Tuo halki ja poikki on kivaa hommaa, mutta pinoaminen ei ole ollenkaan se työvaihe, josta polttopuiden teossa erityisemmin välittäisin. Rakastan tuoreen puun tuoksua ja sitä rutinaa, jota puuta haukkovat Palaxin klapikoneet pitävät niin katkoessa kuin halkoessakin rankaa pienempään olemukseen. Se viimeisin ja ikävin vaihe minulle tässä hommassa on polttopuiden pinoaminen synkässä liiterissä.  Se vaan on jotenkin uuvuttava, ei minun työvaiheeni ollenkaan ja toisten mielestä se on se paras homma. Hyvä että meitä on moneen junaan lähtijöitä ja jokaiselle löytyy se mieluisin homma. Tällä kertaa pätkimistä odottavia puita pihassa oli sen verran korkeat pinot, että ainut mahdollisuus saada ne puuvajaan oli pinota, pinota ja pinota. Tästä syystä ne hetket, mitä olen pystynyt rankakasan pienentämiseksi venymään, ovat kuluneet raikkaassa ulkoilmassa satoi tai paistoi. Yleensä sitä sadetta on ropissut tasaiseen tahtiin niskavilloihin kun isännyyden kanssa ollaan koitettu kasaa kutistaa vauvojen nukkuessa päikkäreitä sadepäivinä. Sadetta tässä onkin piisannut sillä kaikki vähäiset poutakelit ollaan vietetty peltohommissa. Ja niitä on muuten ollut vähän. Isäntä on itse saanut tehtailla puurivejään puolestani ihan kaikessa rauhassa. Ja tuntuu siitä hommasta tykkäävänkin, kun ainakaan toistaiseksi ei vielä kertaakaan ole koettanut minua liiterin puolelle usuttaa.

Olen aina ollut siinä ajatuksessa, että jos metsää omistaa on polttopuut sieltä tehtävä ja piste. Onneksi omaa ajatusmaailmaa saa muuttaa sillä kuluva vuosi on eka, kun kevätauringon ensisäteitä ei otettu vastaan rankasavotassa. Ne ajat tuli ja meni vauvantuoksua ihmetellen siistissä sisätyössä. Tai no niin siistissä, mitä silloin kahden puolivuotiaan sinappikoneen kanssa nyt saattoi kuvitella olevan. Ei aina niin siistiä ollenkaan. Hetkeäkään se ei kyllä harmittanut, sillä oli aivan ihanaa kellua vauvakuplassa yhdessä isännän kanssa ennen kevään poikimakautta ja muita kiireitä ja hoidella perheen viimeisiä iltatähtiä yhdessä. Netflixin elokuvatarjonta ehti tulla tutuksi leffoja katsellen, vauvat masujen päällä loikoillen ja jäi siinä sivussa sujuvasti ne puut tekemättä. Toki se rannassa karsimista odotteleva koivikko joutaa odottaa ensi kevääseekiin siellä kaikin mokomin. Joskus vaan on elettävä hetkessä.

Mutta eipä hätiä mitiä. Onneksi meidän ei tarvitse seuraavinakaan talvina vilusta väreillä sisätiloissa, sillä eräs ahkera tuttava on ennättänyt harvennuspuuhiin ja simsalabim meidänkin rankapaikkaan alkoi kertyä pari viikkoa sitten koivurankaa ja metristä halkoa kuorma toisensa perään.

Talkoolaisia puuhommiin ei tarvinnut kahta kertaa kysyä ja pari viikkoa sitten lyötiin aikataulu lukkoon. Tai itseasiassa minulta kysyttiin olisiko meillä kotona puuhaa, jossa ylimääräisille käsipareille olisi tarvetta? Ai että onko, no kyllä. Tästä mökistä ei hommat lopu edes tekemällä.

syys0%2C2.jpg

Perjantaina talkooajankohdan koittaessa vaarikin oli jo puolen päivän jälkeen paikalla hommia aloittelemassa. Eipä siinä sitten muuta kuin hanskat käteen ja Palaxit käyntiin. Puukasat oli sen verran kookkaat, että hieman mietitytti ehtiikö niitä kaikkia kahden päivän aikana pilkkoa ja halkoa... Kelitkin suosi mukavasti: välillä hieman sataa ripsotti, mutta suurimmaksi ajaksi oli poutaista keliä.

a21767461_10155614851724019_500255409_n.

