Kun ei nauramiselta saa enempää nukuttua, niin voihan sitä aamu neljän aikaan vaikka katsella Netflixistä elokuvaa tai päivittää blogiin viikon kuulumiset. Tottapuhuen mun oli pakko poistua makkarista, kun naurettiin isännän kanssa niin kovaa että lapsetkin heräsi toisesta huoneesta kysymään mikä on niin hauskaa ja joko nyt pitää herätä. Yritin kovasti pidätellä naurua kasvot tyynyyn päin, mutta eihän siitä mitään tullut kun toineen koittaa sitä samaa selän takana. Päätin sitten poistua paikalta ja jatkaa nauramista yksin sohvalla, jotta muut saa vielä vetää unta palloon. Huh huh.
Niinpä se viikko mennä hujahti loppua kohden viileässä kelissä. Parina yönä on ollut tosi kylmää. Iltaisin on saanut peitellä hallanarkoja kasveja ihan varmuuden vuoksi ja kannettiin vielä illalla kaikki kannettavissa olevat kukkaistutukset lämmittimellä varustettuun kasvihuoneeseen. Lapset on ihmeissään kun lämpöisen viikon jälkeen vedetään haalaria ja takkia niskaan. Se on kuitenkin tätä Suomen kesää.
Jos näiden apulaisten innokkaalla työpanoksella ei saada valmista niin ei sitten millään. Terassiin upotettavien valojen asennus on hidastanut hommaa, sillä mulla on ollut kummallisen vaikeaa päättää valojen tarkat sijainnit. Ei missään nimessä suoriin riveihin, vaan mutkalla oleva valopolku, mutta sekään ei saa olla liian mutkalla. Helppoa vai eikö sittenkään? Edellisessä terassissa en ollut ekaan asennukseen merkitsemistäni paikoista huolimatta tyytyväinen ja isännyys kiltisti vaihtoi uudet lankut ja teki asensi uudelleen valot paikoilleen. Nyt kuitenkin päätin että kerralla on onnistuttava ja useamman tunnin olen istunut terassin reunalla valojen paikkoja pohtiessa.
Terassin rakennukseen tarvittavia kiluja ja kaluja on monenmoisia. Onneksi isännyydellä on homma hanskassa.
Runko alkaa paljun reikää vaille olemaan piilossa. Tukirautoja on lykätty joka väliin ja nyt on sen verran jämäkkä että kyllä muuten kestää.
Aika siististi ja huomaamattomasti valot asettuvat paikoilleen.
Melkein valmiista päälisestä valoja ei päivänvalossa edes hyvin havaitse, sillä yöllättävän hyvin peittyvät oksaiseen terassilautaan. Viimeinen upotettava led-sarja asennetaan vasta kun palju on asettunut paiklilleen.
Onko oikeasti tuo paljun kolo noin iso? Kuulemma kyllä ja mun piirustusten mukaan mitoitettu. Tosin paljun ollessa 8-kulmainen nurkista lähtee vielä pienet pienet suikaleet pois. Lapset ei meinaa malttaa odottaa altaan saapumista vaan jo usein aamulla kysyvät joko se päivä olisi tänään... Pohjaa siis vielä nostetaan murskepatjalla ja eristetään finfoamilla ja uretaanilla.
Nyt odotellaan siis paljun saapumista ja sitä meille on lupailtu suurella todennäköisyydellä juhannukseksi. Toivottavasti aikataulu pitää paikkansa. Sitä ennen saapui vielä sorakuorma, jotta saadaan paljun pohjakorkeus oikealle kohdalleen ja loput suodatinkankaat piiloon. Lopullisten portaiden ja kaiteiden suunnittelu on myös hieman vielä vaiheessa, mutta kyllä tämä tästä valmistuu. Soraa tarvitaan vielä yksi rekkanupillinen ja sitten sen tarve alkaisi tähän hätään olla tässä.
Heti oli selvää kuka on kukkulan kuningatar.
Huvimajan sisustusta olen alkanut pikkuhiljaa suunnittelemaan. Paljon valkoista ja vähän ehkä minulle epätyypillistä romanttistakin. Ihan erilaista siis, mitä meiltä kotoa löytyy. Sisustussuunnitelmista myöhemmin enemmän lisää.
Tiistaina siis saapui ekat kesälomalaiset, lasten serkkutytöt kaupungista. Myös lasten vaari, eli isäni tuli meitä pitkästä aikaa moikkaamaan. Vaari on pikkuneidin suosikki ja sylissä piti istuskella moneen otteeseen. Serkuilta tuliaisiksi saadut hiuspannat pääsivät heti ahkeraan käyttöön, toinen tietysti vaarin kaulaan.
Ja rakas serkkutyttö. Näissää kahdessa on muuten paljon samaa, sillä isät on keskenään veljekset, samoin kun me äidit ollaan sisaruksia. Yhdennäköisyys monissa valokuvissa on hätkähdyttävän samanlainen.
