Eipähän mennyt niinkuin Strömsössä. Lasten kanssa odoteltiin ulkosalla sonnipojalle kyytiä. Koiruus nautti häkissänsä auringosta ketarat kohti taivasta ja ajattelin sen ikuistaa arkistooni. Hain sisältä kameran ja hiivin häkin ulkopuolelle, kunnes jo kolmannen kerran parin viikon sisään vetäisin lipat koiranhäkin edustalla. Hangessa vain pölähti ja samassa rytäkässäkin koirakin nousi auringonottoasennostaan pystyyn ja kuva jäi tietysti saamatta. Kyllä lapsilla oli hauskaa.

Käytiin vähän vilkaisemassa navetalla. Vasikat kesyyntyy nopeasti lapsien niitä silitellessä ja lääppiessä. Kuvat vois olla muutoin kivoja, mutta nuo vaatteet. Meidän lapsukaisilla on aika järkyttävät vaatteet tässä kotona touhutessa. Joku haalari saattaa kestää viikon ja joku hyväonninen kokonaisen talvenkin. Lapset kiipeilevät jatkuvasti traktorissa ja muissa koneissa ja voi vaan arvata, millaisissa konerasvoissa ja öljyissä vaatteet sen jälkeen on. Pesussakaan mokomat tahrat eivät lähde millään. Toisaalta kun niillä on nuo "rämä vaatteet" niin ei tarvitse varoa, eikä kokoajan olla komentassa. Täytyyhän noiden saada rauhassa touhuta, vaatteita varomatta. Kerho ja kauppavaatteet sitten ihan erikseen ja niillä ei omaan pihaan jäädä leikkimään laisinkaan, sillä jo yhden kerran jälkeen vaatteet saattavat olla entiset.

000000000000000navetta.jpgIMG_4875.jpg

IMG_4859.jpgIMG_4863.jpg

IMG_4897.jpgIMG_4869.jpg

Kävin laitumella moikkaamassa lehmiä. Voi että ne nauttivat auringosta. Karva oli ihan tosi lämmin, kun niitä kävin silittelemässä, hyvä lämmönkerääjä siis. Ei mene kuin muutama kuukausi ja meillä alkaa poikima-aika. Meidän parhaat kaksoisvasikka magneetit siirtyivät vihreämmille laitumille viime syksynä ja pari vihaista emoa poistettiin karjasta. Toivottavasti olisi poikimisten åuolesta sujuva kevät tulossa. Niin paljon rakastan katsella laitumella kirmaavia pieniä vasikoita, ihan parasta kesän ajanvietettä. Korvamerkki oli yhdeltä lehmältä lähtenyt kävelylle. Uusi merkki muistettava laittaa vielä tänään tilaukseen. Lehmät ei paljon katoksessaan viihdy. Silloin tällöin sielä joku käy ja joskus muutama voi olla nukkumassa. Muuten kaiken aikansa viettävät pellolla tai metsässä aidatussa aitauksessa, jonne aina portit on auki. Silloin tällöin näkee niiden nukkuvan isojen kuusien alla. Kaunista katseltavaa. Niillä on myös elinikäiset ystävyys suhteet, sillä usein kaverukset kulkevat omassa porukassaan. Jos vaikka yksi nuorista hiehoista olisi tullut katokseen, siellä varmasti on kohta muutkin samanikäiset paikalla.

000000000lemmut.jpgIMG_4937.jpg

Ulkona oli hienon näköisiä tuulenpyörteitä, mutta ei niitä saanut kauniisti kuvattua. Tien toisella puolella olevalla pellolla kävi melkoinen viima, siitä sain räpsästyä jonkinlaisen kuvan. Lunta on kyllä valtavasti. Lapsille rakennettu lumilinnakin oli satanut aivan tukkoon.

000000000000maisema.jpgIMG_4980.jpg

Onneksi  on traktorin rämpsy, jolla saa lumikinokset siirreltyä tarvittaessa ripeästikin. Miehellä tietysti kiirus lanata piha kuntoon, ennen teurasauton saapumista. Lasten kanssa taas keskusteltiin elämän kiertokulusta ja pojat miettikin, että miten on mahdollista että meillä tykätään niin paljon eläimistä ja sitten ne vaan tapetaan. On siinä kyllä oikeasti melkoinen ristiriita. Toisaalta tällaista työtä eläinten parissa olisi mahdoton tehdä, jos ikinä ei kenestäkään luopuisi. Teuraaksi laitto on aina vastanmielinen tehtävä, mutta muuttuu jo iloksi, kun lihat sitten saapuvat.

Ja saapuihan se kyytikin loppujen lopuksi. Sonnipojat lähtee kylpylään, on aina 2-vuotiaan kommentti. Hän saa olla siinä uskossa puolestani vielä muutaman vuoden.

IMG_4984.jpg

Ensi viikolla uudet kujeet. Monenlaista juttua tässä onkin suunnittella. Palaan niistä myöhemmin asiaan.

Mukavaa huomenna alkavaa viikkoa jokaiselle lukijalle.