Se on viime viikkko taas vierähtänyt supernopeasti ja kuukausikin kierähtänyt huhtikuun puolelle, jee. Kyllä se kevät on jo täysillä päällä ja kovaa vauhtia mennään kohti kesää. Aikamoista haipakkaa on ollut viime päivinä ja viikoina vasta nyt ennätin istahtaa koneelle monesta yrityksestä huolimatta. han meinaa huono omatunto iskeä, kun teitä useampi sata käy päivittäin täällä katsomassa onko uusia juttuja ilmestynyt. Aika vain ei yksinkertaisesti  riitä kirjoitteluun ja välillä illalla kun olisi voinut muutaman sanan tänne laittaa, olen nukahtanut sohvalle. Kuinka edes on mahdollista, että viime vuonna kirjoitin jotain lähes joka päivä?

Dino-kissa on ollut selvästi virkeämpi moneen kuukauteen ja ulkoileekin pihassa useamman tunnin päivittäin. Kuvassa se on tosin jo yöunilla lempi paikallaan. Vaikka toisin ollaan kuviteltu, nyt sen tilanne näyttää niin hyvältä, että suurella todennäköisyydellä siitä on vielä ensi kesäkin näkemään.

Maaliskuu201608%20040.jpg

Meillä oli  viikolla kevään viimeinen pihvilihan suoramyyntipäivä ja heti aamuvarhaisesta riitti yllin kyllin tekemistä. Ruanlaittoa, hieman leipomista, lihojen hakua ja lastenhoitoa. Yleensä meillä on näinä päivinä joko lapset hoidossa anopilla tai lastenhoitaja täällä kotona, mutta tällä kertaa anoppi oli reissussa ja lapset kotosalla.IMG_0844.jpg

Kovin en ehtinyt päivän tarjoiluihin panostaa, mutta jauheliha-perunalaatikkoa, salaattia ja mustikkapiirakkaa sain aamulla väkerrettyä tarjolle. Tällä kertaa oli taas uusia tuttavuuksia lihanostajien joukossa ja muutamalta uudelta ostajalta tuli viestiä perästä päin, miten hyvää liha on ja olisi pitänyt enemmänkin ostaa. Kiva kuulla! Myös muiden uudehkojen tuttujen kanssa on joka kerta kiva istahtaa hetkeksi vaihtelemaan kuulumisia. Ihania ja uskomattia asioita ja elämäntarinoita saa siinä samalla päästä kuulemaan ja osa jaksaa naurattaa vielä pitkään jälkeenpäinkin. Seuraavan kerran meillä onkin lihaa myytävänä arviolta vasta joulukuun aikoihin, eli tältä keväältä lihamyynnit oli tässä.

IMG_0841.jpg

Samalle päivälle riitti hieman extrajännitystä, kun olivat pakanneet teurastamolta jonkun toisen tuottajan fileet ja paistit meidän lihojen joukkoon. Aika painajaista oli huomata tilanne, että seassa on nyt jonkun muunkin eläimen lihoja, kuin meidän oman.  Kuitenkin myydään angus rotuista pihvinautaa, eikä mitään muuta.  Äkkiä alettiin penkomaan laatikoihin pienellä präntättyjä nimiä ja muutama laatikko oli osoitettu meneväksi jonnekkin ihan muualle. Enirosta soittoa laatikon kyljessä lukevalle ihmiselle, joka oli hyvinkin huojentunut kadonneiden lihojensa löydyttyä. Onni onnettomuudessa, että olivat laittaneet teuraaksi vain reilun parisataakiloisen hiehon, kun meidän sonnin ruhopaino lähenteli 400 kiloa. Siitä meidän oli helppo katsoa mitkä fileet ja paistit kuuluivat meille, kun kokoeroa niissä oli lähes puolet. Tilanteena ei kyllä yhtään miellyttävä, mutta onneksi se tajuttiin melkein heti, eikä toisten lihoja ollut sekaantunut meidän lihoihin kuin muutama hassu paketti. Jatkossa siis tihrustamme jokaisen laatikon olevan meidän nimellä jo avaamis vaiheessa. Tosin tämä oli ensimmäinen kerta näin, sillä monta kymmentä kertaa ollaan ennenkin otettu palautuksia ilman vastaavaa ongelmaa. Mutta aina oppii ja näkee uutta.

Lihoja pakattiin omaankin pakastimeen koko vuoden varalle ja pikkuneiti on innokas apulainen tässä hommassa.

IMG_0850.jpg

IMG_0852.jpgIMG_0851.jpg

Ruokaa on tullut muutenkin laitettua tuoreista lihoista pitkäksi aikaa eteenpäin. Mulla on ollut tapana paistaa ja maustaa valmiiksi pakastimeen jauhelihaa, jota on sitten helppo heittää suoraan keittoon tai vaikka makaroonilaatikkoon ilman erillista sulatusta ja paistamista. Niin kätevää ja näppärää, vaikka kerralla sen paistaminenkin ottaa joka kerta ranteen päälle ja vanha rannevamma tykkää aina kyttyrää. Reilu kymmenen kiloa sitä pikkuapulaisen kanssa paisteltiin, kunnes mielenkiinto lopahti. Tavoitteena olisi ollut 30-40 kiloa.

