Ettei jutut mene pelkiksi kadonneen uuman metsästykseen liittyviksi postauksiksi, kerron teille pitkästäaikaa hieman karvakorvien kuulumisia.

Vihdoin viimein houkuttelu ja ylimääräisillä jauhoannoksilla lahjonta tuotti tulosta ja nyt emolauma metsän suojista suvaitsi tulla navetalle ja ihmisten ilmoille. Ei karvaturpia ole paljon pakkaset haitanneet, sillä kovemmillakin pakkasilla märehtivät kaikessa rauhassa puiden alla pahnakasoissa pötkötellen. Nyt kuitenkin saan viettää niiden kanssa aikaa ja harjailla niitä välillä ihan tässä navetalla. Tosin usein sielä ei ole ketään, vaan mieluummin ovat ulkosalla. Tuulisella kelillä lauman löytää hieman peruspäiviä useammin katoksesta. Ja jotkut jauhoon ihastuneet yksilöt käyvät useinkin kurkistamassa, onko ylimääräisiä jauhoyllätyksiä ruokakaukaloon ilmestynyt. Kun jauhot on syöty, ne painelevat heti korvat tötteröllä laumakavereiden luokse pellolle. Muutamina öinä pari lehmää on ollut katoksessa nukkumassa.

Vihreämmille laitumille lähteneen Iklun seuraaja, nykyinen siitossonnimme Lipton on vielä kokonsa puolesta pieni, oikeastaan aikamoinen ruipelo. Luonnekkin on erilainen, sillä tämä nuori herra on ujo ja arkakin edeltäjiinsä Lakuun ja Ikluun verrattuna. Jospa tässä ehdittäisiin tutustua ajan kanssa ja uskoakseni meistäkin ihan hyviä kavereita vielä tulee. Paksu ja pörröinen talvikarva päällä, eikä pakkaset näytä yhtään senkään menoa haittaavan. Pääsin jo leipäpalalla lahjomalla rapsuttelemaankin Liptonia tässä muutama päivä takaperin. Vielä kuitenkin on matkaa siihen, että luottamus olisi 100 % puolin ja toisin. Mutta aikaa, aikaa, rapsutuksia, aikaa, herkkuja ja vielä kerran aikaa. Siinä resepti, millä sonnista saa hyvän ja luotettavan kaverin.

lipton.jpg

Muutamilla lehmillä on selän päällä luminen kerros, mutta karva on loistava lämmöneristäjä. Selät on ihan kuivat ja karvan ja lumen väliin sormet työntäessä iho on ihan lämmin. Kolmen kympin pakkasilla turpakarvat menevät huuruun ja lasten mielistä lehmät näyttää joulupukeilta. Lämmintä juomavettä, reilusti kuivaa heinää, suolakivet, kivennäiset ja kuiva nukkumapaikka kun on tarjolla, ei näillä näytä hätäpäivää olevan. Moni ihminen päivittelee, kuinka nuo pihalla pärjää, mutta kun faktat kertoo niin ihmiset ymmärtää helposti asioiden oikean laidan. Ennen vanhaanhan koko navetallinen lypsylehmiä sairastui utaretulehdukseen, jos kovilla pakkasilla navetan ovi jäi hetkeksikin auki. Nämä liharotuiset on ihan toista maata paksuine talviturkkineen. Moni vaan ei tule asiaa ajatelleeksi.

Kovimmilla pakkasilla tulee kuitenkin mietittyä luonnossa vapaana eläviä hirviä, peuroja ja muita, jotka joutuvat ruokansa kaivamaan lumihangen alta ja juomaveden korvaa lumi sulana olevan veden puuttuessa. Tuskin nekään pystyyn jäätyvät, vaikka lämmöntuotanto niillä on vain murto-osa naudan lämmöntuotosta ja energiaa kuluu paljon evään etsintään.

lehm%C3%A4t.jpg

Lempilehmäni Tarja on yksi useimmiten navetalla ylimääräistä jauhoannosta kärkkyvä yksilö. Tämä samainen mamma on nyt meidän vanhin lehmä, komealla 13 vuoden iällä. Huomatkaa muuten valkoinen sydän otsassa. Tarjahan poiki kesällä kaksoset Minnin ja Marion. Mario lähtikin välityksen kautta toiselle tilalle kasvamaan, mutta valkea Minni jäi meille kotiin eloansa jatkamaan.  Tarja muutenkin on ihan super fiksu yksilö. Kesäisin otan sen usein syömään nurmikot pyykkitelineen ympäristöstä, eikä se edes aitoja tarvitse ympärilleen. Myös pieni kuiskaus korvaan pellolla ja kuin sanattomasta sopimuksesta mamma lähtee heti kävelemään ripeään tahtiin sääsuojaan jauhoannokselle. Tämä on kyllä elämää suurempi lehmä, eikä toista samanlaista tule koskaan. Toivottavasti meillä olisi edessä vielä muutama yhteinen vuosi.

tarja.jpg

Kuvassa näkyvä, angus -hereford risteytyshieho Laikku on toinen meille viime kesänä ostetuista hiehoista. Sitä rapsutellessa tuntui jo kyljen läpi mahassa kasvavan vasikan liikkeet. Tämä neiti on niin kesy, että ihan syliin meinaa tulla. Omien varpaiden sijainti on hyvä paikallistaa sentilleen, jos ei halua jättää varpaita sorkan alle. Huhtikuussa meillä alkaa siis poikimiset, mutta sitä ennen ensikertalaiset ja vanhemmat lehmämammat saavat viettää vielä muutaman kuukauden ansaittua lomaa.

laikku.jpg

Kivaa keskiviikkoa jokaiselle!