Meidän neljä vee on ihan vaarin tyttö. Yhteistyö ulkohommissa kuin sisällä lautapelejä pelatessakin sujuu varsin hyvin. Tästä ilmeetkin kertovat paljon. Joka viikko saan kuulla kysymyksen "Onko vaari tulossa viikonloppuna?"

a21763904_10155614837014019_1733620499_n

Perjantina päästiin hyvään alkuun ja ehdittiin muutama tuntia puuhastella ennen paljuilua ja saunaa. Oli hyvä aloittaa kevyesti, sillä lauantaina puuntekoon vierähti reippaat 8 tuntia, vaikka meitä kymmene käsiparia ähersi puita vain ruokatauot pitäen.

puu1BeFunky%20Collage.jpg

Kaikista suosituin työpiste taisi olla hydraulihalkoja. Vipujen vääntely onnistui myös kahdelta nuorimmalta.

puu4BeFunky%20Collage.jpg

Itse isäntä heilui useamman tunnin sopivan pituisia puupöllejä moottorisahalla pätkien.

puu5BeFunky%20Collage.jpg

Tämä vauhtikaksikko oli ihan liekeissä puunteosta. Vaikka sanottiin että kannattaa mennä muiden lasten kanssa välillä leikkimään, ei mennyt montaa minuuttia  kun kumpikin oli jo täysillä puusavotassa mukana.

puu3BeFunky%20Collage.jpg

puu8BeFunky%20Collage.jpg

 Talkoolaisten päiväruokatoive hernekeitto hupeni pannukakun kanssa vauhdilla kitusiin ja kun vielä anoppi pörhälsi paikalle mukanaan korillinen tuoreita munkkeja ja pipareita, tiesi taas että polttaakseen ahmitut kalorit sai kiristää hieman työtahtia.

a21641591_10155614848039019_106736960_n.

Illalla oli hieman erilaiset pöperöt ja me aikuiset nautittiinkin ruoasta kynttilän valosta pikkuväen mentyä nukkumaan. Korttipeliä muutama tikki ja kaikilla alkoi tulemaan tyynyä ikävä.

a21698043_10155614851274019_2016901265_n

Kun vauvojen kummitädit pääsivät irtautumaan vauvojen hoidosta, ei kauaa nokkatuhissut kun jo kuului kysymys, missä kohtaa voidaan auttaa. Niin onnistui kaupunkilaistypyiltä puupöllien siirtämiset, pinoamiset, kottikärrytyöt, sirkkelöinnit ja halkomiset, vaikka moisia koneita eivät olleet ennen edes nähneet. (No toki kottikärryt ovat ennestään tutut olleet. :) ) Tätä kyllä arvostan: heittäytymistä ja tarttumista reippaasti työhön ilman kynsien katkeamisen pelkoa tai muuta nillitystä. Go girls! Intagaramin puolella onkin näkyvillä muutama videopätkä niin puutalkoista kuin vähän muustakin.

puu2BeFunky%20Collage.jpg

Pikkuhiljaa alkoivat pinot pienenemään, vaikka välillä tuntui että puuta riittää hamaan tulevaisuuteen. Vajaat 40 mottia saatiin puita tehtyä ja väittäisin sen tällä kalustolla ja olevan varsin hyvä määrä kahdessa päivässä. Loppujen lopuksi kellari tuli niin täyteen, ettei klapin klapia olisi enään mahtunut ja liiterikin tuli kapeaa keskikäytävää vaille täyteen. Jess! Nyt voi puiden osalta lähteä hyvillä mielin kohti talvea, sillä tätä seuraavankin talven lämmitys, sauna -ja paljupuut ovat nyt kuivamassa liiterin suojissa.

puu7BeFunky%20Collage.jpg20170903syys%20013.jpg

Meillä kaikilla oli paikat lievästi sanottuna jumissatoisilla enemmän ja toisilla vähemmän, mutta paljussa ja saunassa riitti menoa ja meininkiä molempina iltoina. Kiitos teistä jokaiselle, ilman työpanostanne puukasaa meidän ehtimällä tahdilla työstettäisiin vielä viikkojenkin päästä!

