Huh huijakkaa! Tänään lähti päivällä viimeiset syyslomalaiset kohti Nokiaa ja nyt ollaan omalla porukalla. Niin on ollut kiva ja vauhdikas viikko takana ja lapsilla serkut seuranaan.
Syksyiset kelit ovat olleet varsin aurinkoiset ja retkeiltiin metsässä.
Metsässä lapset innostuivat tekemään tehtäviä: kuperkeikkoja mäkeä alas, kivelle kiipeämistä, ihmispyramidejä, kilpajuoksua... Lapsi on terve kun se leikkii, eikös se niin mennyt? Metsästä kotiutui hikistä porukkaa.
Serkkupoikia
Koko konkkaronkka metsän siimeksessä! Kertakaikkisen upeita nuo läheisen Vuorijärven maisemat.
Serkkutytöt
Lepotauko...
Kun selällään rötkötettiin sammaleella, näkymät oli näin huumaavat. Sielu lepää ja olo virkistyy...
Muutamia suppiksia kummipojan sangossa. Siskoni keräsi myös pussiin muutaman litran ja muiden saldo 0.
Meidän kummipoika oli innokas nostamaan perunamaalta pottuja. Hän aivan haltioissaan kaiveli perunoita mullasta. Ihana Matu! Perunat oli pieniä ja muutamia pinnalla olleita löytyi paleltuneena. Kasvihuoneelta puolestaan tuli aivan valtavan kokoisia perunoita, mutta niitä ei ollut yhtä ämpärillistä enempää.
Punaista Rosamundaa...
Paikoittaan perunoita oli hyvinkin. Ihan vähän vasta nostettiin, ensi viikolla pitäisi nostaa kaikki loput. Käsin kun kuokitaan ja kerätään, on sadnkorjuu hyvä jakaa muutamalle päivälle.
Kasvihuoneen järkäleet
Lähdettiin metsään suppilovahveroiden toivossa, mutta laihaksi jäi saalis. Ei päässyt kasvikuivuri hommiin laisinkaan. Toki niitä löytyi sen verran, että illalla saatiin pihvin päälle sienisoosi tuoreista suppiksista. Tuoreet sienet metsästä, perunat omasta maasta, yrtit kasvihuoneelta ja itse kasvatettu liha, juuri sellaista lähiruokaa josta minä tykkään. Pitäisi varmaan hankkia vielä se lypsettävä lapinkyyttö, niin saisi maidot ja kermatkin itse tuotettuna. :) (Meidän oma kasvattama karja on lihantuotantoon jalostettua pihvikarjaa, joita ei lypsetä laisinkaan)
Vaavikin sai satulan selkäänsä ja ratsastajia pihamaalla riitti. Ihan olin yllättynyt, kuinka ennakkoluulottomasti hevosiin tottumattomat lapset halusivat käydä istumassa hevosen selässä. Huomenna sanotaan hyvästit karvaturville, sillä Vaavi ja Goldi lähtevät kohti uutta, ihanaa ja avaraa talliaan. Ihan tulee varmaan niitä ikävä, sillä Goldi ehti olla meillä hoidossa hieman vajaan puoli vuotta. Vaavi vain vajaan kuukauden. Ihan speciaalitapauksia molemmat.
Ja rohkenisin väittää, että ihmeiden aika ei ole ohi, sillä hevosia pelkäävä isäntä ilmoitti haluavansa ratsastaa Vaavilla. Kun kumpparit ei jalustimeen mahtunut, piti kyytiin hypätä crocsit jalassa. Tyyli vapaa ja onnellisen oloinen isännyys! Ihanat muistot ja ihana viikko takana kaikin puolin.
Iltasella vielä ystävä piipahti pikaisesti kupposella kuumaa ja vaihdettiin kuulumisia. Kiitos kaikille menneen viikon tapahtumiin osallistujille! Ja ainiin, meillä oli huippukivat ennakko Halloweenit, joista laitan kuvia jahka joudan.
Mutta nyt kerrankin taidan kuukahtaa ajoissa sänkyyn sillä sen verran silmäluomet nyt painaa. Myös erityiskiitos teille lukijoille siitä, että viime aikoina olette kommentoinut postauksia runsaammin, Niin paljon saa virtaa kirjoitteluun mukavista palautteista!
Ihanaa lauantai-iltaa kaikille!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.