Eilen alkoi tuntua siltä, että alkaa kotona seinät kaatumaan päälle. Jotain pientä piristystä oli keksittävä, sillä yksikään lehmä ei näyttänyt jakaantumisen merkkejä. Ja koska eskarilaisella oli lyhyt päivä päätettiin hypätä autoon ja lähteä shoppailureissulle Tuuriin. Isäntää ei tarvinnut kahta kertaa houkutella, kun sanoin, että voitaisiin samalla pikaisesti vilkaista Ähtärin autotarjontaa. Vielä kun ystävä lupautui käydä vilkaisemassa lehmiä ja vasikoita, tuli suorastaan hetkellinen vapautumisentunne tästä poijitusrumbasta. Vaikka tasan tarkkaan sitä kahden minuutin välein oli nelijalkaiset mielessä.

Käytiin samalla reissulla pikaisesti vilkaisemassa paljuja. Mehän ollaan aina ajateltu, että sellaista ei tarvita, mutta mutta... Viime marraskuinen reissu Katinkultaan muutti hieman ajatusta, kun meiltä meni paljuneitsyys 20 asteen pakkasessa tähtitaivaan alla. Siellä me lilluttiin koko perheen voimin ja huokailtiin kuinka ihanaa se oli. Toki osansa toi mahtavaan kokemukseen myös savusauna ja vieressä oleva avanto, jossa isäntä kävi polskimassa meidän muiden katsellessa touhua paljun lämpöisest syleilystä. Lapset löysivät samasta pihapiiristä mieluisen kaksikerroksisen leikkimökkivaihtoehdon. Meidän nykyinen leikkimökki on ollut jo 16 vuotta koirien valtakuntaa ja toiminut niiden mökkinä, joten siitä aikanaan koirista ajan jättäessä ei kuitenkaan enää käyttökelpoista mökkiä lapsille saa. Mutta rakentaako itse vai ostaako valmiina? Mä niin tiedän, että lapset, varsinkin pikkuneiti rakastaisi sitä ikihyviksi ja siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa.

tuuri.jpg

Mitään kummallista ei ostoslistalla ollut, mutta uusien turvasaappaiden tarpeessa oltiin molemmat. Kaikenlisäksi löytyi mieluiset ja murto-osahinnalla siitä, mitä vastaavista ollaan yleensä totuttu maksamaan, testivoittajatkin vielä. Minulla naisellinen ja siro saapas kokoa 44 ja isännällä sama koko. Ei siis jatkossa väliä, mihinkä kurpposeen kinttunsa työntää kiireen sattuessa.

Katseltiin myös navettaan valvontakameraa poikimisten valvontaa ja vasikoiden juomaan oppimisen seurantaa helpottamaan, mutta mieluista ei löytynyt, joten sellaisen järjestelmän etsimistä täytyy jatkaa jostain alan kaupasta. Tarvittaisiin kuitenkin useamman kameran yhdistelmä, eikä 5x5 sentin kuvasta näy välttämättä niitä oleellisimpia juttuja. Jos joku omistaa hyvän ja toimivan navetan (tai sinne sopivan) videokuvallisen seurantajärjestelmän, saa vinkkiä merkistä ja ostopaikasta laittaa tulemaan. Myyjä ei meinannut ottaa ymmärtääkseen, miksei 5 minuutin viiveellä liiketunnistimen huomatessa liikettä napsaistut valokuvat lähetettynä sähköpostiin ajaneet meidän ostokriteereitä vastaavan järjestelmän hankintaan. Siinä menisi jo monta tilannetta ohi ja voi kuvitella kuinka sähköposti täyttyisi valokuvista, sillä liikettähän navetalla on lähes koko ajan. Me ei nyt etsitty kuitenkaan mitään riistakameraa. :)  Kameroita tarvittaisiin samalla 3-4 kipaletta, jotta jatkuvaa 2 tunnin välein tapahtuvaa yöjuoksua voisi navetalla hieman harventaa ja riittäisi vilkaisu sisältä monitoriin. Myös ääniominaisuudella tässä olisi suuri merkitus. Tässä aletaan jo lievästi sanottuna olemaan aika väsyneitä kumpainenkin. Mutta kamerasta viis, kunnollinen, kaiken kestävä työmaaradio löytyi kuitenkin navetalle.

ty%C3%B6maaradio.jpg

Ystäväni oli kahteen kertaan käynyt katsomassa lehmät läpi, eikä mitään ihmeellistä, normaaleja pieniä ähinöitä ja kohonneita hännäntyviä lukuunottamatta näkynyt. Kiitos sinulle kullan arvoisesta avustasi.

