Jämähdän usein iltaisin koneelle toteuttamaan erästä haavettani. Piirrän iltaisin lasten mentyä nukkumaan lasten onnittelukorttisarjaa.  Omien lasten toiveet kuunnellen pöllöjä, pöllöjä ja pöllöjä, mutta tällä kertaa koneella piirrettyjä pöllöjä. Piirtely on niin pikkutarkkaa hommaa, että silmät ei meinaa kestää. Välillä käyn sitten lukemassa muiden ihmisten kirjoittelemia blogeja, facebookkia, sähköposteja ja sisustusjuttuja. Tai kirjoittelen höpöjuttuja tänne blogiini. Kiitos teille ihmiset ihanasta palautteestanne. <3 kommentit olisi kuitenkin erityisen tervetulleita edelleen, ei se ole niin kova kynnys kirjoittaa tuonne alas, vai onko?

Jatketaan vielä muutamalla sanalla ja kuvalla niistä pöllöistä, eli tällaisia on syntynyt lauantai ja sunnuntaiöinä. Molemmista on tulossa korttien lisäksi julisteet seinälle. Keltainen lastenhuoneeseen ja harmaa meidän olohuoneen tauluseinään. Mitäs pidätte? (Tämä ylenpi on kyllä kauniinpi valkopohjaisena, mutta näette sen version tästä hieman myöhemin.) Nyt kun piirrustusvaihde pääsi taas kyntiin, olisi ihana pitkästäaikaa piirtää oikealla kynälläkin...

Huomaatteko, lasten pöllöt ei näytä vihaisiltä?

Kiirusta on muutoinkin liikkeellä edelleen tuon remontin kanssa, mutta tänään en ehtinyt remonttia saattaa seinäkolojen kittausta lukuunottamatta eteenpäin. Tämä päivä on lipunut ohi eläinten ja hieman lastenkin asioita hoidellessa. Vihdoin ja viimein myös hävitettiin se vuorenkokoinen lihalaatikkokasa meidän terassilta. Johan sitä pitkästäaikaa näki, miltä se terassi näyttää. Hyvin oli ensimäisestä talvestaan selvinnyt lukuunottamatta pientä nirhaumaa, jonka isännyys traktorin levyllä sai aikaan lumia ajaessa. Noh, pikkujuttu, korjattavissa, annetaan anteeksi. :)

Päivän mukavat hetket oli, kun rakas ystävä pyörähti kylässä ja lapsetkin saivat hetkeksi huippumieluista seuraa. Kunpa vain olisi aikaa enemänkin oleskella yhdessä. Toisekseen vein tänään ekaa kertaa tänä kevänä pyykit pihalle. Jos säät suotuisina jatkuu, meidän pyykkivuori kutistuu olemattomiin jo muutamassa päivässä. Näkyvissä oli paljasta maata ja heti syttyi taas vimma sisälläni kuoputtamaan maata. Edelleen ne kasvitkin on laittamatta itämään, kun en ole etinyt tehdä siemeninventaariota.

Mulla on muutoinkin projektia tässä käynnissä, mutta aika ei tahdo riittää. Muutama ystävä odottaa apua ja piirustuksia sisustus-suunnitelmista. Omaa haaveissa siintävää talonlaajennushanketta pitäisi suunnitella ja piirtää ja miettiä lopullisia kustannuksia. Se ei oikeasti ole nyt ajankohtaista, tänä kesänä ei ainakaan hommaa potkaista alulle, enkä tosiaan tiedä tuleeko se ikinä onnistumaankaan. Saattaa olla liian kallis hanke ikinä tehtäväksi, mutta aika näyttää ja unelmat elää. On meillä olemassa remonttitili, mutta tällähetkellä sinne kertynyt summa kattaisi karkeasti laskettuna hankkeesta ehkä 1/10 osaa, eli vielä on aika pitkän matkaa säästettävää ja toisekseen sieltä kiitettävää vauhtia rahat hupenee tämänhetkisen remontin tiimellyksessä.

En muista, olenko täälä jo aiheesta kirjoittanut, mutta väkerrän tässä ohimennen myös omaa keittokirjaa. Joitain kirjaan tulevia reseptejä olen julkaissut täälä blogissakin. Rakastan laittaa ruokaa ja varsinkin hieman jotain parenpaa sellaista. Jauhelihakeiton ja makaronilaatikon valmistuksesta on kadonnut hohto jo kauan sitten, mutta silti kokkaan isolla sydämellä rakkaille ystäville ja perheen omiin juhlahetkiin. Mielestäni on ihanaa, kun meillä käy ihmisiä syömässä. Vieläkun joku päivä oppisin leipomaan, olis mahtavaa osata tehdä vaikka hienoja kakkuja. Tällähetkellä rahkeet ja aika ei riitä aiheeseen syventymiseen. Leipomaintoisia apukokkeja minulla kyllä riittäisi, mutta hermoja ei siinä vaiheessa, kun kaikki tarvikkeet olisi pikkuneidin toimeksiannosta pitkin lattioita ja seiniä. 

Mulla on ähky. Vetäsin hieman liian ison kebabannoksen iltaruoaksi. Meidän lasten herkkua tuo, mutta koska on eines, niin harvakseltaan tulee tehtyä. Suunnitelmista olisi kyllä tehdä omasta jauhelihasta kokonaan kotitekoista kebabia. Sen pitäis viedä mennen tullen nuo kaupanlihat. Siinä mulle muuten tavoite seuraavan kebabin himoon.

Huomenna siis ryhtiliike remontin edesauttamiseen. Ja vaikka kuinka olen kehno leipuri, olen päättänyt kokeilla mutakakun valmistusta. Saa nähdä, saadaanko maistuva elämys, vai makeat naurut. Molenpi hyvä.