Eilen iltasella koetti päivä, jona istutettiin siemenperunat maahan. Istutusala tuplattiin viimevuotisesta ja tällä kertaa laitettiin neljää erimerkkistä siementä viimevuotisen yhden lajikkeen sijaan. Uuniperunaa, Timoa, Challengeriä ja viimevuodelta jäänyttä jo itänyttä perunaa. Toiveet hulppeasta perunasadosta tietysti korkealla, vaikka istutuspuuhat eivät aivan nappiin menneetkään. Pääasia oli, että kaikilla oli suupielet ylöspäin.
Perunamaa on yhteinen projekti meidän ihanan naapuripariskunnan kanssa. Viimesyksyiset perunannostotalkoot olivat ikimuistoiset ja sellaiset vietetään tänäkin vuonna. Tuli sitä perunaa tai ei.
Kerroin että ei mennyt ihan putkeen meidän hommat... Ihan aluksi Jontikka oli liian iso (korkea) veturi istutuskoneelle ja piti vaihtaa kone vanhan Nuffin työntövarsiin, joka laski koneen tarpeeksi alas. Siitä huolimatta perunat jäivät hieman liian pintaan ja peiteltiin ne paikoittain erikseen vielä käsikeinoin. Ja kerkesivät ne perunalajikkeetkin hieman sekoittua siinä välissä. No tekevälle sattuu.
Lapset tottakai toki mukana, vaikka mummu olisikin heitä sisällä hoidellut. Muutama vuosi eteenpäin ja pojat saavatkin olla pudottelemassa perunansiementä. Nyt lentelivät lippalakit kilpaa.
Pienistä hidasteista johtuen viimeiset perunat olivat mullanpeitossa ilta kymmenen aikaan. Eipä näin valoisalla huomaakkaan ajankulua. Syötiin sakilla iltapalaksi tortilloja, juttua olisi riittänyt pidempäänkiin...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.