IMG_0853.jpg

Toisenailtana meillä olikin lihapullatalkoot. 15 kg jauhelihaa + kaikki muut siihen päälle ja johan alkoi lihapullie koko kasvaa loppuvaiheessa moninkertaiseksi. Tuntui, että se taikina ei ota loppuakseen ikinä, mutta niinpä vain lihapullat löysivät tiensä pakastimeen kiireisten päivien ruanlaittoa helpottamaan. Kyllähän niitä jo nyt pariin kertaan ollaan nautiskeltu ja riitti niistä hieman ystävillekin maistiaisiksi.

Arvata saattaa, kun lihapakkauksen aukaisee on joku ylimääräinen heti paikalla kärkkymässä maistiaisia...

Huhtikuu%20201601%20045.jpg

IMG_0876.jpglihapulla.jpg

Loppua kohden ja taikinan riittävyydestä johtuen lhapullien koko alkoi kasvaa monin kertaiseksi. :)  Kuitenkin pikaisten laskujen mukaan saatiin aikaiseksi 745 lihapullaa, joten niitäkin riittää useammaksi kuukaudeksi eteenpäin.

lihapulla1.jpg

Huhtikuu%20201601%20109.jpg

Olen myös tehnyt suursiivousta kaksi päivää. Kaikki matot ja muut tekstiilit pihalle ulkoilemaan, talvikamppeet pois eteisestä ja kaapeista pyörimästä ja hieman keväisempää kampetta tilalle. Lasten vaatekaappeja olen järjestänyt ja poistanut pieniä vaatteita. Yläkerran "aarre-aittaan" pitäisi tehdä pieni retki ja mennä penkomaan lisää seuraavien kokojen vaatteita. Pölyjä on tullut pyyhittyä, verhoja vaihdettua ja vielä olisi ikkunoiden pesu seuraavana listalla. Tiedä sitten, mistä tämä virtapiikki johtuu, mutta nyt on tehtävä kun puhtia riittää, sillä kauaa tästä saa tuskin nauttia.

Pitkästä aikaa olen taas innostunut muutamana iltana piirtämään, sillä tilattuja pöllöjä on kertynyt jo ihan jonoksi asti. Tein myös uuden lastenjulistesarjan lastenhuonetta koristamaan, sillä meidän lasten makkarihan olisi tarkoitus laittaa pikinmiten remonttiin ja vaihtaa ruskeasävyinen värimaailma raikkaaksi musta-valkoiseksi. Lisäksi sain myös aivan mahtavan tarjouksen suunnittelemistani lastenvaatekuoseista. Täytyy sanoa, että yksi jo monta vuotta muhinut unelmani pääsee nyt vihdoin toteutumaan ja kerron tästä teille myöhemmin lisää. Ja tulee se toki täällä blogissanikin näkymäänkin. Tästä vuodesta on tulossa aika huikea moneltakin osalta ja paljon uusia kuvioita suunnitteilla. Isäntä on ryhtymässä muun puuhastelun ohessa mehiläistarhaajaksi, mutta se ei ole minun hommaa stten pätkääkään. Pelkään joka sortin piikillisiä pörriäisiä, mutta toki niistä hyötyäkin on kasvihuoneelle ja sen ympäristössä kaikelle kasvavalle.

Eilen kaiken siivoushaipakan keskelle meille syntyi kevään ensimmäinen vasikka! Tai oikeastaan se syntyi jo yöllä, mutta koko päivä meni sen kanssa vehdatessa kun ei tiedetty käykö se emosta juomassa vai ei. Monen tuttipullojuoton jälkeen se sitten illalla meni itse lipsuttamaan suoraan emonsa utareesta ja meidän hommat helpottu heti. Eli Lakka -niminen hieho poiki komean sonnipojan, joka sai nimekseen Nuppineula. Vielä en ole ehtinyt kameran kanssa navettaan, mutta nappaan teidänkin nähtäväksi kuvan, heti kun ennätän. Nyt kun eka lehmä poiki sen tietää, että vasikoita alkaa tulemaan kiihtyvällä tahdilla. Ihania pörröisiä karvapalleroita!

Eskarilaisella on tänään superkiva päivä tiedossa, sillä lähtivät koko koulun voimin luokkaretkelle Duudsonparkkiin Seinäjoelle. Hieman jännitti selvästi, sillä aamupala ei hänelle meinannut liiemmin maistua. 

Mutta nyt on lopeteltava ja lähdettävä viemään traktorin vuotavaa eturengasta paikkaukseen. Huomenna olenkin päivän Jyppilässä, jossa pitäisi olla jo seitsemän jälkeen paikalla. Isännän täytyy pärjätä itekseen, jos poikivia sille aika välille sattuu. Toivottavasti ei ainakaan montaa, tai mieluummin ei yhtään. Tykkään itse olla puuhassa mukana ja monien satojen poikimisten jälkeen on se joka kerta yhtä sykähdyttävää ja ihmeellistäkin. On mahtava seurata varsinkin ensikertalaisten hiehojen poikimisia, kun tietävät heti mitä vasikalle pitää tehdä ja miten sitä aletaan hoitamaan. Vain harvalla hommat ei suju luonnostaa ja jotkut jopa saattavat pelätä vasikkaa, mutta onneksi tosi harvoin. Harvemmin lehmiä täytyy olla auttamassa, sillä vapaana liikkuvina ovat niin hyväkuntoisia, että poikimiset yleensä sujuu ripeästi ilman ulkopuolista apua. Ja jos jotain poikkeavaa näkyy, pyritään olemaan heti valmiudessa auttamaan.

Ihanaa kevätviikkoa jokaiselle lukijalle!

-Soikkuu