Kylvettiin keväällä yhdelle laidunalalle rehuhernettä, joka vasta nyt on rehahtanut hyvään kasvuun. Emot jo moneen kertaan rivissä ovat himoinneet rehevää hernekasvustoa, mutta peltolohko on ollut niin märkä, että vasta nyt päästettiin emolauma tekemään herneistä selvää.

Niin kauniita ja hyvänmakuisia nuo herneiden versot. Niitä on tullut koko kesä hyödynnettyä salaateissa.

Epäilen, että tämä oli meidän lehmien, vasikoiden ja sonnin mukavin päivä tänä kesänä. Aamulla istuin laitumella ja kuuntelin silmät kiinni niiden syömisestä kuuluvaa ääntä. Paras ääni maailmassa.

Muutama ohranvihnekin löytyi pellosta ja näytti maistuvan Mustanaamiolle.

Iklu-sonni ei päätään saanut nostettua kuvan ajaksi. Sen verran turpa kävi tiuhaan niittopuuhissa.

Näin komea sonnipoika on Mariosta jo kasvanut. Muistatteko kun kirjoitin keväällä tämän söpöläisen hankalasta alusta? Nyt näyttää vasikan tilanne hyvältä ja reippaana touhuaa päivät läpeensä muiden vasikoiden mukana.

Goldiponi kovasti omasta aitauksestaan lehmille hörisi. Olisi ihana päästää se muiden seuraan kirmaamaan, mutta uusiutuvan kaviokuumeen vuoksi se on mahdotonta. Päivät Goldi on vapaana meidän pihassa ja on kyllä ihana ja seurallinen otus.

Sisarukset Aurinko ja Euroviisu.

Lähdettiin eilen isännän kanssa koko päiväksi paalaamaan. Jo pari päivää tässä on tullut aika tiiviisti istuttua traktorissa pyöröpaaleja muoviin käärien. Eilen saatiin kaikki kaadetut tehtyä, tänään on kaivattu välipäivä ja huomenna jatkuu niittopuuhat, kunhan vaan jostain löytyy pelto joka ei kirjaimellisesti ui.

Nyt saatiin tämä paalierä ihan kuivana tehtyä emoille talven varalle. Pöyhiminen muutamaan kertaan kannatti.

8 tuntia myöhemmin, kun paalit oli saatu pakettiin ja ajeltiin kotiin oli lehmien hernepelto syöty puhtaaksi.

Musta-apila ja emänsa Imun seurassa. Hellä pesuhetki loppui, kun menin kuvaa ottamaan. Iklu-sonni oli illalla tuimalla tuulella ja syykin selvisi: kaksi kiimassa olevaa lehmää.

Kotona vastassa oli pikkuneiti, joka ensimmäisekseen kertoi että ikävä oli ollut kova. Epäilen kyllä, että ikävöimään ei ollut edes ehtinyt, sillä mummu oli käyttänyt lapset rantasaunassa ja mustikassa, myös polttopuita olivat koko sakilla kasanneet rannassa puuliiteriin ja pöydältä löytyi iso kasa paistettuja lettuja. Olipa ihana tulla paalausurakan jälkeen hikisenä ja pölyisenä kotiin, tehdä navetta puuhat, käydässä rantasaunassa ja käydä lettupinoon käsiksi. Mun niin piti vielä koneella touhuta yhtä ja toista, mutta nukahdin sohvalle alta aikayksikön.

Paljon olis kirjoitettavaa ja monen monta postausta jäänyt kesken kiireen vuoksi. Huomisesta eteenpäin luvattu taas pidenpää poutaa, joten jos lapsenvahti järjestyy saadaan jatkettua urakkaa. Lapset pääsevät kummitädille yhdeksi yöksi, mikä tarkoittaa että silloin voidaan paalata vaikka aamuun saakka.

Koululaisten kesälomat alkavat käydä vähiin ja ensi viikolla meidänkin arki tulee muuttumaan, sillä vanhin lapsistamme lähtee eskariin. Ihan hassua, sillä  ei siitä vauva-ajasta niin kovin kauaa ole.  Repun ostoon siis rynnättävä huomenna tai viimeistään viikonloppuna, änkkärireppu olisi jostain löydyttävä.

Aurinkoista loppuviikkoa jokaiselle lukijalle!