Yli viikkoon ei ole navetalla väki lisääntynyt, mutta toissa yönä poiki Jasmin komean sonnivasikan. Viereisessa poikimaketassa Eka otti mallia ja poiki myös sonnivasikan eilen aamulla. Jälkimmäistä hieman ohjailtiin eväille. Vielä eilen illalla Suomi-Venäjän viimesellä erätauolla syntyi kolmas vasikka saman vuorokauden sisään. Taitaa olla hieman tarttuvaa tuo poikiminen. Enää kolme poikivaa jäljellä!

000kakku11.jpg

Ollaan rämmitty ja kömmitty koko perheen voimin viimepäivinä niin pelloilla kuin metsässäkin. Lasten mielestä oli huippukivaa heitellä kiviä tukkeutuneeseen ojaan, jota isännyys hikipäässä availi lapiolla ja itse virittämällään pitkällä "putkenavaajalla." Kun se vihdoin viimein aukesi ja alkoi vauhdikkaasti vedenpinta laskea, lasten mielestä se oli tylsää.

Käytiin myös vilkaisemassa onko mökit vielä pystyssä. Rantasaunareissujen iloksi ostettu limsatölkkisäkki myös kuljetettiin valmiiksi rantaan, sillä se pikkuhiljaa tölkki tölkiltä hupeni terassilla ollessaan. Eikä vain lasten toimesta sillä kyllä meillä aikuisillakin oli jotain tekemistä limsatölkkien hupenemisen kanssa, hyi hyi. Mökit oli pystyssä ja into rantasaunan korkkaamista kohtaan kasvaa joka päivä. Ei minusta ja kersoista vielä uimaan olisi, mutta isäntä polskisi varmasti jo innoissaan.

000a2.jpg

Ollaan oltu metsäretkillä, tai tarkemmin sanottuna isäntä on sahannut tuulenkaatoja ja minä lasten kanssa ja ilman viskonut niitä kasoihin. Eihän lapset tietenkään mitään painavia pöllejä voi kantaa, mutta minä olen saanut hikoilla urakalla. Metsässä viihtyäkseen lapset keksivät itse kerätä kantojen päälle oraville käpyvarastoja ja välillä leikittiin piilosta ja käpypommitusta. Välillä sitten innostuvat kantamaan puun latvoista sahattuja pieniä polttopuita. Hyötyliikuntaa, töitä ja lastenvahtimista samaan aikaan. Kätevää. Eikä lapsia tarvi kahta kertaa kehoittaa mukaan lähtemään, sillä meidän ikivanha (vm. 64) Nuffield herätettiin pari viikkoa takaperin talviunilta ja matkustamme lasten kanssa sen takalaatikossa sinne ja tänne. Ihan parasta hupia. :)  Sen on alkujaan ostanut mieheni isän isä ensimmäiseksi traktoriksi tälle maatilalle. Traktorin kauppakirja koristaa meidän talon yläkertaan vievässä portaikossa.

Kesäisin tämä on vielä paljonkin ajossa tässä kotipihalla. Roudataan tällä pikkutavaraa suuntaan ja toiseen, käydään tämän kyyditsemänä välillä rantasaunassa ja pyörittää tämä myöskin klapikonetta. Niin on pieniruokainen, että yksi tankkaus kesässä piisaa. :)

000tarktori.jpg

Muutoin meidän pihassa pyörivät traktorit omaavat seuraavassa kuvassa näkyvän peurakoristeisen kilven. Isäntä teki lomitushommia useamman vuoden ennen kuin sukupolvenvaihdos tähän tilalle tehtiin. Mieheni kotitilan isannyys siirtyi meille vuonna 2002. No anyway, lomitustyössä testasi traktoreita laidasta laitaan ja jo silloin syttyi ehdoton rakkaus Jontikoita kohtaan. Mitään muita merkkejä ei edes tosissaan mietitty, sillä jo oli tiedossa millä meillä tulevaisuudessa töitä tehdään. Uusista traktoreista ei edes haaveilla. Jos olisi ylimääräistä rahaa ja traktorin hankinta edessä, meille tulisi joku vuosituhannenvaihteen, ei liian sähköistetty jontikka. Meidän nykyiset traktorit on edelliseltä vuosituhannelta, eli alkaa niillä jo ikää olla toisella enemmän ja toisilla vielä enemmän. Ei ne uudet koneet, vaan se asenne. ;)

000tarktori1.jpg

Nyt meillä oli kuitenkin klapikoneiden hankinta edessä puukasan kasvaessa. Vanha sirkkeli alkoi olla aikansa elänyt ja suojavarusteet siitä on ropissut aikojen saatossa pois. Meillä on giljotiiniklapikone kimpassa muutaman muun kanssa, mutta sitä tulee ehkä käytettyä kerran viiteen vuoteen. Nyt tarvittiin hyvä sirkkeli ja tehokas halkaisukone. Pienen googlettelun jälkeen Palaxin puuntekovärkit taitavat olla parasta laatua ja niitä mentiin katsomaan. Mieluisat vaihtoehdot löytyi ja se tiesi kahteen kertaan naapurikunnassa ajelua, jotta saatiin ne tänne kotiin saakka. Reilu puolituntia kului ja jo oli ensimmäiset kannot pieniksi pilkottu. Näppärä vehje ja isännyys niin tyytyväinen.

Tänään oli meidän syksyllä eskariin lähtevän lapsen eskariintutustumispäivä. Hieman sitä jo illalla jännitti, mitä päivä tuo tullessaan. Sama 6-vee osti eilen omilla rahoillaan uuden fillarin ja heti samantien kotona oppi ajamaan sillä ilman apupyöriä. Ilme oli näkemisen arvoinen. <3 Suuria juttuja pienen ihmisen elämässä. Täytyypä räpsäistä kuva onnellisesta pyöräilijästä. Tosin nyt on ollut niin kurjaa keliä että fillaroinnit taitavat siirtyä loppuviikolle.

Mukavaa keskiviikkoa jokaiselle lukijalle ja antoisaa tulevaa Helatorstaita.