Piiiitkästä aikaa muutama sananen tännekkin. Niin on ollut Juhannuksesta lähtien taas haipakkaa, että koneelle istahtamisesta kirjoitusmielessä on vain saanut haaveilla. Juhannuksen jälkimainingeissa herkkuvaihde on hieman jäänyt päälle ja se alkaa näkymään ja tuntumaan. Sunnuntaina aamupäivällä siis lähti osa juhannusvieraista kotiinsa päin ja jo päivällä saapui uudet vieraat ja kovasti jo kotiin odotettu keskimmäinen. Vaikka ekaa kertaa oli yksin pois kotoa ja peräti kolme yötä, oli reissu mennyt kaikin puolin hyvin. Mutta kyllä oli ihana saada hänet kotiin, sillä kokoajan tuntui olo jotenkin ontolta.

Palju on lämmennyt joka päivä ja ahkerasti on polskijoita riittänyt. Kuitenkin kahtena iltana ollaan menty myös rantasaunaan, mikä sekin on ollut kyllä taivaallisen ihanaa. Vesi on lämmennyt järvessä sen verran että tarkenee jo uida muutaman lenkinkin. Ei osaa päättää kumpi on kivempaa, rantasaunailu vai paljuilu.

kes%C3%A4kuu.jpg

Kummasti laste toiveena on rantareissuilla tulella paistetut nakit. Onhan siinä toki oma tunnelmansa ja jostain kumman syystä nakki -ja makkarakammoni on sen verran helpottanut, että ystäväperheen luona nautitut huippuhyvät hodarit on pyörinyt mielessä useasti ja niitä piti itsekkin valmistaa sitten omille vieraille.

Tuleva ekaluokkalainen jaksaa sutia useamman tunnin päivässä Jopollaan. Nyt harjoittelee ilman käsiä ajamista ja ihan saa välillä olla sydän sykkyrällä kun puskissa pölisee kielloista huolimatta. Varovasti nyt!!! -argumentti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta pihalle.

jopo%20rodeo.jpg

Siskoni perhe siis saapui sunnuntaina ja heti maanantaiaamuna otettiin suunnaksi naapurikaupunki. Olin pongannut siellä aiemmin mahtavan kokoisia ja kerrankin sisustussilmää hiveleviä kukkaruukkuja alennuksessa ja käytiin sitten ostamassa ruukut pois. Suurin osa näistä päätyi siskoni terassiprojektiin, mutta muutama ihanuus tulee löytämään paikkansa myös meidän uudelta terassilta.

iso%20ruukku.jpgkes%C3%A4kuu1.jpg

Herkuteltu on niin että napa raikaa. Nyt olisikin viisasta palata kevyemmälle salaatti linjalle ja salaattia puskee kasvimaalta sellaisella vauhdilla, ettei keretä sitä kaikkea edes syömään. Mutta kun pääsin ulkona muurikalla ruoanvalmistuksen makuun, niin sillä pitäisi päästä kokoajan tekemään. Wokkia, hamppareita, muurikkaperunoita ja pihviä... Sillä ruoan valmistus muurikalla vain on niin huippu kivaa pitkästä aikaa.

herkkuja.jpg

Ja ekaa kertaa tuli myös tehtyä hehkuttamani hodaribuffet. Ja kyllä muuten maistui taas hiemankin liian hyvin.

hodari.jpg

Lapsille on riittänyt paljuiluintoa useammankin kerran päivässä. Tänään on ollut eka päivä kun paljuun ei olla sen valmistumisen jälkeen menty vaan se pestiin pesuaineella ja taas huomenna lasketaan siihen uudet vedet.

fispars%20palju.jpg

Eilen siis lähtivät vieraat ja nyt on ollutkin rauhallista taas vaihteeksi. Pyykkivuoria olen täälä yrittänyt saada pienennettyä epätoivoisesti, mutta näyttää kasat vaan ottavan kasvusuuntaa. Isäntä aloitti myös rehunteon ja ensimmäiset paalit on nyt paalattu. Aika pitkä matka sinne tuhannen paalin kieppeille vielä on, mutta nyt vaan joka poudalla joku pala nurin ja pakettiin.

mimi%20ja%20kuku.jpg

Täällä on nyt meneillään lasten kulttuuriviikko ja käytiin lasten kanssa tänään Mimiä ja Kukua vilkaisemassa. Ei paljoa ole pikkukakkosia lapset seuranneet, mutta loppua kohden pääsivät hekin menoon mukaan. Kunta jakoi tuleville ykkösille ilmaisliput kyseiseen tapahtumaan ja tuttuja kasvoja paikalla riittikin runsain mitoin.

mimi%20ja%20kuku1.jpg

Illalla vielä oman perheen kesken rantasaunaa ja lapset saivat päähänsä että haluavat jäädä mökille yöksi. No eipä ollut sellaiseen mitenkään varauduttu, joten isäntä ehdotti lapsille yöpymistä huvimajassa. Siellä siis nyt kellivät isänsä kanssa ja lupasin toimittaa aamulla aamupalan mökissä nukkuville. Ja minulla kotona itsekseni niin rauhallista ja hiljaista että sielu lepää. Aika harvinaista herkkua tämä siis.

Nyt tosin nukkumaan, sillä kello lähentelee jo puolta yötä ja yksinkertaisesti olen viime viikkojen valvomisesta ihan poikki. Toiveet myös korkealla, että ehtisi niitä omiakin rakkaita ystäviä taas pitkästä aikaa näkemään. Ikävä alkaa olla jo kova.