Tätä on niin odotettu. Isännyys ehti vihdoin viimein käydä hakemassa multakuorman kasvihuoneelle. Otettiin kerralla reilummin ja nyt ei ainakaan lopu multa kesken. Tästä taitaa jäädä seuraavaksikin vuodeksi multaa varastoon. Meidän pikkuneiti on niin hengessä mukana ja katsoi ikkunasta, kun kuorma tuli pihaan ja huusi: "Äiti, tuu kattoon. Nyt sitä multaa tuli! Ihanaa."

Tuo viimeinen sana kuvasi hyvin myös minun tuntojani; ihanaa!  2-3 lavaa tilasin, mutta 4 lavaa isännyys toi. Määrästä päätellen ei ole uudestaan ainakaan heti lähdössä hakemaan. Johan oli paalikärrynrenkaat kovilla, mutta kestivät onneksi kotiin saakka.

Kasvualtaat tyhjättiin alkuviikosta ja niihin ajettiin reilu kerros palanutta lehmänlantaa. Nyt hieman hiekkaa sekaan, päälle multaa ja pääsen toteuttavaan joka keväistä unelmaani: taimien istutusta. Vaikka kasvihuoneeni on pieneksi huoneeksi kohtalaisen iso, tila loppuu aina kesken. Tänä vuonna viimevuosien ahtaudesta viisastuneena päätin istuttaa osan kasveista suuriin ruukkuihin, joita sitten tarpeen mukaan voin kantaa vaikka pihalle kesällä nauttimaan auringosta.

Tomaatteja, tomaatteja, kurkkua, paprikaa, tomaatteja ja chiliä näin alkuunsa laitan kasvihuoneeseen. Tomaatit ja kurkut pääsevät itse kasvualtaisiin, paprikat ja chilit laittelen ruukkuihin. Tomaatit ovat ne kaikkein rakkaimmat kasvihuoneen asukit ja niitä on tarkoitus laittaa nyt seitsemää erilaista sorttia. Mansikkaa kasvihuoneen ulkopuolelle laariin ja muutama amppeli olisi tarkoitus laitella terassille lasten iloksi. Kasvihuoneessa on lämmitys kylmien öiden varalle. Automaattinen kattoluukkutuuletus tasapainoittaa päivisin lämpöä ja heti lämmön noustessa nousee kattoluukku komeasti korkealle ilmaan. Kätevää.

Haaveena myös oli automaattinen seinätuuletusluukku, mutta sitä ei enää kasvihuoneeseen kennolevyjen vaihtuessa turvalaseihin ollut saatavilla. Kastelua helpottaa Blumatin automaattikastelusarjat. Suosittelen niitä helppokäyttöisyyden vuoksi jokaiselle puutarhurille. Pääasiassa kastellaan pehmeällä sadevedellä. Kasvihuoneen vieressä on myös vanha kaivo, josta pumpulla nostetaan välillä vettä kasvihuoneeseen. Veden menekki on aika hirmuista kuumina kesäpäivinä, kun kasvit ovat kasvaneet jo kasvihuoneen kattoon saakka ja notkuvat kypsymistä odottelevia vihanneksia, 160 litran saavin saa käydä täyttämässä joka päivä ja yleensä aina se on tyhjä. Kuka kantaa vähintään 16 kastelukannullista vettä vuorokaudessa kasvihuoneeseen? No ei kukaan. Lehmänlanta ja satunnainen nokkosvesitiiviste riittävät lannoitukseksi, eli luomulla mennään. Jonkin sortin lisätuuletus tulee sitten vielä kesähelteillä, mutta sen jätän isännän päänvaivaksi. Sähkömiehenä hän saa hoitaa ja toteuttaa sellaiset suunnitelmat.

Meidän keittiön ikkunalla kasvaneet taimet pääsevät vihdoin viimein kasvihuoneeseen ja saan raivattua keittiön pöytätasot tyhjiksi. Välillä olen saanut hieman epämääräisiä katseita, kun leivänpaahdinkin on saanut toimittaa virkaansa lattialta käsin, mutta minkäs teet, jos kaikki tasot on ollut kasvien vallassa.

Seuraavaksi saappaat jalkaan ja voitte varmasti arvata, mitä touhuan tänä iltana! Ja kaksi nourimmaista ovat takuulla hommissa mukana. Vanhinta taas ei kiinnosta pätkän vertaa. ;) Isännänkin ajattelin houkutella kantoavuksi.

Jos joku lukija itse bloggaa kasvihuoneaiheesta, laita minulle linkkiä blogiisi. Käyn ehdottomasti tutustumassa!