Paljon odotettu huvimaja myös saapui, mutta mitään sillä ei ole vielä ehditty tekemään. Autotalliin sateelta suojaan kannetut elementit odottelee maalausta. Pohjamaalia ensin kerros pintaan ja sen jälkeen samalla maalilla maalataan millä talokin on vetäisty, eli tummanharmaa- valkoinen kokonaisuus tulossa.
"Vihdoin se saapui, prinsessalinnani! "
Pakkaukset olivat niin valtavat, että onneksi ei edes yritetty niitä peräkärryllä lähteä noutamaan.
Ruuveja, nippeleitä ja nappeleita oli useampi kilo. Iltapalaksi luemme tulevina iltoina rakennusohjetta. Jospa tässä joku päivä sadepilvet väistyisi taivaalta, niin voitaisiin hieman päästä rakentelupuuhiin. Itse odotan maalausta, sillä painavien osien nostelu ei enää ota sujuakseen.
Nyt on riittänyt vauhtia ja lapsilla on ollut tekemistä serkkujen kanssa touhutessa. Rannassa ollaan saunottu viileistä keleistä ja vesisateesta huolimatta. Kova tuuli ja kylmä vesi siivittivät reissua. Kuitenkaan kenenkään hymy ei epävakaasta säästä johtuen hyytynyt vaan virnistys yletti lähes korviin saakka.
Muut kävi uiskentelemassa, mutta itsestäni en saanut sitä vertaa tällä kertaa irti.
Oma selkäni on taas reistannut eilen niin, että hyvä kun kävelemään pystyy. Johan se on tässä siedettävä ollutkin viikon toistakin. Eilen nitkahti niin pahasti, että ajattelin jo lanssin tilauksen olevan edessä. Lapset hakivat isännän navetalta, joka sitten viritteli mulle selän tukivyön paikalleen ja elämä taas jatkui hidastetusti kivun saattelemana. Jos en olisi saanut kiinni lasten kerrossängyn kaiteesta, olisi kyllä huonosti käynyt. Sain viime gravidanreissulta loppuraskaudeksi sairaslomaa, eikä tottavieköön tällä selällä kyllä luotaisikaan yhtään sontaa tai revittäisi rehua navetalla. Saati jos nitkahtaisi sonnien kettoja siivotessa samanlailla kun eilen, niin sinne jäisin kykkimään eikä pois pääsystä olisi tietoa. Kuitenkin nämä mahassa myllertävät pikkuiset menee nyt kaiken edelle ja hiljakseni touhuilen vointini mukaan.
Tuolla ylhäällä ihanat pionit onkin jo vilahtanut, mutta laitan kuvat tähän vielä isompina katseltavaksi. Niin kaunit ja ihanat, ihan ehdottomasti mun lempparikukat. Kovasti pihan pionipenkeissä on nuppuja ja olen njiitä koittanut vaalia niin myrskytuulilta kuin kylmyydeltäkin. Niiden kukinnan alkua odotellaan siis jo kiihkeästi.
Ja nyt aamulla kaikki avonaisina yhtä lukuun ottamatta. Nämä siis kukkakaupasta hankittuja, vielä ei ole ollut kukkapenkkiin näiden toivossa asiaa saksimaan.
Vielä lopuksi iloinen uutinen. Enää navetalla yksi hieho odottaa poikimista, sillä vanhempi lehmä poikia pyöräytti eilen isokokoisen vasikan. Sukupuolta en vielä kerennyt vilkaista mutta sekin selvinnee pika puoliin. Nyt olisi tämän kevään ja kesän poikimiset sitä viimeistä yksilöä vaille valmista. Hieman silläkin on jo utare kasvanut joten jospa sekin kohta ymmärtäisi jakaantua niin saisi nukkua pitkästä aikaa "yöjuoksuttomia" öitä. Montaa kuukautta sitäkään onnea ei kestä, sillä syksyllä kun itse jakaudun niin joka öiset yöheräämiset on takuu varmaa tavaraa seuraavat kuukaudet, jos ei vuodetkin eteenpäin. Ja tämä oli muuten meidän tilanpidon aikana ensimmäinen vuosi, kun navettaan ei synny yksiä tai useampia kaksosia. Hassu sattuma, että nyt oli sitten minun vuoro paikata se aukko. Toivottavasti saataisiin tämä sukupuolensa salassa pitävä kaksikko terveinä ja hyvin voivina syliin syksymmällä. Työnimiltään siis Ruusu ja Rölli.
Viikonloppu jatkuu viileässä säässä, mutta ei anneta sen latistaa tunnelmaa. Rentouttavaa viikonloppua teille kaikille! Ja nautitaan tästä yllätyksellisestä Suomen kesästä. :) Ikinä kun ei tiedä paistaako aurinko vai sataako lunta tai räntää. Toivottavasti Juhannus olisi kuitenkin lämpöisempi kuin viime kesänä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.