Kyllä oli kerrassaan kauniit kelit heinäkuun viimeisinä päivinä pienistä sadekuuroista huolimatta. Sama paiste jatkui, kun kalenteriin sai kääntää jälleen uuden kuukauden, elokuun. Se on minulle aina varma merkki lähestyvästä syksystä ja osittain kyllä miellänkin syksyn jo jollain tapaa rantautuneen. Ensi viikolla alkavat koulut, ensimmäiset kypsät mustikat, yökosteus ja ehdottomasti yksi ihanimmista; pimeät illat. Nyt olisi jälleen sopiva aika kaivaa kynttilöitä pimenevien iltojen iloksi esille.
Mutta vielä niitä syksyisiä fiilistelyjä ennen muutama kuva ja sana viimepäivien kovin kesäisistä muistoista. Alkuviikosta meille saapui lapsuudenaikainen ystäväni perheineen meitä moikkaamaan. Viime kerrasta oli livahtanut jo kaksi vuotta ja arvata saatatte, että paljon oli sattunut ja tapahtunut tällä välillä. Pitkästä tauosta huolimatta poikien leikit jatkuivat suurin piirtein siitä, mihin viimeksi jäivät.
Tyttöjen yhteinen mielenkiinnonkohde oli ehdottomasti Goldi. Kyllä sitä harjattiin ja puunattiin ja letitkin se sai joka päivä pitkään harjaansa.
Näitä kahta kaunotarta oli aika mukava kuvata niin ohrapellolla kuin emojenkin luona.
Päivät täyttyivät monenmoisesta puuhailusta, vaikka pääasiassa ihan tässä kotosalla oltiinkin.
Jalkkistakin köytiin potkimassa koulun kaukalossa. Välillä oli sopiva pitää jätskituutin pituinen tauko.
Ja lähistöllä sijaitsevalla rannallakin käytiin iltaa viettämässä...
Neljä kaverusta pulikoi järvessä. Me aikuiset vältettiin uiskentelut luonnon vesissä ja lilluttiin iltaisin pitkälle pikkutunneille asti saunan ja paljun välillä vaihdellen.
Ei ollut hullumpi paikka lasten iltapalalle...
Hulda ja Hildakin olivat rannalla vauhti päällä. Oivalluksien fb-sivuilla näkyy pieni video tyttöjen touhuista.
Isin sylistä oli hyvä tiirailla maisemia.
Nyt oli mustikat kypsyneet ja ne maistuivat Huldalle hyvin. Hilda ei niiden päälle ymmärtänyt vaan sylki jokaisesta kuoren pois.
Ihan ei esikoinen ehtinyt kerätä mustikkapiirakkaan tarvittavaa marjamäärää, vaikka innokkaana metsässä niitä söi ja keräili. Sama innostus näytti hänellä jatkuvan, kuin aikaisempinakin vuosina. Pitäisi lähteä hakemaan metsästä muutama sanko mustikkaa ensi talven varalle. Tietääkö joku, onko sienitilanne näillä leveyksillä millainen?
Eilen sanottiin ystäväperheelle haikeat heipat ja tänään sapuukin kesäloman viimeinen vierasjoukko, lasten serkut. Viikonloppuna myös hieman juhlaa tiedossa, sillä käydään juhlistamassa sukulaisen pyöreitä.
Mutta nyt äänistä päätellen lapsilauma pihamaalla tuplaantui, joten on aika lähteä saunanlämmityspuuhiin.
Mukavaa viikonloppua ja sääennusteiden lupauksista poiketen toivon ja toivottelen aurinkoista elokuuta. Ehkäpä se helleaalto sieltä vielä tulee. Perinteisesti viimeistään silloin kun koulut alkaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.