laitumella.jpg

En tiedä oliko ihan järkevä ratkaisu viime sunnuntaina, mutta en malttanut olla avaamatta porttia haikeasti vihreälle laitumelle katselevilta emoilta. Olishan se nurmi saanut lisääkin kasvaa, mutta nythän vaan kasvu tarkan parturoinnin jäljiltä kiihtyy.

laitumella4.jpg

Mustikki-hieho on hyvää pataa kevällä syntyneiden vasikoiden kanssa ja nuolee niitä kuin omia olisivat. Parin sentin pituisia nisiäkin on imemässä parhaillaan kolme vasikkaa kerrallaan ja hieho vaan nauttii silmät kiinni. Varmasti tulee siitä aikanaan hyvä emolehmä.

Riemu oli katossa. Pikkuvasikat juoksivat minkä kintuistaan pääsivät ja emojen turpavärkit ei paljon nurmesta nousseet.

laitumella5.jpglaitumella1.jpg

Lasten kanssa istuttiin laitumella olevassa kivikasassa ja katseltiin lehmien touhuja ja täydellä vauhdilla kirmaavia vasuja. Oi voi, kun tuo hetki olisi kestänyt monta tuntia, mutta pieni laidun oli kaluttu puhtaaksi reilussa tunnissa.

laitumella6.jpglaitumella2.jpglaitumella3.jpg

Voikukkakimppuja lasten toimesta saan päivittäin. Myös kukkapenkkejen kasvillisuus kiinnostaa hieman liikaakin.

Eilen heitettiin haikeat hyvästit Liptonille, joka saatettiin viimeiselle matkalleen. Pikkuneiti olisi halunnut lähteä sonnin mukaan katsomaan, mihin sedät sitä lähti viemään. Kerrottiin asian oikea laita ja se että sonnista tehdään lihaa, eikö sitä pääse (eikä kyllä haluakkaan) mennä itse katsomaan. "No huomenna syödään sitten hampurilaisia", oli kolme veen kommetti asiaan. Itse nieleskelin taas kerran kyyneleitä rekan perävaloja katsellessa, niinkuin lukuisina muinakin kertoina. Moni on minulle sanonut, että kyllä tähän tottuu. Minä en ole neljäntoista vuoden aikana tottunut, kun omia eläimiä  on teuraaksi joutunut laittamaan, enkä tule tai halua tulla tottumaankaan. Jos asia olisi minulle ihan yhden tekevä, en voisi rakastaa jokaista nelijalkaista samanlailla, kun nyt rakastan. Ja arvatkaa vaan, kuinka vaikeaa tulee olemaan syksyllä, kun lempilehmäni Tarja joudutaan karjasta poistamaan. Jo nyt kun sitä silittelen laitumella, meinaa sydän pakahtua tulevasta tuskasta vaikka loppuvuoteen meillä onkin vielä yhteistä aikaa.

 Nyt on tilat kuitenkin valmiina uuden siitossonnin vastaanottoon, eli tervetuloa Messinki. Toivottavasti Messingistä saadaan kaveria moneksi vuodeksi eteenpäin ja meidän viime kesän huono sonnituuri kääntyisi vihdoin onnistuneeksi. Iglun menestyksekästä pestiä kun  kävi Liptonin lisäksi kokeilemassa myös viime kesänä ihana ja lempeä Laku. Nyt on taas toiveet korkealla, että uudesta kokelaasta saataisiin hyvä yhteistyökumppani moneksi vuodeksi eteenpäin.

Tosi lämmintä keliä luvattu tälle päivälle. Harmi kun eskarilainen on reippaassa kuumeessa, eikä päästä koko porukalla ulkoilemaan. Toivottavasti kuumeilu ei menisi koko perhettä läpi, sillä pikku puuhastelua riittää joka päivälle. Monenlaista sairautta näyttää olevan parhaillaan liikkeellä, mutta koitetaan pysyä terveenä.

Ihanaa alkanutta viikkoa teille kaikille!