kuivahein%C3%A4.jpg

Eilen aamupäivällä meillä alkoi kesän eka pikkupaaliurakka. Claassin ikivanha kovapaalain hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja se tarkoitti hankomiehille, kuormantekijöille ja kuskeille töitä. Aurinkokin näyttäytyi vaikka säätietojen mukaan piti olla pilvinen päivä ilman mollukan pilkahduksia. Isännyys oli pellon reunat paalannut ja pari päivää edeltä pyöröpaaleihin, mikä helpotti urakkaa useammalla sadalla pikkupaalilla. Talkooväköä ilmaantui paikalle ja saatiin hyvin hommat käyntiin.

kuivahein%C3%A46.jpg

Meidän oman perheen lisäksi mukana oli avuliaita sukulaisia ja ystäviä. Toiset ekaa kertaa kokeilemassa ja toiset vanhoja konkareita vuosien takaa. Takuulla jokainen sai hien pintaan tässä hommassa.

kuivahein%C3%A41.jpg

Juomataukoa vähän joka välissä, sillä tässä hommassa nesteytys on aika oleellinen osa tekemistä.

kuivahein%C3%A42.jpg

Lapset on nykyään jo innokkaita kuskeja ja pikkuvaihteella ajo hoituu näppärästi pellolla. En malttanut olla itsekin heittelemättä ja se pellolla tuntuikin hyvältä ajatukselta ja hyvältä liikunnalta muiden toppuutteluista huolimatta.

kuivahein%C3%A43.jpg

Vaikka ihan rauhassa tein, kotona muutama terävämpi supistus sai kiltisti minut jäämään kotiin ruoanlaittopuuhiin ja lastenvahdiksi. Totta puhuen ehdin jo hieman säikähtää, kun pääkin tuntui ihan sekavalta ja supisti hetken niin vietävästi että liikkuminen oli mahdotonta. Mittasin sokerit ja tulos alkoi kolmosella, mikä selitti hetkellisen sekavuuden. Pari lasia limpparia ja ruisleipä sai taas ajatuksen juoksemaan normaalisti. Tiesin että kohta saapuu janoinen ja nälkäinen joukko peltohommista

burgeri1.jpg

terassi.jpg

Grilli kuumaksi... Hodareita, hamppareita ja kyrsää...

hamppari1.jpghamppari.jpgkuivahein%C3%A44.jpg

Suihkun kautta paljuilemaan tai meistä osa siinä välissä ehti jo käydä järvessäkin virvoittautumassa. Tää oli puhtaasti taktikoitu juttu, mutta ensin miehet saivat paljuvuoron sukellusta harjoittelevien lasten kanssa. Aika villi meno paljussa sai miehet poistumaan jo tunnin kuluttua, mutta lapsilla vain meno kiihtyi. Kun kello alkoi lähentelemään puolta yhtätoista, oli lasten aika mennä nukkumaan ja naisten vuoro siirtyä paljuun. Rakkaan ystävän kanssa ekaa kertaa yhdessä lilluessa aika kului kuin siivillä. Neljä tuntia mennä humahti hetkessä kun kello oli jo puoli kolme yöllä ja taas oma maailma on hieman parempi paikka elää. Oli kyllä tähän mennessä koetuista paljuiluista ehdottomasti rentouttavin elämys, eikä takuulla jäänyt viimeiseksi:) Rankka päivä teki tehtävänsä ja yöllä oli kyllä niin väsy, että nukahdin varmaan minuutissa masuasukkaiden mylläämisestä huolimatta.

kuivahein%C3%A45.jpg

Koska talkooväki jo kyseli, onko toista pikkupaaliurakkaa tulossa tälle kesälle, ei se homma muidenkaan mielestä taida kovin ikävää olla. Toinen satsi ollaan vielä tekemässä, vaikka eiliseen reippaaseen 700 paaliinkin jo ollaan tyytyväisiä. On siinä jo vasikoille kivasti narskutettavaa. Mutta toki ladoissakin on vielä tilaa. Jos pikkupaalikelejä, eli useamman päivän yhtäjaksoisia poutia ei ole tiedossa, tehdään kuivahkoa heinää vielä monta sataa pyöröpaalia -niihin kun sen heinän ei ole pakko olla ihan rutikuivaa, toisin kuin pikkupaaleihin. Lämmin kiitos kaikille eilen avussa olleille ihanasta ja työntäyteliäästä päivästä ja erityisesti siitä, että pikkupaalit on nyt turvassa riihen ja ladon suojissa sadekuuroilta.

Nyt lähdetään autolla kierrokselle katsomaan, mistä seuraavaksi heinää kaatuu. Kovasti näyttää isännällä olevan nyt pyöröpaalaus-moodi päällä ja silloinhan sitä on tehtävä, vaikka sääennuste pieniä kuuroja uhkaakin liikkeellä olevan. Se mihin ne sitten osuu, on jo rakettitiedettä joten heinää nurin vaan. On tässä vielä useampi kymmenen hehtaaria pystyssä ja 500 pyöröpaalin vaje ensi talveksi.

Mukavaa viikonloppua!