Kun kotiuduttiin reissusta jäin autoon istuksimaan hetkeksi puhelimeen juuri reissusta kotiutuneen äitini kanssa. Samalla katselin poikimista odottavia lehmiä, eikä mitään ihmeellistä näkynyt vaan aitauksessa oli sangen seesteinen ja rauhallinen meno. 15 minuuttia myöhemmin oli jo täysi tohina päällä, sillä bongasin johtaja-lehmä Satun tormuuttaman pellolla häntä pystyssä muita puskien. Siinä ei ehtinyt edes työvaatteita päälle laittaa, mutta heti pääsi uudet saappaat laatikosta tositoimiin, kun lähdettiin ajamaan poikivaa lehmää navetalle poikimakettaan. Myös yksi hieho sai saman osoitteen, vaikka poikiminen sillä ei vielä varsinaisesti ollut käynnissä, mutta hännän siteet oli selvästi löystyneet ja muut tänä keväänä poikineet hiehot ovat yllättäneet aikaisuudellaan. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

tuuru%20turvasaapas.jpg

Niinhän siinä kävi, että kukaan lehmistä ei jakaantunut torstain puolella, mutta 01.10 yöllä Satu poiki kauniin ja pirteän vasikan, jonka sukupuoli on vieläkin arvoitus. Puoli kolmeen mennessä oli jo oppinut syömätouhut ja me painuttiin nukkumaan. Tosin minä tulin jo aiemmin sisälle, mutta eihän se uni tullut ennenkuin isäntäkin oli saanut päivän tai pikemmin yön työt tehtyä. Tosin neljän aikaan kuuluui sellainen älämölö, ettei meidän auttanut kuin vetää vermeet niskaan ja juosta katsomaan mikä pihalla oli hätänä. Kukaan ei silloin poikinut, mutta poikineiden aitauksessa kävi melkoinen kuhina. Ei selvinnyt meille, mikä "hälyytyksen" aiheutti mutta kaikki näytti olevan hyvin ja kaikki vasikat tallella niinkuin pitikin. Lapset heräsi jo kello 7 ja tänään oli minun vuoro herätä. Hoh hoijaa, uni olisi kyllä maistunut hieman pidempäänkin.

Eilisen Tuurin reissun seurauksena meillä asuu nyt prinsessa. Viime kerralla reissun jälkeen elettiin merirosvollisia ja ritarillisia-aikoja. Voi tsiisus, kun isäntä oli mennyt jo lupaamaan hänelle prinsessa tarvikkeita tulevaan vappuun, mutta arvata saattoi, ettei kamppeet sinne asti käyttämättöminä säily. Jo heti aamusta täälä oli täysi prinrenssatohina päällä. Neitiä vielä aamulla harmitti kun äiti ei saanut omia prinsessakenkiä ja lupasi lainata yksiä uusia omistaan. Oli vielä pettynyt, kun kerroin että nuo uudet mustat kumisaappaat oli ihan äidille sopivat prinsessakengät. Kuulemma rumat, eikä yhtään prinsessamaiset. Omasta mielestäni oikein hyvää vaihtelua viime vuosien metsänvihreille Puroforteille.

tuuri1.jpgtuuri2.jpg

Mä niin tiedän, että tätini saa tästä hyvät naurut. :) En ole ikinä itse ollut mikään prinsessa tai hepeniä tai koruja ihastelevainen, vaan enemmänkin rämäpäinen traktoreita ja hevosia rakastava poikatyttö. 3- vuotisas tyttäreni on sitten sitä minunkin puolesta potenssiin3.  Nyt aamun mittaan "prinsessa-aamupala," prinsessamaito" ja "prinsessan palvelijat" on käyneet tutuksi, kun kaikki vain on yhtä hörselöistä prinsessaa... Ja netflixissä pyörii mikäpä muu kuin pikku prinsessa. Oman haasteensa varmasti tuo, että kyseisillä korkokengillä ei ole asiaa pihalle. Tästä tulee niin tahtojen taisto, mutta minä vedän sen pisimmän korren. :)

Mukavaa ja aurinkoista tulevaa viikonloppua kaikille!