakalla.

Omaa poikimavuoroaan odottavia emoja kiinnostaa kovasti jo muiden vasikat. Nyt on joka päivä tupsahtanut uusi vasikka maailmaan ja ensiyönäkin näyttäisi seuraava olevan vuorossa. Voi vain ihmetellä, kuinka hyväkuntoisia vapaasti liikkuvat emolehmät ovat. Poikimiset ei paljoa ennalta käsin ulospäin näy, vaan lehmät saattavat syödä ja märehtiä vielä juuri ennen poikimisen h-hetkeä. Isäntä reilusti alle tunti aikaisemmin kävi ulkona kierroksella tarkastamassa eläimet, eikä minkäänlaisia poikimamerkkejä ollut näkyvissä. Tästä alle tunnin kuluttua laitumelle oli syntynyt pieni,  suloinen karvapallo.

000vas4.jpg

Tänään poiki siis ensikertalainen hieho omin päin pellolle komean sonnivasikan. Avustettiin hiehoa ja tehtiin irtoaidoista emolle ja vasikalle muutamaksi päiväksi oma boxi, josta ylimääräiset hoitotädit pysyvät loitolla ja uusi emo saa itse tutustua omaan vasikkaansa kaikessa rauhassa. Kyllä oli mahtavat emonvaistot taas ensikertalaisella ja vasikkakin pääsi maitobaariin jo puolentunnin kuluttua syntymisestä. Karpalo <3 Makupala. Nämä on niitä parhaita hetkiä tässä ammatissa ja nautin joka hetkestä, kiireestä ja väsymyksestä huolimatta.

Viimeyönä kolmen aikaan muuten syntyi erikoinen sonnivasikka. Täysin puhdas rotuinen, kahdesta mustasta anguksesta peräisin, mutta tällä vasikalla on valkoinen kolmio poskessa. Ristittiin se Mustasorkaksi. M-kirjaimella alkavan nimen saa jokainen tänä vuonna meillä syntynyt vasikka. Valmiita ihania nimiä olen jo kehitellut varsinkin lehmäpuolisille vasikoille, joita olisi tarkoitus jättää omaan karjaan emolehmien uudistukseen. Kovin on vain sonnivoittoista on ollut tänä keväänä syntyvä sakki. Vasta yksi lehmävasikka syntynyt ja sekin kaksoinpuolikas, jolloin siitä ei ikinä emolehmää tule, vaan jo rekisteröinnissä merkataan lihantuotantoon. Nyt on kovat odotukset hyvien lehmien lehmäjälkeläisille, sillä Manteli, Milla, Mansikki, Mustikki, Meirami, Mandariini ja Mimmi olisivat lehmännimiä, joita toivoisin meidän karjassa tulevaisuudessa kasvavan. Ja Metsätähti. :)

000aaaa.jpg

Viimepäivinä on harjoitettu lasten kanssa runsaasti poikimisien väleissä kädentaitoja; askarreltu on jos jonkinlaisia väkerryksiä. Muovailuvahoilla on muovailtu ja värityskuvia väritetty. (vinkki pieni, että kivoja värityskuvia löytyy netistä) Puuhakirjojen tehtäviä ratkottu  ja hama-helmillä näperretty. Meidän kaksi nuorinta on kovia askartelemaan, mutta vanhimman, ensi vuonna eskariin lähtevän jätkän kiinnostuksen heräämiseen saa jo nähdä hieman vaivaakin. Ja kaiken kiireen keskellä meidän lapsilla on pelikielto päällä, joka kestää kolme viikkoa. Reilu viikko siitä on jo kulunut. Kyllä muuten koville otti eka viikko, nyt jo hieman alkaa tasoittumaan. Tiistait ja perjantait siis meillä ollut lapsilla pelipäiviä, mutta nyt tässä talossa ei pelata Nintendoa eikö Wii U:ta ollenkaan. Myös ds ja tabletti on kieltolistalla. Juu ja kyllä, saan kuulla olevani tylsä tai tyhmä äiti varmaan sen 20 kertaa päivässä.

000vas.jpg00kuu5.jpg

Voi että, miten ihminen voikaan olla väsynyt. Unirytmi on ollut mulla koko viime vuoden jostain ihan pitkältä ja olen nukkunut usein vain neljän tunnin yöunia. Nyt sitten mulla soi läpi yön kolmen tunnin välein herätyskello ja käyn tarkastamassa kaikki poikimakettojen asukkaat. Eikä siinä mitään, mutta kun joutuu pukemaan ja lähtemään raikkaaseen ulkoilmaan kävelemään, ei uni sitten tuukkaan, kun uudelleen yrittää nukahtaa. Usein pyörin sen kaksi tuntia ennen nukahtamista ja jippii, kun siitä taas tunnin päästä soi herätyskello. Onneksi naapurin täti on ollut lasten kanssa ulkona nyt useanpana päivänä ja olen sitten hieman saanut itse huilata. 

Mutta ei auta valittaa, näillä mennään. Huono omatunto vain painaa, kun olisi useanpi rakas ystävä tulossa meille kylään, mutta tällä hetkellä meidän elämästä ei osaa sanoa tuntia pidemmälle missä ollaan ja mitä tehdään. En ole unohtanut teitä!!! Tai siis pitkälti aika kuluu navetalla. Se lehmä, joka teki kaksosvasikat, ei meinaa täysin hyväksyä toista vasikkaansa. Sitä sitten käyn tissille kuskaamassa sen seitsemän kertaa vuorokaudessa. Se oli siis samainen vasikka, joka oli kuumeinen ja sai antibioottikuurin ja nesteytystä eläinlääkärin avustuksella. Usein pienten sairaiden kohtalo on aika huono, mutta tämä vasikka, poikien ristimä Mario Bros näyttäisi olevan aika sitkeä ja pirteä tapaus. Nyt ei ole enää kuumesta tietoakaan ja juoksee ja pomppii samalla lailla, kuin toisetkin vasikat. Vielä kun saisi emon sen samanlailla hyväksymään, kuin toisen kaksoispuolikkaan. Elämä on aika raadollista.

Tästä on taas hyvä jatkaa kirjoittelua toisena päivänä. Ruokaohjeita olisi tarkoitus vuorostaan laittaa, sillä kaikkea ihanaa on tullut kokkailtua kiireestä huolimatta. Kiitos seurasta ja hyvää viikonloppua jokaiselle!