Meidän viimeinen valkopäinen emo Aurinko poiki komean valkopäisen vasikan. Nimeksensä sai Mustanaamion. Niin olisin toivonut tästä lehmävasikkaa, mutta pienet karvapallit siellä jalkojen välissä lymyili. Ei se terve sonnivasikkakaan missään nimessä huono juttu ole. Onnellinen olen mistätahansa terveestä vasikasta ulkonäköön ja sukupuoleen katsomatta. Vaikka kaikki ne on aina ollut ihan huippu söpöjä.

00a1a.jpg

Riikka poiki myös komean mustan sonnipojan, Myslin. Riikalle tämä olikin viimeinen poikiminen ja tämä mamma jatkaa myöhään syksyllä matkaa vihreämmille laitumille. Onneksi kuitenkin on vielä koko kesä edessä yhdessä oman pienokaisen kanssa.

Naapurikettaan syntynyt vasikka kiinnostaa monia lehmiä vähintään yhtäpaljon, kuin omakin. Niille sitten huudellaan ja ynistään niin että navetta raikaa!

00vas7.jpg

Meidän navetassa on kuusi keväisin poikimakäytössä olevaa poikimakettaa. Yhden niistä on vallannut kesälomaa viettävä siitossonnimme Iklu. Siellä se välillä istuskelee ja katselee naapuriketoissa temmeltäviä vasikoita. Jokapäivä käyn meidän "ukkoa" harjaamassa ja rapsuttelemassa. On muuten leppoinen sälli.

00vas2.jpg

Nyt taas kipin kapin korvamerkkejen laittoon ja viemään poikineita opettelemaan ulkona elämiseen. Kun seuraava lehmä alkaa poikimaan, on poikimakettojen oltava puhtaina ja pehmeinä ottamassa uusia tulokkaita vastaan.

Seuraavana poikimavuorossa tällaisia söpöläisiä:

0000%2C00011.jpg