Pienin kaksikko nukkui vaunuissa monen tunnin päikkäreitä kuunnellen puuhommista kantautuvaa meteliä. Mitä kovempi rytinä, sen paremmat ja sikeämmät unet. Leikitäjiä ja syliä heillekin piisasi viikonlopun aikana yllin kyllin.

20170903syys%20057.jpg20170903syys%20059.jpg20170903syys%20058.jpg

Kun lauantai-iltana hommat saatin päätökseen iltähämärässä jäi sunnuntaina aikaa ihan toisenlaiseen yhdessäoloon. Painuttiin koko sakin voimin metsään tutkailemaan puolukka -ja sienitarjontaa.

syys0%2C4.jpg

Taakse poistu & 1-2-3 hyppy!

syys0%2C3.jpg

Meidän perheen mustikkafani löysi vielä muutamia naposteltavia, vaikka mustikka-aika on kyllä mennytjo ohi.

syys0%2C5.jpgsyys0%2C1.jpg

2 Karvakuonoa oli menossa mukana. Pongo ja meidän vanhus Rocky.

syys0%2C6.jpg

Puolukoissa oli vielä reippaasti raakileita seassa, mutta puolukkahyytelöön marjat oli  juuri nyt täydellisiä! Mehupuolukoita saa odottaa vielä tovin.

Suppiksiakin löytyi muutama litra.

syys0%2C7.jpgsyys1.jpg

On se metsässä oleminen aina vaan niin rauhoittavaa ja ihanaa. Puettiin vauvat kivasti, jotta heitäkin olisi voinut kummitätien kanssa hieman kuvata metsämaisemissa, mutta kumpikaan ei silmäluomeakaan raottanut koko ulkoilun aikana, Jäipä sitten seuraavalle kerralla uutta tavoitetta yhteisien kuvien toiveissa. Kun Nuffin kyydissä hoitui matkat, riitti jäykissä jäsenissä vielä voimia kirmata metsikössä.

20170903syys%20047.jpg

syys0%2C8.jpg

Mutta tällainen viikonloppu tällä kertaa. Serkuille sanottiin hyvästit ja hyvällä tuurilla tavataan jo seuraavanakin viikonloppuna. Sitä seuraavana ainakin. Harvoin nähdäänkään näin usein, mutta nyt on tiet useasti osuneet samoille huudeille. Sitä ennen kuitenkin meillä on ihan uudet tuulet. Maanantaiaamuna alkaa sellainen pusikoiden kaivaus ja raivaus pitkin meidän peltoja ja pihamaata pihamaata, että katsottiin paremmaksi siirtää kumpainenkin emolauma jo sunnuntaina hieman toisaalle laitumille pois edestä.  Säävarmaa, säävarmaa katsokaas...

Kovasti odotellaan korkeapainetta ja sitä, että vihdoin päästäisiin kaivamaan puimuri riihenlipan alta esille ja saataisiin puintihommat alulleen. Vielä riittää paalihommiakin, kun niittokone on vihdoin saapunut huollosta. Melkoinen keko siihenkin upposi varaosaa ja aikaa. Ja toki olkeakin paalataan talven kuivikkeiksi niin paljon kuin kelit antaa myöden. Omista ei niin paljon tulekkaan, mutta onneksi on ystävällinen tuttava, jonka pelloilta saadaan kuiviketarpeita kerätä talteen. Oikeasti meidän elämässä on kyllä niin paljon ihania ja auttavaisia ihmisiä, ystäviä ja sukulaisia, että päälimmäisenä on kiitollisuus teistä kaikista. Toivottavasti edes joskus pystytään hyvittämään takaisinkin päin sitä iloa ja riemua, jota ollaan teidän ansioista saatu kokea. 

s21741660_10155607522539019_1055392838_n

Pitkää ja aurinkoista poutajaksoa odotellen toivottelen jokaiselle mukavaa alkanutta viikkoa!
Ja kommentointi on blogikirjoittelun suola, joten jätähän alla olevaan kommenttikenttään merkkiä käynnistäsi.